Sokeriantilooppi osa I

Nyt kun olen saanut tämän suomalaisen näppiksen ajattelin kirjoitella egosentrisesti hieman itsestäni :) Kuten olen profiilikuvauksessani maininnut, tarkoituksena on kirjoittaa observatiivista blogia, ei itsetutkiskelu-blogia. Havainnointejaan ei kuitenkaan voi tehdä täysin objektiivisesti, joten ehkäpä on paikallaan muutama sana taustastani. Blogitarinaa taas löytyypi täältä.

Olen siis syntyjäni suomalainen ja nykyisin myös suomalainen paluumuuttaja, ainakin jonkin aikaa. Ehdin viitisen vuotta asua rapakon takana ja sitä ennen tuli kokeiltua muun muassa Saksassa asumista sekä lyhytaikaista opiskelua Kreikassa. En ole jaksanut kauaa pysyä paikoillani ja Yhdysvalloissakin ehdin asua kahdessa täysin erilaisessa paikassa; toinen oli itärannikolla ja toinen keskilännessä. Matkusteluintoni on perinnöllistä, matkustelimme paljon vanhempieni kanssa ja vietimme muun muassa useat kesät ulkomailla matkailuvaunuillessa. Ei ole hetkeäkään, ettei minulla oli mielessäni jokin matka. Jotenkin sitä aina jaksaa arkea paremmin, kun tietää, että edessä on matkustus jonnekkin mielenkiintoiseen paikkaan ;)

Paitsi matkustusintoinen, olen myös kovin tiedonjanoinen tyyppi. Siitä on todisteena pari korkeakoulututkintoa ja meneillään oleva (hyvin) pitkäaikainen gradun kirjoitusprojekti. Väitöskirjastakin olen haaveillut, vaikken usko, että siihen on ajallisesti/rahallisesti mahdollisuutta. Johtuen tutkinnoistani, olen päässyt työskentelemään hyvin erilaisissa työtehtävissä mm. järjestelmäasiantuntijana ja arkeologina. Tällä hetkellä olen kuitenkin opiskeleva kotiäiti :)

Kyllä, olen äiti. Mikäli ystäviltäni olisi kysytty pari vuotta sitten, etta aionko hankkia lapsia, niin he olisivat varmasti vastanneet jotain tyyliin "ai, missä välissä?". Sattuneista syistä johtuen (hih), minusta kuitenkin tuli äiti ja olen sen rooliin omaksunut helposti. En kuitenkaan ole se pullantuoksuinen kotiäiti, joka essu päällä odottaa miestään kotiin työpäivän päätteeksi; en nimittäin hallitse ruuanlaittoa vähimmässäkään määrin. No, ehkäpä tuo oli hieman liioiteltua, osaan tehdä hyviä kakkuja, smoothieita ja muita jälkkäreita :) Kokkaavan äidin sijaan olen sellainen äiti, joka aikoo opettaa lapselleen paljon elämästä, kulttuureista ja historiasta. Haluan olla sellainen äiti, joka on aina valmiina auttamaan, kuuntelemaan ja neuvomaan lastaan. Toivottavasti olen sellainen äiti, jota voi kunnioittaa, mutta jonka luo voi aina tulla.

Joidenkin mielestä en näytä perinteiseltä äidiltä, koska tykkään laittautua ja ehkä näytänkin aika nuorelta. Paitsi, että olen äiti, olen myös tyttö/nainen ja miestään rakastava vaimo. Rakastan kaikenlaisia kauneustuotteita, kauniita vaatteita, kauniita esineitä ja kauniita maisemia :) En kuitenkaan ole turhamainen tyyppi, päinvastoin, olen (ainakin omasta mielestäni) aika käytännöllinen tyyppi.

Niin tosiaan, olen naimisissakin hih. Tämä on uusin juonenkäänne elämässäni. Ajattelin aina, etten ole naimisiin menevää tyyppi ja aikaisemmat ihmissuhteet ovat ehken kariutuneetkin tähän sitoutumattomuuteeni. Yhdysvalloissa tapasin kuitenkin sellaisen ihmisen, jolle ei voinut sanoa ei. En ole nimittäin koskaan tavannut ketään yhtä epäitsekästä, joustavaa ja ymmärtäväistä ihmistä kuin rakas aviomieheni. Hän jaksaa kuunnella hupsuja juttujani (ja ne todella ovat hupsuja) loputtomiin, ja sietää silloin tällöin hyvinkin stressaantunutta vaimoaan. Osaan nimittäin välillä tehdä kärpäsestä todella ison härkäsen...

Tapasin aviomieheni pari vuotta sitten Yhdysvalloissa, jossa opiskelimme samassa yliopistossa. Lapsen syntymän jälkeen aloimme miettiä tulevaisuuttamme tarkemmin ja päädyimme siihen, että muutamme Suomeen ainakin joksikin aikaa ja menemme naimisiin. Tähän voisin lisätä, että mieheni ei ollut tehnyt eläissään ainuttakaan ulkomaan matkaa, ennenkuin tulimme Suomeen, joten ihailen hänen rohkeuttaan muuttaa tänne! Olemme sopineet, että asumme Suomessa ainakin vuoden, ja sen jälkeen mietimme asiaa uudestaan. Tulevaisuutemme riippuu siitä, löytääkö mieheni mielekästä työtä Suomesta. Tähän mennessä näin onnekkaasti ei ole käynyt.

Hui, kirjoitinpa paljon itsestäni! Täytyy miettiä tuleeko Sokeriantilooppi osa II ollenkaan ;) Sen voisin vielä mainita, että aloitin tämän blogin kirjoittamisen tosiaan vuonna 2007, enkä yhtään muista miksi nimesin sen Sugar Antelopeksi. Nimi on kuitenkin mielestäni hurjan söpö, joten se saa jäädä :)

Recap in English: this was a short story about my life. I apologize that I´m probably not going to translate it in English, you can either use google translator or email me at sugarantelope @ gmail.com.

Edit. Playing archaeologist in Brandon, VT in 2006 :)

Update 11/2011. Meille kävi niin onnekkaasti, että pari päivää täman postauksen jälkeen mies sai töita!! Eli olemme toistaiseksi jäämässä Suomeen, ihanaa! :)

Update 5/2015. Ja nykyaan asumme taas Yhdysvalloissa :) Esittely on hieman vanhentunut eli  gradukin (tai oikeastaan kaksi) valmistui ja nyt on vaitoskirja vuorostaan tyon alla. Ehkapa jossain vaiheessa paivittelen taman ihan ajan kanssa.