Instagram

I've been taking an extended break from blogging and I'm not entirely sure when I'll be posting again.

If you have enjoyed my content, please check out my two Instagram accounts:

• Sugarantelope (link), where I post Random Tuesdays kind of photos 
• Tearoseh (link), where I post beauty related content

Olipa kerran vuosi 2016...

Vaikka blogi on elellyt hiljaiseloa Random Tuesdaysien varassa, ajattelin jalleen tehda lyhyehkon vuosikatsauksen vuosien 2015 ja 2014 tapaan.

Tammikuu

Tammikuu ja vuosi 2016 alkoivat Nebraskassa, mutta lunta saatiin loppukuusta myos Marylandissa, kuvat meidan naapurustosta.

Helmikuu

Helmikuussa koripalloiltiin, minimies pelasi ensimmaista kertaa joukkueessa. 

Maaliskuu

Maaliskuussa kavimme minimiehen kanssa viikon pikavisiitilla Suomessa...

...ja vierailimme koko perheen voimin Havre de Gracessa.

Huhtikuu

Huhtikuussa vierailimme Yhdysvaltojen suurimmilla tiedemessuilla eli 4th USA Science & Engineering Festival Washington, D.C.ssa.

Toukokuu

Toukokuussa alkoi taas jalkapalloilut. Vierailimme St. Michaelsissa ja kuvassa nakyvalla Tilghman Islandilla

Kesakuu

Kesakuussa lahdimme kiertamaan Nebraskaa ja South Dakotaa ja kavimme myos Mt. Rushmorella. 

Heinakuu

Heinakuussa vietimme koko perheen voimin 4th of Julya, jonka jalkeen lahdimme minimiehen kanssa useammaksi viikoksi ihanaan koti-Suomeen. Kuvassa Karvion kanavaa Heinavedelta.

Elokuu

Puolet elokuusta vietimme minimiehen kanssa Suomessa, kunnes minimiehen piti palata kouluun. Kuvassa Helsingin ihana Toolonlahti. Suomessa ollessani tein pari puhelinhaastattelua Marylandiin ja yksi tyonantajista meni ja palkkari meikalaisen nakematta, joten aloitin elokuun lopussa tyot.

Syyskuu

Syyskuussa taas jalkapalloiltiin ja kavimme omassa County Fairissa. Oli kivaa, tosin fairit oli aika pienet, koska emme ole niin maatalous-county kuten esim Howard County.

Lokakuu

Lokakuussa juhlittiin Halloweenia. Minimies sai valita taman vuoden teeman ja se oli Star Wars. Kuvassa bloggaaja itse Jedina taistelun tohinassa :D

Marraskuu

Marraskuussa jarkytyimme vaalituloksesta. Onneksi marraskuuhun mahtui myos mukavia hetkia ali meidan minimies sai suuren kunnian olla asettamassa kahden muun partioryhmalaisensa kanssa seppeletta Tomb of the Unknown Soldierille Arlington National Cemetarylla.

Joulukuu

Joulun vietimme tana vuonna North Carolinassa miehen sukulaisten luona ja sen jalkeen lomailimme viela ihanilla Outer Bankseissa, kuva Kill Devil Hillsin rannalta. 

Kaiken kaikkiaan vuosi oli jokseenkin haastava itselleni. Menetimme muun muassa muutaman tarkean sukulaisen :( Olen ollut tosi onnellinen mielenkiintoisesta tyostani tosi ihanien tyokavereiden kanssa, mutta terveys on jalleen aiheuttanut paanvaivaa. Lisaksi jo mainittu vaalitulos synkensi tata vuotta kylla roimasti. Toivotaan kuitenkin, etta tama vuosi tuo tullessaan mukavia uutisia!

Hyvaa alkanutta vuotta 2017 kaikille lukijoille! :)

Paluu tyoelamaan

Kesakuussa kirjoittelin, etta olen aloittelemassa tyonhakua. Ehdin silloin kayda yhdessa haastattelussakin, joka oli kylla mielenkiintoinen kokemus. Sita hommaa en saanut, koska olisin voinut aloittaa vasta elokuun lopulla ja he tarvitsivat jonkun, joka pystyi aloittamaan heti. Ihan hyva niin, koska ensivaikutelma paikasta ei ollut kovinkaan kummoinen.

Annapolis viime kuussa

Viime kirjoituksen jalkeen olenkin saanut koulujarjestelman kautta yli kymmenisen pyyntoa haastatteluihin, mutta olin joko Nebraskassa tai Suomessa, joten en niihin paassyt. Kolmesta paikkaa kuitenkin ehdotettiin puhelihaastattelua, joten soittelin Suomesta naihin paikkoihin pari viikkoa sitten. Koska haastattelut olivat usein Suomen aikaa iltaisin, tein esimerkiksi yhden puhelinhaastattelun kaverin autosta silla aikaa, kun han viihdytti lapsia ulkona :D

Ensimmainen puhelinhaastattelu oli koulusihteerin paikka Baltimoressa, aika huonolla alueella, joten otin taman haastattelun lahinna harjoituksena, koska en todennakoisesti olisi paikkaa kuitenkaan ottanut vastaan. Rehtori kertoikin, etta koululaisten vanhemmat ovat valilla tosi agressiivisia, koska ovat saaneet haadon jostain muualta ja joutuneet muuttamaan koulupiirin. Lisaksi tyonkuvani olisi lahes taysin koostunut siita, etta kirjoitan uusia opiskelijoita sisaan ja vanhoja ulos, koska vaihtuvuus on niin suurta. Minua haastatteli puhelimitse koulun rehtori ja ilmeisesti sihteeri. Kummatkaan eivat olleet tutustuneet yhtaan hakemukseeni tai ansioluetteloon, vaan kyselivat mm., etta osaanko kayttaa Wordia ja Excelia ja onko minulla ollenkaan toimistotyokokemusta... no, muutama vuosi heh. Viimeinen kysymys oli, etta miten toimin vakivaltaisten vanhempien kanssa. Paatin siina vaiheessa, etten halua tyota.

Toinen puhelinhaastattelu tapahtui heti ensimmaisen peraan ja menikin huomattavasti paremmin. Rehtori ja apulaisrehtori olivat lukeneet hakemukseni ja ansioluetteloni ja olivat kuulemma "impressed", koska minulla oli MBA-tutkinto. Tyonkuvaani kuuluisi toimia special education supportina eli hoitaisin siihen liittyvia paperitoita. Tyo kuulosti huomattavasti edellista mielenkiintoisemmalta ja olisi osa-aikainen, mika sopisi meikalaiselle paremmin. Koulu olisi edelleen tosin suht huonolla alueella, mutta juuri rempattu. Keskustelu oli suhteellisen rentoa, ainoa isompi kysymys rehtorilta oli, etta miten toimin luottamuksellisten tietojen kanssa.

Kolmas puhelinhaastattelu oli seuraavana paivana ja se oli assistentin tyo autismilasten tiimissa. Tama oli muuten ainoa haastattelu, jossa kysyttiin, etta mista soitan. Tiimin esimies tiesi kommentoida Suomesta sen verran, etta on kuullut suomen kielen olevan maailman vaikeinta oppia :D Haastattelu oli lahinna jutustelua eli suurimman osan ajasta esimies ja kordinaattori kertoi tiimin toiminnasta ja siita millaista heilla on olla toissa. Mitaan erikoisempia kysymyksia ei esitetty, ainoastaan pyydettiin kertomaan itsestani.

No miten naiden kanssa sitten kavi? Ensimmaiseen hommaan valittiin joku toinen. En usko, etta osasin vastata tarpeeksi vakuuttavasti kysymykseeen tyovakivallasta, koska en halua tyoskennella sellaisessa ymparistossa. Toisesta soitettiin ja tarjottiin tyopaikkaa kun olin viela Suomessa ja kolmannesta tuli pari paivaa sitten tieto, etta joku toinen on valittu. Olin aivan varma, ettei mihinkaan valita, koska en paassyt kaymaan haastattelussa paikan paalla eli nakematta joutuivat palkkaamaan. Ehdin kayda heti Suomesta palattuani myos paikanpaalla yhdessa haastattelussa, mutta sielta ei ainakaan viela ole kuulunut mitaan.

Aloitin siis tanaan tyot special ed supportina ja ensimmainen paiva menikin suurimmaksi osin koulutuksessa. Siita myohemmin lisaa :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Snapchat

Eksyin yhtena tylsana paivana snapchattailemaan ja nyt olenkin siella melkein joka paiva :D

Yllattaen sugarantelope tunnari oli jo jollain snapchattaajalla kaytossa, joten meikalaisen loytaa snapchatista tunnarilla:

makeupnovice

Muutaman muun blogikaverin olenkin jo loytanyt sielta, mutta haluaisin lisaa seurattavia eli jos jollain on ehdotuksia joko omasta tai muiden snapchateista, niin laittakaa ihmeessa kommenttiosioon!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Tyonhakua aloittelemassa

Pari kuukautta sitten kirjoittelin vahan surumielisesti elamastani taalla. Nyt on uima-altaat vihdoin avautuneet, joten olo on hieman piristynyt :) En ole enaa neljan seinan vanki vaan voin halutessani kavella yhdelle kolmesta uima-allasalueesta. 

Paatin myos aloittaa tyonhaun, vaikka voin ottaa tyot vastaan vasta syksylla. Olen viimeksi ollut tassa maassa tyohaastattelussa vuonna 2008, joten tyonhaku on talleen aluksi aika jannaa puuhaa :D Tyonhakua tietenkin vaikeuttaa se, etta iltapaivahoito on taalla aivan tajuttoman hintaista, joten olen yrittanyt etsia osapaivatoita. Ellei halua menna $9/h palkalla retail myyjaksi, on osapaivatoita aika huonosti tarjolla. Jos sellaisen loytaa, niin voi olla varma, etta asuinalueen 100+ muuta kotiaitia on myos laittanut hakemuksen ko. paikkaan :) Niinpa olen hakenut myos muutamaa kokopaivatyota.

Ensimmaisesta tyopaikasta soitettiin melkein heti, mutta homma kaatui siihen, etten voinut aloittaa toita kesakuussa. Sovittiin kuitenkin, etta otan taas yhteytta vahan ennenkuin tulen takaisin Marylandiin syksylla, jospa he viela etsivat tyontekijaa. 

Toisen tyohakemuksen laitoin countyn koulujarjestelmaan. Kyseessa on avoin tyonhaku, joten koskaan ei tieda mita tarjotaan :) Esimmaiseksi sain kutsun tekemaan Word ja Excel assessmentin, jonka tuloksien perusteella osa paasee jatkamaan tyonhakua ja osa ei. Sain kutsun testiin puhelimitse perjantaina ja itse assessment oli maanantaina eli en siis ehtinyt oikein kysella etukateen minkatasoinen oli. Mutta testitilaisuudessa sain selville, etta kyseessa oli Kenexa Prove it Word ja Excel assessmentit ja ennen testia kerrottiin, etta siina on kysymyksia laidasta laitaan advanced tasoon asti. Testissa pyydettiin esimerkiksi tekemaan macroja ja pivot taulukoita eli ei mitaan mahdottomuuksia. Itselleni tuli tosin yllatyksena, ettei shortcuteja ei saanut kayttaa, joten aikaa meni etsiessa niita oikeita kohtia valikosta. Sain tulokset heti samana paivana ja tuloksena oli 93.5/100 eli testi meni ihan ok, koska tuloksella 66/100 paasi eteenpain haastatteluissa.

Pari viikkoa testin jalkeen eli eilen sain ensimmaisen tyohaastattelukutsun ja se haastattelu olikin sitten jo tanaan. Puhelinsoitto tuli taas tosi yllattaen, enka ehtinyt/tajunnut kysya tyopaikasta mitaan, joten en oikeastaan edes tiennyt mita tyopaikkaa olin menossa hakemaan :D Haastattelussa sitten selvisi, etta kyseessa oli ala-asteen records secretaryn paikka. Koska tiesin kuitenkin etukateen mihin olin menossa haastatteluun otin selvaa illalla Googlen avulla koulusta. Kyseinen ala-aste on meidan countyn koyhimmalla alueella ja yli 80% oppilaista elaa koyhyysrajan alapuolella. Koulun lahistolla on aika paljon rikollisuutta (lahinna laittomiin koviin huumausaineisiin liittyvia) ja loytyipa uutisten mukaan alkuvuodesta koulun roskiksesta ladattu kasiasekin. Koulu oli saanut Great Schools arvosanan 4, mika ei ole kovin hyva, mutta eipa huonoinkaan. Vertailuna: meidan minimies kay ala-astetta, jonka arvosana on 10. 

Koululle paastyani huomasin tosiaan, etten ollut enaa countyn parhailla alueilla, mutta ei siella ihan toivottoman nakoistakaan ollut. Kavin vain koulurakennuksen toimistossa ja se oli kylla jo sitten astetta ankeampi paikka, kun vertauskohtana on meidan minimiehen koulun iloinen ja varikas toimisto. Vastaanoton sihteeri toivotti kuitenkin meikalaisen iloisesti tervetulleeksi ja myos rehtori vaikutti hyvin empaattiselta ja mukavalta tyypilta. Haastattelu oli rento ja rehtorista tosiaan jai miellyttava kuva. Rehtori kertoi tyon hyvista ja huonoista puolista, ja mainitsi myos, etta vanhemmat saattavat usein olla vaikeahkoja. Taman olin jo huomannutkin koulun kaytavalla, kun yksi vanhempi hakkasi siella nyrkilla seinaa, todeten, etta vihaa koko hemmetin koulua ja kukaan ei siella tieda mistaan mitaan... Palkka ei ole mikaan huippu, mutta lomat ja vakuutukset yms. olivat ihan ok.

Miten tyopaikan kanssa sitten kay/kavi? Tyopaikan valinnoista ilmoitetaan parin viikon sisalla, mutta koska voin aloittaa tyot vasta elokuun lopulla, tuskin saan tata tyopaikkaa. Olen siihen huomattavan ylikoulutettu, mutta se olisi tyoajoiltaan sopiva. Lisaksi tyopaikka on aika kaukana eli ilman ruuhkaa sinne ajaa 25 minuuttia ja ajaisin itse sinne ruuhka-aikaan eli tyomatka saattaisi olla hyvinkin pitka. Mutta kokemuksena tyohaastattelu oli mukava ja jatkan tyonhakua hyvilla mielin. Samalla paasin ajelemaan taas yksinani, koska mies meni toihin tyokaverin kyydilla ja jatti meikalaiselle auton. Ajaminen onkin alkanut sujua jo ihan ok :)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Ei mitaan uutta, joten blogihiljaisuus jatkuu

En ole viime aikoina viitsinyt kirjoitella blogiin, koska ei ole ollut mitaan kerrottavaa. Olen edelleen tyoton, autoton ja siksi siis jumissa kotona. Ei autoa->ei tyopaikkaa->ei autoa. Aika kiva oravanpyora :) Tyopaikkojahan taalla olisi, mutta niissa joko maksetaan niin huonoa palkkaa, ettei kannata aloittaa tyontekoa tai sitten tunnit ovat sellaiset, ettei se onnistu minimiehen koulunkaynnin vuoksi. Iltapaivahoito on myos niin hinnoissaan, ettei kateen jaisi sen jalkeen vain muutama hassu satanen. Ja mies saisi samanverran vahemman veronpalautuksia, joten ei kannata. Kiva yhdistelma.

Nytpa varmaan joku ajattelee, etta ihme tyyppi kun valittelee, vaikka saa vaan loikoilla kotona :D Mutta kun en ole sita loikoilija tyyppia, niin olo on ollut hieman (tai siis paljon) alakuloinen. Vaitoskirjaankin keskittyminen on ollut vaikeaa, koska no, olo on ollut alakuloinen. Kavin spring breakina Suomessa ja sen jalkeen olo on ollut entista alakuloisempi. Vaikka kuinka sita yrittaa ajatella positiivisesti, huomasi taas, kuinka ihanaa oli kun on joukkoliikenne, tekemista, ystavia ja sukulaisia. Taalla taas naapurusto on kavelty jo monet kerrat ristiin rastiin, eika Dunkin Donutsiinkaan jaksa kavella joka paiva, koska donitsit ovat alkaneet maistua pakkopullalta (heh joo.) Julkista liikennetta ei ole ja esimerkiksi kirjastoon on yli tunnin kavelymatka. 

Taalla on paljon military spouses, jotka on kotona, joten heista olen saanut seuraa ja kyyteja tarvittaessa. Muun muassa viime viikolla lahdimme kolmen kotirouvan kanssa Costcoon maistelemaan esittelyssa olleita maistiaisia, Olikohan se arkiviikon kohokohtani? Aika surullista jos oli. Olin myos MOMS clubin illanistujaisissa, mitka oli ihan jees. Nyt odottelen ensi kuuta, etta poolit aukeaa, siirran mokkihoperoisyyteni silloin sinne. Siellakin saan varmaan olla aika yssikseni, kunnes koulut loppuu.

Olen kaksi kertaa viikossa vapaaehtoisena minimiehen koulun kirjastossa ja siella olen tykannyt olla. Kerran-pari kuussa avustan myos luokanopettajia. Koululle kavelen 20 minuutissa, joten sinne ei ole paha matka. Haluaisin tehda muutakin vapaaehtoistyota, mutta se ei ole mahdollista, koska ei ole sita autoa. Yhden luokanopettajan suosituksesta hain syksyksi kouluun toihin. Suurtakaan toivoa tyopaikan saamisesta ei ole, koska en ole suorittanut sertifikaatteja (maksavat paljon), mutta ainahan sita kannattaa hakea.

Viikonloppuisin on onneksi enemman tekemista, koska jalkapallokausi on taas alkanut. Lisaksi minimies on saanut kutsuja synttareille, joihin yleensa mennaan me vanhemmatkin mukaan. Eilen oli yhden luokkakaverin synttarit kirkolla, jonka pastorina synttarisankarin isa on. Tanaan taas kavimme asuntoesittelyissa katsomassa taloja. Asunnot on meidan countyssa aika hinnoissaan, joten ajoimme 45 minuuttia lanteenpain. Kolme taloa tuli katsastettua; eka oli kiva, mutta pieni piha, tokassa oli ihana piha, mutta kaipaisi aikamoista remppaa ja kolmas oli kiva sisalta, mutta piha olematon ja highway puskien takana. Ei taida tulla kauppoja.

Kuu Elk Riverin ylla

Tuntuu, etta viimeisen vuoden olen vain kirjoitellut samoja juttuja, joten en jaksa pakolla yrittaa. Seuraava blogiteksti tulee siis kun on tullakseen. Random Tuesdays pyorii edelleen parempia aikoja odotellessa ja instagramissa olen aktiivisempi, joten siella voi kayda katsomassa kuulumisia.

Kiitoksia, etta olette jaksaneet naita juttuja lukea ja mukavaa kevatta kaikille!

Tavallinen (ainakin melkein) viikko

Paivat ovat viime aikoina alkaneet toistaa toisiaan. Tuntuu, etta elamassa on vain harkkoja, koulua ja opiskelua. Paatin siis kirjata meidan tekemisia viikon ajan nahdakseni, etta onko ne paivat aina ihan samanlaisia :) Seuraa siis "tavallinen" viikkokatsaus:

Sunnuntai

Jokainen sunnuntaiaamu alkaa yleensa samalla tavalla eli skypetamme pari tuntia Suomeen. Tarkoitus on, etta minimies skypettaa Mummin kanssa, mutta totuus on, etta meikalainen hopottaa Aitinsa kanssa suurimman osan siita ajasta :D Valilla skypetamme myos enon ja tadin kanssa. Sunnuntaiaamupaivalla meidan piti menna leikkitreffeille naapuruston kaksospoikien luokse, mutta toinen pojista olikin sairastunut, joten leikkitreffeja piti siirtaa. Aamupaiva menikin siina, etta pojat pelasivat peleja ja meikalainen harjoitteli meikkaamista :D Olen siirtynyt siihen vaiheeseen, etta opettelen laittamaan foundationia (meikkivoide?), vaihtelevin tuloksin.

Viikonloput ovat menneet viime aikoina harrastusten parissa. Tanaan oli kuitenkin talvikauden viimeinen koripallo-ottelu, joten ensi viikonloppuna ei olekaan lauantaisia koripalloharkkoja ja sunnuntaisia peleja. Jalkapallo tosin alkaa jo taas parin viikon paasta. Kauden viimeista pelia juhlittiin herkuilla ja lahjomalla loistavia valmentajiamme. Illalla aloin voida huonosti ja niinhan siina kavi, etta kipeaksi tulin.

Maanantai

Maanantaina alkoi taas kouluviikko. Aloitin harmittavasti aamuni toteamalla, etta olen todellakin taas vilustunut :( Vein minimiehen koulubussille ja sen jalkeen koko paiva meni sohvalla katsellessa telkkaria ja teeta juodessa. Jaksoin pesta muutaman lastillisen pyykkia ja tehda minimiehelle ruokaa. Hain iltapaivasta minimiehen bussipysakilta ja llalla katsoin taas yllariyllari telkkaria, vuorossa Scorpion. Yritin myos lukea parin viikon paasta olevaan tenttiin, mutten jaksanut muutamaa sivua kauemmin, tylsyyden tylsyys.

Tiistai

Tiistai-aamuna vein taas minimiehen koulubussipysakille ja linnoittauduin sohvalle. Olo oli himpan parempi, koska jaksoin vasata itselleni kevyen silmameikin Sally Beauty Supplyn alle dollarin maksavilla luomivareille. Ihan kiva tuli :) Naapuri soitti ja kysyi kuntosaliseuraa, mutten jaksanut lahtea. Illalla tuli season finale yhdesta suosikkisarjastani eli Agent Carter, joten katselin sita.

Keskiviikko

Olin lupautunut katsomaan naapurin kahden lapsen peraan aamulla ja viemaan heidat bussipysakille, koska naapurilla on laakarikeikka. Lapset tulivat aamulla ja olivat oikein innoissaan paastessaan meille leikkimaan. Kaikki kayttaytyvat oikein mallikkaasti ja olimme koulubussipysakille jopa normaalia aikaisemmin :D Lasten ollessa koulussa raahauduin taas sohvalle. Yritin lukea tenttiin, mutta paassa jyskytti sen verran, ettei lukemisesta taaskaan tullut mitaan.

Torstai

Torstaina olen yleensa apulaisena koulun kirjastossa, mutta tana aamuna en voinut lahtea, koska meille oli tulossa tuholaistorjuja katsastamaan tilanteen. Mies loysi nimittain pari otokkaa meidan makkarista, yok. Tuholaistorjuja tuli, eika loytany mitaan heh. Mutta koska mies oli liiskannut pari otokkaa, tilattiin varmuuden vuoksi myrkytys. Minulla on vahan ristiriitaiset fiilikset myrkytyksesta, koska no, siina kaytetaan myrkkyja, eika otokoita ole loytynyt lisaa. Isannoitsijatoimisto oli kuitenkin toista mielta. Myrkytys on siis tiedossa ensi viikolla, ei kiva.

Perjantai

Perjantaina oli taas normiaamu eli minimies kouluun ja mina sohvalle. Olo oli huonontunut eilisesta, varmaan kun en uskaltanut nukkua otokkauutisten jalkeen. Join paljon teeta ja katselin telkkaria, ei mitaan uutta. Viestittelin yhden naapurin kanssa, jolta otettiin tanaan koepala. Hanelta tuli hyvia uutisia, ei nayttaisi olevan syopaa. Illalla katsoimme miehen kanssa telkkaria ja pakkasimme huomista varten.

Lauantai

Lauantaiaamuna ajoimme Virginiaan, jotta minimies paasisi kovasti tykkaamaansa Suomikouluun. Minimiehen opetellessa suomen kielta, kavimme miehen kanssa ostoksilla ja syomassa ehka maailman rasvaisimmat donitsit Duck Donutsissa. Donitsit olivat tuoreita ja lampimia, nam. Mennaan ehkapa uudestaan :) Haimme minimiehen vahan aikaisemmin koulusta, jotta kerkeaisimme ajaa Pohjois-Marylandiin Havre de Graceen, jossa miehella oli tiedossa tyokaverin haat. Meikalainenkin oli kutsuttu, mutta koska kyseessa oli "adults only" haat, emme voineet kummatkin menna. Minimies ja mina jaimme hotelliin, mies lahti juhlimaan. Kavimme uimassa hotellin uima-altaalla ja tilasimme pizzat jalkkareineen huoneeseen. Mies toi yolla palatessaan meikalaiselle myos palan haakakkua, nam :)

Eli sellainen tavallinen viikko meilla. Viikkoon tosiaan mahtui muutama normaalista poikkeava juttu, kuten ne hemmetin otokat. Enka yleensa katsele telkkaria ihan noin paljon :) 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Olipa kerran vuosi 2015...

Blogi on ollut hiljainen viime kuukausina bloggaajan jatkuvan sairastelun vuoksi :( Viimeiset kaksi kuukautta on mennyt yhden tai toisen infektion kanssa. Nyt on vuorossa ehka se helpoin eli normi ylahengitystieinfektio, joten jaksan tehda lyhyehkon vuosikatsauksen vuoden 2014 tapaan.

Tammikuussa minimies ja mina muutimme miehen perassa Marylandiin. Taytyy myontaa, etta fiilikset eivat olleet korkeimmat mahdolliset. Jouduin myos jattamaan hyvastit ihanalle tyopaikalleni, joka otti koville.

Helmikuussa vietimme aikaa tutustuen uuteen asuinymparistoomme. Meilta on noin 45 minuutin ajomatka Washington D.C:hin.

Maaliskuussa saimme nauttia lumisista paivista Marylandissa...

 

...ja kavimme roadtripilla North Carolinassa miehen sukulaisten luona.

Huhtikuussa alkoi uusi elamanvaiheeni soccer-momina :o :D ...

... ja saimme vieraaksi ihanan ystavani Ruotsista. Hanen kanssaan kavimme mm. D.C:ssa Smithsonian Zoossa ja ajelemma ympari kaunista Calvert Countyn rannikkoa.

Toukokuun lopussa paasimme minimiehen kanssa kesaksi takaisin koti-Suomeen!

Kesakuussa valmistuin MBA:ksi tallaisena kaatosateisena paivana seka vietin juhannuksen ihanan ystavani haissa Luxembourgissa.

Heinakuussa saimme myos miehen viikoksi Suomeen ja vietimme perinteiseen tapaan viikonlopun Tuska-festareille. Kuvassa Alice Cooper.

Elokuussa palailimme taas Marylandiin ja vierailimme mm. Howard Country Fairilla. Lisaksi kavin South Dakotassa kamppikseni haissa, loistoreissu!

Syyskuussa kavimme roadtrippailemassa Virginiassa. Kuvassa bloggaaja minimiehensa kanssa Shenandoah National Parkissa.

Lokakuussa paasin konferenssimatkalle Torontoon, kiitos yliopiston rahoituksen :)

Marraskuussa taas sain vanhempani tanne vierailulle ja kavimme mm. New York Cityssa.

Joulukuuksi oli suunnitelmissa matka Martiniqueen, mutta bloggaajan tarykalvon repeytymisen (ja sita seuranneen lentokiellon) vuoksi suunniteltu loma vaihtuikin roadtripiksi Nebraskaan :D Vuosi 2016 alkoi siis rantahotellin sijaan anoppilassa heh. Kirjoittelen lisaa tuosta reissusta, jahka tasta viela vahan paremmin tokenen. Ajettiin nimittain kahdessa paivassa 1400 mailia, huh.

Ihanaa alkanutta vuotta 2016 kaikille!

10 years of Finnish-American life

Viime kuussa tuli tayteen kymmenen vuotta siita, kun ensimmaisen kerran saavuin Yhdysvaltoihin viisumi katosissa. Tarkoitus oli tulla tosiaan vain lukukaudeksi ja etukateen olinkin ajatellut, etta opiskelen kurssit ja lahden kotia. Toisin kavi :) Lensin ensin New Yorkiin viikoksi lomailenaan ja siita yliopistoon. New York City oli hieno ja tykkasin kovasti, mutta lentokoneen laskeutuessa Vermontiin aloin nakemaan tutunnakoista havumetsaa ja ajattelin, etta olen tullut kotiin! Pari viikkoa yliopistolla vahvisti tunnetta ja kuukauden paasta jo kysyinkin kansainvaliselta toimistolta, etta saanko jaada toiseksi lukukaudeksi ja siita se sitten lahti.

Kolmen vuoden paasta tuosta olin taas lentokoneessa, talla kertaa matkalla Vermontista Nebraskaan grad schooliin. Lentokoneesta ei nakynyt kovinkaan kotoisia maisemia ja astuessani ulos lentokoneesta, paksu, kuuma ja hiekkainen ilma iski pain nakoa. Olin lentokoneessa bongannut saksaa puhuvan tyton ja han olikin tulossa lukukaudeksi vaihtoon samaan yliopistoon, joten lahdimme samalla yliopiston jarjestamalla kyydilla kohti kampuksia. Vaikka han asui eri kampuksella ja oli Nebraskassa vain lyhyen aikaa, han on edelleen yksi parhaimmista ystavistani ja lapseni kummitati :) Vaikka ensivaikutelma Nebraskasta olikin vahan vahemman hehkea, ei taas kestanyt kuin pari viikkoa kunnes Nebraskakin oli loytanyt tiensa sydameeni. Huomasin tykkaavani country musiikista ja rivitanssista :D Nebraskalaiset olivat ihania ja ystavallisia ja yhden nebraskalaisen kanssa meninkin myohemmin naimisiin :)

Seitseman vuotta Nebraskaan muuton jalkeen asun nyt siis Marylandissa. Emme ole Marylandin kanssa viela loytaneet yhteista savelta ja huomaan kaipaavani Nebraskan ystavallista ilmapiiria. Osasyyna on varmasti raskas kevat (Ukkini kuoli, sitten kuoli Mammani ja sen jalkeen jarkyttava tieto opiskelukaverini kuolemasta), mihin Marylandilla ei sinansa ole osaa eika arpaa. Toisaalta sosiaalinen elamani on taalla aikalailla Moms clubin aitien varassa (ja Even, kiitos, etta olet olemassa *heart*), koska en ole toissa enka kay yliopistolla. Toita taas en voi tehda, kun ei ole ajokorttia. Ajokoulu on onneksi nyt suoritettu eli edessa on vaan lisaa ajoharjoittelua ja sitten itse ajokoe, iik.

Church Circle, Annapolis

Uskon silti, etta elama taallakin alkaa jossain vaiheessa sujua. Karsivallisyys ei ole parhainpia puoliani, mutta nytpa on vaan asennoiduttava siihen, etta seurailen tilannetta ja tartun tilaisuuteen, jos sellaisen loydan :)

  Mukavaa syksyn alkua kaikille!

Neighborhood Nature Preserve

Taalla on viimeaikoina ollut tasaisen lamminta (tai siis kuumaa...) eli +34C. Baltimoressa suljetaan naemma tanaan koulutkin aikaisemmin kuumuuden vuoksi. Tuntuu, ettei sita paljon muuta jaksa tehda kuin olla sisalla ilmastoidussa tilassa tai altaalla. Altaat menivat kiinni Labor Dayna, joten lahdin kavelemaan meidan community associationin yllapitamalle luontoalueelle. Ajattelin, etta siella varjoisassa metsassa voisi olla viileampaa. No ei ollut :D mutta tassa pari kuvaa matkan varrelta. Siella ei muuten ollut ketaan muuta hikoilemassa kuin meikalainen.

Reitin alku oli vahan tylsannakoinen, mutta talta tielta paasi kaantymaan erilaisille poluille.

Valitsin kartan poluista Pool-polun, koska se oli vain mailin mittainen.

Olisiko tama ollut se pool?

Maisemia polun varrelta, juoksupoluksi oli muuten hieman haastavampaa maastoa, ainakin tallaiselle tasapainorajoitteiselle :), mutta reippaaseen kavelyyn se sopi hyvin.

Suurin osa polusta naytti talta.

Muutaman oravan lisaksi polulla oli aivan autiota...

... ja valilla tuli sellainen daytime Blair Witch project fiilis :D

Avarampaa osuutta polusta

Loytyy taalta suburbiastakin jonkin verran metsaa

Polun loppu haamottaa...

...ja talta paallystetylla tielta paasi sitten ajotielle asti.

 Taytyy kylla myontaa, etta meikalaista hieman pelotti kavella tuolla yksin. Ja syyna ei todellakaan ollut luonto tai metsanelaimet, vaan pelko siita, etta tormaan johonkin muuhun ihmiseen :D Niin saikyksi sita on tullut asuessaan taalla jatkuvien murhauutisten keskella, etta aloin miettia, ettei kukaan kuulisi, jos joku kimppuuni tuolla hyokkaisi. Mies ehdotti pippurisumutteen hankkimista, mutta taidan kuitenkin menna poluille seuraavan kerran kaverin kanssa.

Mukavaa viikoa kaikille!