Paluu tyoelamaan

Kesakuussa kirjoittelin, etta olen aloittelemassa tyonhakua. Ehdin silloin kayda yhdessa haastattelussakin, joka oli kylla mielenkiintoinen kokemus. Sita hommaa en saanut, koska olisin voinut aloittaa vasta elokuun lopulla ja he tarvitsivat jonkun, joka pystyi aloittamaan heti. Ihan hyva niin, koska ensivaikutelma paikasta ei ollut kovinkaan kummoinen.

Annapolis viime kuussa

Viime kirjoituksen jalkeen olenkin saanut koulujarjestelman kautta yli kymmenisen pyyntoa haastatteluihin, mutta olin joko Nebraskassa tai Suomessa, joten en niihin paassyt. Kolmesta paikkaa kuitenkin ehdotettiin puhelihaastattelua, joten soittelin Suomesta naihin paikkoihin pari viikkoa sitten. Koska haastattelut olivat usein Suomen aikaa iltaisin, tein esimerkiksi yhden puhelinhaastattelun kaverin autosta silla aikaa, kun han viihdytti lapsia ulkona :D

Ensimmainen puhelinhaastattelu oli koulusihteerin paikka Baltimoressa, aika huonolla alueella, joten otin taman haastattelun lahinna harjoituksena, koska en todennakoisesti olisi paikkaa kuitenkaan ottanut vastaan. Rehtori kertoikin, etta koululaisten vanhemmat ovat valilla tosi agressiivisia, koska ovat saaneet haadon jostain muualta ja joutuneet muuttamaan koulupiirin. Lisaksi tyonkuvani olisi lahes taysin koostunut siita, etta kirjoitan uusia opiskelijoita sisaan ja vanhoja ulos, koska vaihtuvuus on niin suurta. Minua haastatteli puhelimitse koulun rehtori ja ilmeisesti sihteeri. Kummatkaan eivat olleet tutustuneet yhtaan hakemukseeni tai ansioluetteloon, vaan kyselivat mm., etta osaanko kayttaa Wordia ja Excelia ja onko minulla ollenkaan toimistotyokokemusta... no, muutama vuosi heh. Viimeinen kysymys oli, etta miten toimin vakivaltaisten vanhempien kanssa. Paatin siina vaiheessa, etten halua tyota.

Toinen puhelinhaastattelu tapahtui heti ensimmaisen peraan ja menikin huomattavasti paremmin. Rehtori ja apulaisrehtori olivat lukeneet hakemukseni ja ansioluetteloni ja olivat kuulemma "impressed", koska minulla oli MBA-tutkinto. Tyonkuvaani kuuluisi toimia special education supportina eli hoitaisin siihen liittyvia paperitoita. Tyo kuulosti huomattavasti edellista mielenkiintoisemmalta ja olisi osa-aikainen, mika sopisi meikalaiselle paremmin. Koulu olisi edelleen tosin suht huonolla alueella, mutta juuri rempattu. Keskustelu oli suhteellisen rentoa, ainoa isompi kysymys rehtorilta oli, etta miten toimin luottamuksellisten tietojen kanssa.

Kolmas puhelinhaastattelu oli seuraavana paivana ja se oli assistentin tyo autismilasten tiimissa. Tama oli muuten ainoa haastattelu, jossa kysyttiin, etta mista soitan. Tiimin esimies tiesi kommentoida Suomesta sen verran, etta on kuullut suomen kielen olevan maailman vaikeinta oppia :D Haastattelu oli lahinna jutustelua eli suurimman osan ajasta esimies ja kordinaattori kertoi tiimin toiminnasta ja siita millaista heilla on olla toissa. Mitaan erikoisempia kysymyksia ei esitetty, ainoastaan pyydettiin kertomaan itsestani.

No miten naiden kanssa sitten kavi? Ensimmaiseen hommaan valittiin joku toinen. En usko, etta osasin vastata tarpeeksi vakuuttavasti kysymykseeen tyovakivallasta, koska en halua tyoskennella sellaisessa ymparistossa. Toisesta soitettiin ja tarjottiin tyopaikkaa kun olin viela Suomessa ja kolmannesta tuli pari paivaa sitten tieto, etta joku toinen on valittu. Olin aivan varma, ettei mihinkaan valita, koska en paassyt kaymaan haastattelussa paikan paalla eli nakematta joutuivat palkkaamaan. Ehdin kayda heti Suomesta palattuani myos paikanpaalla yhdessa haastattelussa, mutta sielta ei ainakaan viela ole kuulunut mitaan.

Aloitin siis tanaan tyot special ed supportina ja ensimmainen paiva menikin suurimmaksi osin koulutuksessa. Siita myohemmin lisaa :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!