Bloggaajalla suru puserossa

Osa blogin lukijoista on ehka havainnutkin pienta surumielisyytta blogissa. En ole yleisesti ottaen kauhean pessimistinen tyyppi, painvastoin. Viime aikoina vain on ollut yllattavan vaikeaa sopeutua tulevaan muutokseen, vaikka olen useamman vuoden jo aikaisemmin Yhdysvalloissa asunut eli uusi maa ei ole kyseessa. Tai ehka juuri siksi on vaikeaa... Olen tihrustanut ihan jarkyttavat maarat kyyneleita niin kotona, toissa, paivakodissa kuin kavereiden kanssa. Skypessa en sentaan ole miehelle itkeskellyt, jos jotain positiivista voi asiasta etsia :) Oikeastaan itkeskelyt alkoivat jo Floridan reissulla lokakuussa, koska siella joutui ensi kertaa myontamaan itselleen sen tosiasian, etta muutto on oikeasti edessa. Onneksi ei sentaan muuteta Ft. Lauderdaleen, koska tuli taas kerran todettua, etta siella en halua asua. Pohjois-Florida oli enemman meikalaisen juttu, sinne voisin joskus muuttaakin, ehka.

Yllattaen eniten tassa on itkettanyt se, etta joudun jattamaan tyoni. Olen niin paljon tykannyt tyostani ja tyokavereistani :( En ainakaan nyt kevaalla paase toihin, vaan joudun olemaan miehen elattina. Ja se sapettaa meikalaista aivan tajuttomasti :D Tahan asti olen kuitenkin aina talleen aikuisialla ansainnut elantoni jollain tapaa (palkka/opintotuki/stipendi/aipparahat) ihan itse. Toihin paluu on edessa aikaisintaan ensi syksyna, kun minimies aloittaa kindergartenin, jos silloinkaan. Olen yrittanyt keskittya siihen, etta saan nyt viettaa aikaa ja tehda juttuja minimiehen kanssa, mika on oikeasti aikamoinen etuoikeus! Ja iltaisin ja oisin voin sitten jatkaa vaitoskirjan kirjoittelua. Siltikin tuo rahajuttu vaan syo naista, ei voi mitaan :)

Toiseksi eniten on itkettanyt meidan pikkumies, joka on tykannyt olla paivakodissaan todella paljon. Siella on ihanat hoitajat, jotka myos saivat meikalaisen kyyneliin, kun niin ihanasti puhuivat ja halasivat joulujuhlassa. Ja siella on minimiehen kaverit, jotka han nyt joutuu jattamaan, vaikkakin muut vanhemmat ovat sanoneet, etta tuonikaiset ystavystyvat helposti jne. En kylla itse taysin allekirjoita tuota, mutta olenkin vain yksinkertainen aiti, muut varmaan tietavat paremmin. No sen verran aikuinen olen kuitenkin ollut, etten ole minimiehen edessa itkua tihrustellut :)

Omia kavereita en joudu onneksi hyvastelemaan ikuisiksi ajoiksi vaan olen jo toukokuussa tulossa Suomeen useammaksi viikoksi. Lisaksi pari ihanaa kaveria tulee myos samaan maanosaan opiskelemaan/tekemaan toita kevaaksi, joten toivottavasti saan (ja saankin!) myos nahda heita. Ja ehkapa DC:n alueelta myos loytyy uusia ystavia :) Enemman huolestuttaa tosiaan tuo minimiehen kaveripiirin laajentaminen, varsinkin kun olemme autotonna paivisin. Mutta kylla kaikki varmasti lopulta tosiaan jarjestyy, vaikka talla hetkella onkin kovin haikea olo.

Jouluaattona 2014 kotona Suomessa

Tasta kirjoituksesta tuli nyt tallainen avautuminen, pahoittelut.

Seuraavaksi yritan kirjoitella iloisemmista asioista :)

Oikein hyvaa loppuvuotta kaikille!

Asunto-ongelmia

No niinhän siinä kävi, ettei asunto ollut sellainen kuin toivottiin :(

Alue oli kuulemma todella kiva ja ulkopäin asuntokompleksikin ihan mukava, mutta heti muutettuaan mies alkoi huomata pieniä ikäviä juttuja. Asunto oli itsessään siisti,  mutta hyvin kulunut. Esimerkiksi parvekkeen ovi ei sulkeutunut kunnolla, vaan siihen jäi sellainen torakoiden mentävä kolo, josta tuli myös kylmää ilmaa oikein kunnolla sisälle. Marylandin talvet eivät ole mitään lämpimiä eli pakkasta on varsinkin öisin reippaastikin.

 

No nämä pikkujutut olisivat varmaan olleet korjattavissa, mutta toisena päivänä tuli sitten isompi juttu. Mies meni aamulla ekaa kertaa suihkuun ja vähän ajan päästä huoltomies koputtaa oveen, että suihku on laitettava käyttökieltoon, koska vedet vuosivat alempaan asuntoon. Ainakaan viikonloppuna asialle ei oltu tehty mitään.

 

Mies lähti perjantaina sitten samantien etsimään uutta asuntoa. Hän on nyt alustavasti varannut tämännäköisen asunnon meille:

 

 

Asunto on hieman kalliimpi kuin tuo ensin varaamanne, mutta sille nyt ei voi mitään, koska ei tuohon vesivahinkoiseen paikkaankaan voi oikein jäädä. Tällä viikolla varmaan selviää päästäänkö vanhasta asunnosta eroon ja saammeko tuon uuden asunnon...

 

Näistä huonoista uutisista huolimatta toivottelen

 mukavaa alkuviikkoa kaikille :)

 

 

p.s Viime yönä sain vielä lisää "hyviä" uutisia vanhasta asunnosta eli lämmitys oli lakannut toimimasta ja asunnossa oli +10C, jippii...

 

Rahti Marylandiin

Meille oli alusta asti selvää, että osa tavaroistamme on pakko lähettää rahdilla Marylandiin. Meidän aikuisten tavaroilla ei ollut niin väliä, mutta minimiehelle oli tärkeää saada mukaan omat lelut ja oma sänky, jotta muutosta tulee mahdollisimman vähän stressaava. Suurin osa meidän huonekaluistamme oli sitäpaitsi joko ostettu käytettyinä tai saatu lahjaksi, koska Suomeen muuttaessamme meillä oli mukana tasan 5 matkalaukullista vaatteita yms. Nebraskassa olleet huonekalut veimme varastoon anoppilaan, emme edes silloin miettineet niiden Suomeen rahtausta. Olisi kuitenkin ehkä kannattanut, koska noin vuosi sitten tulva tuhosi lähes kaiken omaisuutemme Nebraskassa... Onneksi siellä ei ollut mitään ainakaan tunnearvoltaan erityisen arvokasta. Ehdin jo tosin surra hääpukuni menetystä, mutta mies kertoikin tänään loytäneensä sen suhteellisen hyvässä kunnossa, jee!

Lähetimme tarjouspyynnön muistaakseni viiteen eri kuljetusfirmaan ja näistä valikoitui edullisimmaksi TravelCargo. Pyysimme tarjouksen kolmesta kuutiosta tavaraa, mutta kuten aiemmin kirjoittelin, määrä paisui kahdeksaksi. Tämä tietenkin suurensi kustannuksia ja loppupeleissä maksoimme TravelCargolle vakuutuksineen ennakkoa hieman alle 3000€. Tämän lisäksi tulee vielä mahdolliset tullimaksut Yhdysvaltain päässä. TravelCargo nouti tavarat vanhasta kodistamme, josta ne siirtyivät heidän varastolleen. Sieltä tavarat lähtivät meriteitse kohti Baltimorea, josta taas on kuljetus uuteen kotiimme.

TravelCargo lähetti kuvan pakatuista tavaroistamme valmiina lähtöön :)

Raportoin myöhemmin miten tavarat tulivat sitten loppujen lopuksi perille.

Sain tänään lopultakin siivottua vanhan kotimme, joten huomenna voin hyvillä mielin palauttaa avaimet huoltoyhtiölle. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! :)

Update in Finglish

Testailen tässä suomen kielen kirjoittamisen taitojani tilannepäivityksen merkeissä :)

 

Meillä eletään jännittäviä aikoja; viime viikolla lähtivät kohti Yhdysvaltoja sekä mies, että kontti tavaraa. Mies saatiin matkaan hyvin ja on nyt perillä Nebraskassa, jossa viettää Thanksgivingin. Kontti taitaa olla vielä Suomen maankamaralla odottelemassa lähtöä. Tavaramäärän kanssa koettiin pieni yllätyskin; olimme ajatelleet lähettävämme vain pienen määrän tavaraa eli kolme kuutiota, mutta loppulaskennassa tavaraa kertyikin kahdeksan kuutiota, huh. Onneksi olimme varanneet ylimääräistä rahaa kuljetuskustannuksiin. Kirjoittelen tuosta tavaran lähettämisestä lisää myöhemmin.

 

Me (tai siis minä heh) täällä Suomessa olemme ahkerasti siivonneet entistä taloa ja lahjoittaneet jäljellä jääneitä tavaroita eteenpäin. Tuo lahjoittelu onkin ollut kivaa puuhaa; hakijat ovat olleet tyytyväisiä siitä, että ovat saaneet tarpeellisia tavaroita kuten sohvan, nojatuolin, hoitopöydän, telkkarin, parisängyn, vieraspatjan, matkasängyn, tiskikoneen ja pesukoneen yms. ja me olemme olleet tyytyväisiä, kun olemme päässeet tavarasta eroon, ilman, että niitä olisi tarvinnut viedä kaatopaikalle. Muutamia tavaroita olen myynytkin kuten rattaat, isompia leluja, pari lipastoa yms. Olen onnistunut myös löytämään meidän suurehkolle määrälle viherkasveja uudet kodit. Siivoaminen sen sijaan ei ole ollut kivaa ja olen päästänytkin suustani pari ärräpäätä kun olen joutunut jäämään yksin siivoamaan muuttosotkut :D

 

Maryland State House

source: wikipedia.org

 

Tällä hetkellä asustamme siis minimiehen kanssa meikäläisen porukoilla. Tarkoitus olisi tehdä töitä ainakin vuoden loppuun ja sitten tammikuussa lähteä Marylandiin. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että joudumme olemaan erossa miehestä sekä Thanksgivingin, että joulun :( Olemme yrittäneet kovasti etsiä miehelle lentoja Nebraskaan jouluksi, ettei tarvitsisi pyhiä ihan yksinään viettää, mutta lennot ovat kyllä sellaisissa hinnoissa, että ei taida onnistua :( Onneksi meillä on Pennsylvaniassa samaan aikaan vierailulla tuttuja, jotka kutsuivat miehen käymään joulupäivänä (kiitos, ihanat!). Toivottavasti saamme nettiyhteyden toimimaan Marylandin kodista, jotta pääsemme jouluna Skypettämään.

 

Sellaisia kiireitä siis täällä :)

Mukavaa viikkoa kaikille!

Apartment hunting online...

Since our current "home base" is in Nebraska and we are all in Finland right now, we have been hunting for an apartment in Maryland online. Not an easy task I can tell you.

 

Not being able to visit the place you plan on calling home for at least a year or so (12 month leases are rather common) makes it a bit tough to make a decision. We found several potential places, but upon closer inspection they turned out to be not what we need or want. We first found a place with an excellent location (8 minute drive to husband's office!) and with good ratings from apartmentratings.com. Our wonderful friends (thank you so much! :) went to take a look at it and took photos and everything looked great. That is, until I probed the elementary school a bit better. While the school had gotten a decent grade (6) at Greatschools, the reviews were not good, not good at all. So we had to pass on that apartment.

 

Next we found one that was a bit further away (25 minute drive) from husband's office. The elementary school was great and the place had gotten great ratings. So we contacted them and got a nice quote from the manager. We thought about it overnight and decided to go with the place, since we were running out of time. We contacted the place again and the lady we spoke the day before was not there. The new manager told us the prices change every day and today the price had gone up $200 a month. The rents in Maryland already seemed outragious to us, so adding another $200 to our monthly expenses didn't seem like a smart thing to do. So we had to look elsewhere. We first looked at the same town, but couldn't find a good place to live in. The places were either too pricey or apartment ratings mentioned roaches and other bug issues. Some places looked great until I checked the crime stats...armed robberies, narcotics offenses and assaults right around the corner. No thank you.

 

Next we looked at a place that is a 35 minute drive away from husband's office. Again the schools looked great and the apartment complex had gotten good reviews. Crime stats showed only traffic offenses. Unfortunately they didn't have any vacancies fitting our minimum requirements (2bed, 2bath) and if we wanted to live there we'd have to settle for a 2bed 1bath place. We really didn't want to give up on the second bathroom, since we are already downsizing from living in a house to living in an apartment. Luckily the lady told us that they had another property in the same town and they had one 2bed 2bath available later this month. So we decided to go with that, since we were running out of time and options fitting in our price range. We paid the application fees and were approved. Now we have to sign the lease and have our signatures notarized and mail a check for the deposit.

 

This is what our floor plan will look like:

 

We are basically leasing the place blind, but husband did found out from their website that we have 30 days from the moving date to cancel our lease. Let's hope we got lucky and won't have to look any further!