Paluu tyoelamaan

Kesakuussa kirjoittelin, etta olen aloittelemassa tyonhakua. Ehdin silloin kayda yhdessa haastattelussakin, joka oli kylla mielenkiintoinen kokemus. Sita hommaa en saanut, koska olisin voinut aloittaa vasta elokuun lopulla ja he tarvitsivat jonkun, joka pystyi aloittamaan heti. Ihan hyva niin, koska ensivaikutelma paikasta ei ollut kovinkaan kummoinen.

Annapolis viime kuussa

Viime kirjoituksen jalkeen olenkin saanut koulujarjestelman kautta yli kymmenisen pyyntoa haastatteluihin, mutta olin joko Nebraskassa tai Suomessa, joten en niihin paassyt. Kolmesta paikkaa kuitenkin ehdotettiin puhelihaastattelua, joten soittelin Suomesta naihin paikkoihin pari viikkoa sitten. Koska haastattelut olivat usein Suomen aikaa iltaisin, tein esimerkiksi yhden puhelinhaastattelun kaverin autosta silla aikaa, kun han viihdytti lapsia ulkona :D

Ensimmainen puhelinhaastattelu oli koulusihteerin paikka Baltimoressa, aika huonolla alueella, joten otin taman haastattelun lahinna harjoituksena, koska en todennakoisesti olisi paikkaa kuitenkaan ottanut vastaan. Rehtori kertoikin, etta koululaisten vanhemmat ovat valilla tosi agressiivisia, koska ovat saaneet haadon jostain muualta ja joutuneet muuttamaan koulupiirin. Lisaksi tyonkuvani olisi lahes taysin koostunut siita, etta kirjoitan uusia opiskelijoita sisaan ja vanhoja ulos, koska vaihtuvuus on niin suurta. Minua haastatteli puhelimitse koulun rehtori ja ilmeisesti sihteeri. Kummatkaan eivat olleet tutustuneet yhtaan hakemukseeni tai ansioluetteloon, vaan kyselivat mm., etta osaanko kayttaa Wordia ja Excelia ja onko minulla ollenkaan toimistotyokokemusta... no, muutama vuosi heh. Viimeinen kysymys oli, etta miten toimin vakivaltaisten vanhempien kanssa. Paatin siina vaiheessa, etten halua tyota.

Toinen puhelinhaastattelu tapahtui heti ensimmaisen peraan ja menikin huomattavasti paremmin. Rehtori ja apulaisrehtori olivat lukeneet hakemukseni ja ansioluetteloni ja olivat kuulemma "impressed", koska minulla oli MBA-tutkinto. Tyonkuvaani kuuluisi toimia special education supportina eli hoitaisin siihen liittyvia paperitoita. Tyo kuulosti huomattavasti edellista mielenkiintoisemmalta ja olisi osa-aikainen, mika sopisi meikalaiselle paremmin. Koulu olisi edelleen tosin suht huonolla alueella, mutta juuri rempattu. Keskustelu oli suhteellisen rentoa, ainoa isompi kysymys rehtorilta oli, etta miten toimin luottamuksellisten tietojen kanssa.

Kolmas puhelinhaastattelu oli seuraavana paivana ja se oli assistentin tyo autismilasten tiimissa. Tama oli muuten ainoa haastattelu, jossa kysyttiin, etta mista soitan. Tiimin esimies tiesi kommentoida Suomesta sen verran, etta on kuullut suomen kielen olevan maailman vaikeinta oppia :D Haastattelu oli lahinna jutustelua eli suurimman osan ajasta esimies ja kordinaattori kertoi tiimin toiminnasta ja siita millaista heilla on olla toissa. Mitaan erikoisempia kysymyksia ei esitetty, ainoastaan pyydettiin kertomaan itsestani.

No miten naiden kanssa sitten kavi? Ensimmaiseen hommaan valittiin joku toinen. En usko, etta osasin vastata tarpeeksi vakuuttavasti kysymykseeen tyovakivallasta, koska en halua tyoskennella sellaisessa ymparistossa. Toisesta soitettiin ja tarjottiin tyopaikkaa kun olin viela Suomessa ja kolmannesta tuli pari paivaa sitten tieto, etta joku toinen on valittu. Olin aivan varma, ettei mihinkaan valita, koska en paassyt kaymaan haastattelussa paikan paalla eli nakematta joutuivat palkkaamaan. Ehdin kayda heti Suomesta palattuani myos paikanpaalla yhdessa haastattelussa, mutta sielta ei ainakaan viela ole kuulunut mitaan.

Aloitin siis tanaan tyot special ed supportina ja ensimmainen paiva menikin suurimmaksi osin koulutuksessa. Siita myohemmin lisaa :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tyonhakua aloittelemassa

Pari kuukautta sitten kirjoittelin vahan surumielisesti elamastani taalla. Nyt on uima-altaat vihdoin avautuneet, joten olo on hieman piristynyt :) En ole enaa neljan seinan vanki vaan voin halutessani kavella yhdelle kolmesta uima-allasalueesta. 

Paatin myos aloittaa tyonhaun, vaikka voin ottaa tyot vastaan vasta syksylla. Olen viimeksi ollut tassa maassa tyohaastattelussa vuonna 2008, joten tyonhaku on talleen aluksi aika jannaa puuhaa :D Tyonhakua tietenkin vaikeuttaa se, etta iltapaivahoito on taalla aivan tajuttoman hintaista, joten olen yrittanyt etsia osapaivatoita. Ellei halua menna $9/h palkalla retail myyjaksi, on osapaivatoita aika huonosti tarjolla. Jos sellaisen loytaa, niin voi olla varma, etta asuinalueen 100+ muuta kotiaitia on myos laittanut hakemuksen ko. paikkaan :) Niinpa olen hakenut myos muutamaa kokopaivatyota.

Ensimmaisesta tyopaikasta soitettiin melkein heti, mutta homma kaatui siihen, etten voinut aloittaa toita kesakuussa. Sovittiin kuitenkin, etta otan taas yhteytta vahan ennenkuin tulen takaisin Marylandiin syksylla, jospa he viela etsivat tyontekijaa. 

Toisen tyohakemuksen laitoin countyn koulujarjestelmaan. Kyseessa on avoin tyonhaku, joten koskaan ei tieda mita tarjotaan :) Esimmaiseksi sain kutsun tekemaan Word ja Excel assessmentin, jonka tuloksien perusteella osa paasee jatkamaan tyonhakua ja osa ei. Sain kutsun testiin puhelimitse perjantaina ja itse assessment oli maanantaina eli en siis ehtinyt oikein kysella etukateen minkatasoinen oli. Mutta testitilaisuudessa sain selville, etta kyseessa oli Kenexa Prove it Word ja Excel assessmentit ja ennen testia kerrottiin, etta siina on kysymyksia laidasta laitaan advanced tasoon asti. Testissa pyydettiin esimerkiksi tekemaan macroja ja pivot taulukoita eli ei mitaan mahdottomuuksia. Itselleni tuli tosin yllatyksena, ettei shortcuteja ei saanut kayttaa, joten aikaa meni etsiessa niita oikeita kohtia valikosta. Sain tulokset heti samana paivana ja tuloksena oli 93.5/100 eli testi meni ihan ok, koska tuloksella 66/100 paasi eteenpain haastatteluissa.

Pari viikkoa testin jalkeen eli eilen sain ensimmaisen tyohaastattelukutsun ja se haastattelu olikin sitten jo tanaan. Puhelinsoitto tuli taas tosi yllattaen, enka ehtinyt/tajunnut kysya tyopaikasta mitaan, joten en oikeastaan edes tiennyt mita tyopaikkaa olin menossa hakemaan :D Haastattelussa sitten selvisi, etta kyseessa oli ala-asteen records secretaryn paikka. Koska tiesin kuitenkin etukateen mihin olin menossa haastatteluun otin selvaa illalla Googlen avulla koulusta. Kyseinen ala-aste on meidan countyn koyhimmalla alueella ja yli 80% oppilaista elaa koyhyysrajan alapuolella. Koulun lahistolla on aika paljon rikollisuutta (lahinna laittomiin koviin huumausaineisiin liittyvia) ja loytyipa uutisten mukaan alkuvuodesta koulun roskiksesta ladattu kasiasekin. Koulu oli saanut Great Schools arvosanan 4, mika ei ole kovin hyva, mutta eipa huonoinkaan. Vertailuna: meidan minimies kay ala-astetta, jonka arvosana on 10. 

Koululle paastyani huomasin tosiaan, etten ollut enaa countyn parhailla alueilla, mutta ei siella ihan toivottoman nakoistakaan ollut. Kavin vain koulurakennuksen toimistossa ja se oli kylla jo sitten astetta ankeampi paikka, kun vertauskohtana on meidan minimiehen koulun iloinen ja varikas toimisto. Vastaanoton sihteeri toivotti kuitenkin meikalaisen iloisesti tervetulleeksi ja myos rehtori vaikutti hyvin empaattiselta ja mukavalta tyypilta. Haastattelu oli rento ja rehtorista tosiaan jai miellyttava kuva. Rehtori kertoi tyon hyvista ja huonoista puolista, ja mainitsi myos, etta vanhemmat saattavat usein olla vaikeahkoja. Taman olin jo huomannutkin koulun kaytavalla, kun yksi vanhempi hakkasi siella nyrkilla seinaa, todeten, etta vihaa koko hemmetin koulua ja kukaan ei siella tieda mistaan mitaan... Palkka ei ole mikaan huippu, mutta lomat ja vakuutukset yms. olivat ihan ok.

Miten tyopaikan kanssa sitten kay/kavi? Tyopaikan valinnoista ilmoitetaan parin viikon sisalla, mutta koska voin aloittaa tyot vasta elokuun lopulla, tuskin saan tata tyopaikkaa. Olen siihen huomattavan ylikoulutettu, mutta se olisi tyoajoiltaan sopiva. Lisaksi tyopaikka on aika kaukana eli ilman ruuhkaa sinne ajaa 25 minuuttia ja ajaisin itse sinne ruuhka-aikaan eli tyomatka saattaisi olla hyvinkin pitka. Mutta kokemuksena tyohaastattelu oli mukava ja jatkan tyonhakua hyvilla mielin. Samalla paasin ajelemaan taas yksinani, koska mies meni toihin tyokaverin kyydilla ja jatti meikalaiselle auton. Ajaminen onkin alkanut sujua jo ihan ok :)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Strong, Independent and Finnish

Tuli vahan aikaa sitten keskusteltua ruotsalaisen ystavani, jolla on suomalainen aiti, kanssa suomalaisista naisista. Emme tehneet mitaan vertailevaa tutkimusta vaan keskustelimme suomalaisista aideistamme, isoaideistamme ja suomalaisista naisista yleensa. Ystavani ja mina olimme samaa mielta, etta suomalaiset naiset ovat (anteeksi yleistys) vahvoja persoonia. Meita ei niin vain komennellakaan ympariinsa ja me olemme hyvin itsenaisia. Emme jaa (yleensa) surkuttelemaan karsimiamme kolhuja ja nostamme paamme ylos heti kun voimme. Mies osallistui keskusteluun olemalla samaa mielta ja lisaamalla, etta suomalaiset naiset ovat myos itsepaisia. Tama kommentti varmaan koski tosin ehken vaan meikalaista :)

No kaikki suomalaiset naiset eivat tietenkaan ole samanlaisia, meita loytyy joka lahtoon. Mutta itse olen huomannut, etta itsenaisyyteni tai oikeammin sen kaipuu kuulostaa useista muista meidan asuinalueen kotiaideista jotenkin kummallista. Esimerkiksi ennen lahtoani Suomeen kesaksi juttelimme siita, etta aion hakea taalla Suomessa toita, koska haluan ansaita omat rahani. Tama kommenttini sai osakseen nyokyttelya ja  useasti toistettavia "oh I'm sorry"-kommentteja. Yleiso kommenteilleni oli tietenkin taysin vaara, koska suurin osa aideista on career-moms eli eivat palaa tyoelamaan ennenkuin kaikki lapset on koulussa, jos silloinkaan. Heidan ei tarvitse, se on myos eraanlainen status-kysymys. Lisaksi joukossa on muutama poliitikon vaimo, joille edustamisessa lasten hoidon lisaksi on varmasti ihan tarpeeksi tyota. Kasite omat rahat on outo, koska on vain meidan rahamme. Ymmarran taman hyvin, koska emmehan me miehenkaan kanssa hanen tienaamiaan rahoja katso vain hanen rahoikseen. Silti on jotenkin vaikea olla, kun ei tienaa yhtaan mitaan. Omassa paassanihan tama ongelma on.

Helsinki, 2015

Vaikkei minunkaan nyt rahallisesti olisi valttamatta pakko menna toihin, kaipaan itsenaista elamaa. Minullahan on vain yksi lapsi ja hankin alkaa olla niin iso, ettei tarvitse minua samanlailla kuin ennen, varsinkin kun menee kouluun syksylla. Syksylla edessa onkin yksi askel itsenaisempaan amerikkalaiseen elamaan eli autokoulu. Ilman ajokorttia on toihin menosta turha haaveilla meidan alueella. Toivon mukaan loydan osa-aikaisen tyon, jotta voin olla kotona kun minimies lahtee kouluun ja palaa koulusta. Tai keksin jotain muuta itsenaista sisaltoa elamalleni vaitoskirjan lisaksi.

En harmittavasti tana vuonna loytanyt sopivan lyhytta kesapestia ja minun on "tyytyminen" lomailuun heh. Yhta tyota sentaan tarjottiin, mutta en voi jaada niin pitkaksi aikaa Suomeen. Kesasaat Suomessa eivat kylla ole suoranaisesti suosineet, mutta oikeasti olen nauttinut tasta viileydesta ja raikkaudesta Marylandin tukahduttavien saiden jalkeen. Taalla on tilaa hengittaa ja olla itsenainen, suuri kiitos julkiselle liikenteelle ;), ihanille sukulaisille ja ystaville seka asukaspuistotoiminnalle!

Mukavaa heinakuun jatkoa kaikille! 

IR-1 visa, some progress

I thought I'd again share where we are at our IR-1 spousal visa process. 

Here's where we were last, which was a bit of a disappointing situation to be in, but thanks to one wonderful aunt, we are again on the right path.

We have now sent all the paperwork to NVC and waiting (hopefully) for a case complete email and an interview date. I might be a bit too optimistic here, since NVC might still issue us a checklist requesting more information. We are, however, keeping our fingers crossed and hoping what we sent them will be enough and we'll have an interview in August or September.

Husband has now started the job hunting process, although it's a bit hard from across the pond. He recently experienced the unfortunate Finnish tradition of yt-neuvottelut ("co-operation negotiations", where the company basically announces they'll fire a certain amount of people), which has motivated him to start looking for another job. While husband wasn't fired, he now has the workload of 2+ employees, so the situation at the office is less than ideal. If husband finds a job he likes, he will move and the rest of us will follow at a later date, if I haven't received the visa at the time of his move. 

So basically, everything is out in the open, but I'm trying not to stress too much about things I have no control over. I love my job and I have plenty of stuff to do finishing up my MBA thesis before I start my PhD studies. Now I'm on a paid vacation for the next couple of weeks and plan on enjoying the wonderful Finnish summer as much as I can :)

Wishing everyone a fabulous month of July!

"Random" Tuesdays 04/22/2014

Today is a less random Tuesday on Random Tuesdays :)

Two awesome things have happened. First I went to pick up my diploma from the university, yay! Then I went to work and our CEO announced that I will be promoted to a manager position, double yay! 

So it's been a rather spiffin' Random Tuesday ;)

Working mommy

I've been a working mother for two and a half weeks now and so far so good! To be exact, I'm a working mother and a graduate student, which is a bit of an exhausting combination, but I have high hopes I'll survive this summer with at least some sanity intact:)

So I'm working full time and doing a minor in education at the university this summer, while finishing my Master of Arts thesis. Yup, I'm a little bit insane already. Originally I also planned on starting my Master of Business Administration thesis this summer as well, but I've come to realize I do actually have to sleep at least every other night, so I'll have to postpone the MBA thesis until the fall. If I had known I will be employed this summer (I didn't think I'd get a job this fast), I probably would not have started the education minor. But, I'm no quitter, so now I'm going to have to finish that one as well.

My desk at the office really needs some color

Besides work and studies, I also spend as much time as I can with our lil man. Luckily my boss is super easygoing and we've agreed upon a flexible work schedule, which means that lil man only has to do 8 hour days at the playschool. He's been coping pretty well, except (those that don't like potty stuff should skip the following) he has refused to poop at the playschool. This means that when I pick him up, he usually really, really needs to go. He has also been skipping lunch and nap time, which means he is also hungry and tired when we get home. So, sometimes the trip home is a bit trying :)

At least my planner is a pretty pink one :)

Next month I'm taking a week of unpaid vacation from work and heading to a zoological station to finish my MA thesis, yay! My university was kind and generous and granted me a thesis scholarship. They will pay for my room and board for a week at the station, so I can focus on writing. I'm super excited and feel very blessed to have this opportunity, since I was a bit worried my thesis would never be finished. Now I'm feeling very hopeful about graduating this fall :)

So that's what's going on with my life, pretty hectic right now :) I won't have any real vacation this summer, so I'll just have to make the best out of the free weekends I have. 

Wishing everyone a wonderful Midsummer!

Back to business

Something huge happened to me this week; I signed a job contract, which means I am heading back to the working world next month! An exciting, scary and much needed change :) I've been applying for jobs semi-seriously for the past month and a half, and got invited to an interview last week. The interviewer had picked me since as an archaeologist I had stood out among the other applicants :D Apparently they liked me quite a bit since they called me back to sign the papers a week later. I'll be working for a consulting company coordinating their projects. It's a permanent full-time position.

source weheartit.com

While I'm excited about the prospect of earning money and re-starting my career, I'm a little bit sad I didn't get to finish my thesis before. I still have a week and a half left to work on it, so I'll give it my best shot and see if I can get it almost ready so I'll only have to do minor work during the weekends. The thesis itself is looking pretty good, so there is a chance I can get it all done. This means the blog will continue to be updated only sporadically for the next month or so, but Random Tuesdays will surely keep on rolling :)

Wishing everyone a wonderful week!

Woot Woot - Happy Days!

The most amazing thing happened today, my husband got his first job offer in Finland, super yay! He had applied to about a 100 places, but hadn't had any luck so far. Out of those hundred places only four replied and two of the companies invited him for an interview. We had almost given up hope, and were already planning a move back to the good old America. I mean my husband didn't go to college just to hang out at home with us and being unemployed really wasn't ideal when he has to start paying back his college loans :) But if everything works out, he'll start on Monday at the new place! I have to say I'm probably equally excited about this job opportunity as he is! Out of those two places he interviewed for only this one had anything to do with his studies, so it's perfect for him!

When we lived in the US I had no trouble finding a job. Actually on my second day in the Midwest I walked into the place I wanted to work at and they hired me right away :) I was probably really lucky, jobs in the field of History are not so easy to come by. My husband on the other hand had no such luck in Finland. The job seeking culture here is a bit different, it's all about the applications and resumes, less about the casual drop ins. But when you get the job, it's yours to keep. In the US you can basically be given a two week's notice any time for any reason, there's often no written job contracts and people just leave and never go back to their work place. That was a bit too black and white, but hopefully you got my point. I think the application process in Finland is very formal, probably like applying to government jobs in the U.S.

I think the biggest problem for my husband was that he has only very basic Finnish skills and that's probably why he wasn't called to be interviewed. They told him flat out at the Employment Agency that he has to first study Finnish to find work, and they were probably right. I think my husband got lucky that he found a job where Finnish was not required. There probably are thousands of IT jobs that are as flexible. Other areas of employment usually require Finnish skills.

Anyways, I'm superhappy my husband got offered the job, and not only because of financial reasons ;) I'm so glad he has the chance to show what he knows, increase his knowledge of the field and start building a career. He deserves all that. I might be bit biased when I say that company couldn't have gotten a better employee!

Time to celebrate :)

edit. I just noticed this related article on yle: Study: Language and support key to immigrant employment and I quote "Foreigners are on average able to find work in Finland just as well -- or even better -- than native Finns, according to a study published by the Ministry of Employment and the Economy (MEE) on Tuesday." Well, maybe it just takes the 100 applications to find a job;)