Kaverisynttareita Marylandissa

Koulun aloittaminen laajensi meidan minimiehen ystavapiiria ymmarrettavista syista huomattavasti.

Ensimmainen kutsu koulukaverin synttareille tuli heti syyskuussa pari viikkoa koulun alkamisen jalkeen.

Periaatteesta haluan, etta meidan minimies menee jokaisiin synttareihin, joihin hanet on kutsuttu, jos se vaan aikatauluihimme sopii. Kyseessa on kuitenkin 6-vuotiaat, joille (ja varmasti muunkin ikaisille lapsille) on kova pettymys, jos kutsuttuja ei tulekaan heidan synttareilleen. Tama on tarkoittanut myos sita, etta menimme esimerkiksi luokan ykkoshairikon synttareille. Minimiehella on aina on ollut kivaa synttareilla, vaikkei hyvia ystavia ollakaan. Jos on ollut oikein hyva ystava (kuulemma siis BFF :D) niin silloin ollaan muokattu myos aikatauluja. Esimerkiksi jalkapallopeli jai valista kun oli BFF:n synttarit. 

Useimmat synttarit jarjestettiin jossain muualla kuin kotona. Olemme olleet vain kaksilla kotisynttareilla ja ekalla kerralla oli kyseessa perhe, jonka kanssa ollaan lomailtukin yhdessa. Toisella kerralla taas oli kyseessa perhe, jotka eivat halunneet lapsille synttarilahjoja, eika siella tarjoiltu esim kakkua, joten synttarit olivat enemmankin kuin leikkitreffit. Kummallakin kotisynttarikerralla perhe oli jarjestanyt lapsille tosi paljon leikkeja ja meidan minimies tykkasi kovasti tallaisistakin synttareista. Ekoissa kotisynttareissa oli ohjelmanumerona myos pinata, joten minimies paasi ekan kerran matkimaan sellaistakin heh. Yhdet synttarit, joihin emme valitettavasti paasseet, jarjestettiin meidan community poolilla.

Tassapa muutamia synttareita, joilla ollaan kayty:

Kaverisynttarit Karate-dojolla, teemana oli PAW Patrol

Kaverisynttarit sisaleikkipuistossa, muistaakseni prinsessateemalla.

Kaverisynttarit kaverin kotona, teemana Transformers

Synttarit ovat meidan alueella suht hintavia Suomeen verrattuna ja niihin panostetaan paljon. Meidan minimiehen synttarit sisaleikkipuistossa jarjestettiin halvempaan aikaan eli viikolla ja silloinkin hinnaksi tuli yli $300 ja siihen paalle tarjoilut. Aika usein synttaritpaketit maksavat sen $500. Eipa meilla ollut muuta vaihtoehtoa kun ostaa tallainen paketti, kun ei meidan asuntoonkaan 20 lasta mahdu. Halusin nimittain kutsua koko minimiehen luokan, ettei kellekaan tule paha mieli ja pelkastaan luokkakavereita on tuo 20. Sen lisaksi kutsuimme pari kaveria jalkapallo- ja koripallojoukkueista, seka muutaman MOMS clubissa tapaamamme lapsen.

Ja tassa kuva omista synttareista sisaleikkipuistossa, teemana super heroes eli vauhtia riitti.

Kaverisynttarit kirkolla, teemana Lentsikat

Kaverisynttarit keilahallilla, nailla ei nayttanyt olleen mitaan erikoista teemaa, paitsi tietenkin keilailu.

Kaverisynttarit rullaluistelupaikassa.

Nailla My little pony teemasynttareille meidan minimies oli muuten ainoa poika. Siella oli samaan aikaan kolmet muutkin synttarit, synttarisankareina myos pelkastaan tyttoja, joilla muutama poikavieras. Ei haitannut minimiehen menoa :)

Naiden lisaksi jouduimme harmittavasti kieltaytymaan muutamasta kutsusta, koska olimme Suomessa. Taalla nayttaa olevan niin, etta jos ei olla tulossa, ei vastata mitaan. Itse kylla laitoin viestia lasten vanhemmille, jos emme paasseet mukaan ja pahoittelin asiaa. Bussipysakilla asiasta keskusteltuamme yksi muu aiti kertoi myos aina ilmoittavansa, ettei paase, muut jattavat kuulemma ilmoittamatta. Toki ainakin meidan synttarijuhliin tuli myos sellaisia lapsia, joiden vanhemmat eivat ilmoitelleet mitaan, mutta siihen oltiin etukateen varauduttu. Yhden lapsen vanhempi soitti myos pari tuntia ennen synttareita, etta voiko tuoda mukanaan kaksi naapurin lasta, koska heidan aitinsa oli yhtakkia joutunut sairaalaan. Tottakai toivotimme lapset mukaan, saivat jotain muuta ajateltavaa. Muutama ilmoittautunut taas ei tullut, mutta yksi aiti kirjoitti seuraavana paivana sahkopostia, etta oli unohtanut synttarit ja lapset olivat hanelle tosi vihaisia. Kutsuimme aidin lapsineen meille leikkimaan lohdutukseksi seuraavana viikonloppuna.

Synttareiden tarjoilut olivat melkein kaikissa paikoissa samat eli pizzaa ja kakkua/cup cakes :) Tarjoiluja riitti myos aina vanhemmillekin. Syominkien jalkeen suurimmassa osassa juhlia avattiin lahjat porukalla eli synttarisankari (vanhempineen) ihasteli yksitellen avaamiaan lahjoja ja kiitteli antajaa. Tuli mieleen omat babyshowerit, jossa oli sama kuvio. Onneksi kaikki eivat lahjojen avausta harrastaneet, joten jatimme sen meidan kohdalla tekematta. Meidan minimies on kylla tosi hyva ihastelemaan ja kiittelemaan kaikesta, mutta itse en niin valita tasta tavasta. Sen sijaan kirjoitimme kaikille lahjanantajille kiitoskortit jalkikateen. Kiitoskortit tulivat myos yksilta toisilta synttareilta ja yhden synttarisankarin aiti lahetti sahkopostitse kiitoksen lahjasta lapsensa puolesta. 

Synttareiden lopuksi vieraat saivat kaikissa kaymissamme synttareissa party favor pussit, kuten Suomessakin. Pussien sisalto vaihteli jonkin verran, yhdessa juhlissa pussista paljastui jopa legosetti, mutta yleensa kyseessa oli pikkukraasaa muun muassa pilleja, tarroja, naamareita, jojoja, pikkuautoja ja karkkeja. 

En tieda ovatko kaverisynttarit taalla niin erilaisia kuin Suomessa, tosin kokemusta suomalaisista kouluikaisten synttareilta ei ole :) Itseani yllatti se, kuinka vahan kutsuttuja tuli joillekin synttareille lopulta mukaan. Ainakin yksilla synttareilla oli kutsuttu koko luokka, mutta laskin, etta luokkakavereita oli mukana tasan kuusi. Yksilla synttareilla taas minimies oli yllatyksekseen ainut mukaan kutsuttu luokkakaveri. Mutta oikein kivoilla synttarijuhlilla on tullut kaytya ja syotya aivan liikaa pizzaa :D

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Totuuksia lapsen suusta

Tallainen "kysymyshaaste" on kiertanyt ainakin Facebookissa ja paatin vastailla naihin nyt blogin puolella. Minimies siis kertoo meikalaisesta valilla itsellenikin aika yllattavia totuuksia :)

1.Mitä äitisi aina sanoo sinulle?

- Hyvia unia ja oman kullan kuvia

2.Mikä tekee äidin onnelliseksi?

- Kun tottelen

3.Mikä tekee surulliseksi?

- Kun en kuuntele ja irvistan

4.Miten äiti saa sinut nauramaan?

- Kun aiti tekee hassuja ilmeita

5.Millainen äitisi oli lapsena?

- En tieda, varmaan iloinen

6.Kuinka vanha äitisi on?

- 55

7.Kuinka pitkä äitisi on?

- 105000

8.Mikä on äitisi lempipuuhaa?

- jaada kotiin

9.Mitä äitisi tekee kun et ole itse paikalla?

- joogaa

10.Missä äitisi on tosi hyvä?

- joogassa

11.Missä äitisi ei ole kovin hyvä?

- ei missaan, kaikessa hyva

12.Mitä äitisi tekee työkseen?

- en tieda

13.Mikä on äitisi lempiruokaa?

- hummus ja chips

14.Miksi olet ylpeä äidistäsi?

- joogasta

15.Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?

- April O'Neal Turtleseista

16.Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?

- samat silmat, siniset

17.Mitä eroa teissä on?

- aiti on tytto ja mina olen poika

18.Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?

- halaa ja pussaa

19.Mikä on äitisi lempipaikka mihin mennä?

- Washington D.C...eikun Suomi ja se on minun lempipaikka kanssa.

Minimies matkalla kotiin luokkakaverin synttareilta

Mitas naista voi sitten paatella? 

No ainakin sen verran, etta olen paljon ikavuosiani vanhempi ja etta on naemma tullut joogattua aika paljon viime aikoina :D Yllattavin vastauksista oli ehken tuo lempipuuha eli jaada kotiin, koska tykkaan nimenomaan olla menossa. Viime aikoina tosin terveys on taas harmittavasti reistaillut, joten olen joutunut lepailemaan paljon, siksi olen myos bloggaillut harvemmin. Tuon viimeisen lempipaikka-vastauksen minimies taas korjasi Suomeksi nahtyaan meikalaisen yllattyneen ilmeen kun han sanoi Washington D.C :D

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Muutamia Halloween kuvia Marylandista

Olemme yleensa jarjestaneet Halloween juhlat kotonamme, mutta tana vuonna kavimme trick or treattailemassa lauantaina minimiehen ja kaveriensa kanssa. Tassa muutama kuva:

Innokkaat trick or treattailijat :)

 Meikalaisen seuraava ajo-ope?

Ikioma hautausmaa etupihalla!

Omasta asusta ei tullut otettua mitaan kunnon kuvia, mutta tassa instagramissa ollut tuikea auto selfie :D eli pukeuduin Frozen-elokuvan Elsaksi. Kaverit ehdotti, etta alkaisin tekemaan synttarikeikkoja Elsana, joten asu oli varmaan ihan ok :)

Mukavaa alkuviikkoa kaikille!

Clark's Elioak Farm

Kavimme yksi elokuinen viikonloppu tutustumassa miehen tyokavereihin perheineen sellaisessa paikassa kuin Clark's Eliok Farm. Ja kun sanon perheineen, niin lapsia oli mukana tasan meidan minimies ja yhden tyokaverin kihlatun tytar :) Muutoin mukana oli kolmikymppisia pariskuntia, jotka kiltisti maksoivat $6 sisaanpaasymaksun lapsille tarkoitettuun puistoon, jotta kaikki voivat hengailla yhdessa. Respect.

 Clark's Elioak Farm sijaitsee Marylandin Howard Countyssa. The Clark Family on omistanut 540 eekkerin alueen 1920-luvulta lahtien.

Kyseessa on siis lapsiperheille tarkoitettu paikka, jossa on mm. kuvassa oleva hayrides (heinaajelu?), ratsastusta, petting zoo (lasten elaintarha?), erilaisia kotielaimia ja leikkipuistomaisia alueita.

Tama kuva onkin tuttu Random Tuesdays-puolelta eli alueelle siirrettiin vuonna 2004 toisaalla Howard Countyssa sijainneen ja vuonna 1995 suljetun Enchanted Forest-teemapuiston rakenteita. Osa rakenteista jai alkuperaiselle paikalleen osaksi alueelle rakennettua ostoskeskusta, mutta pienemmat osat lahjoitettiin Clarkin perheelle, joka siirsi ne osaksi Elioak Farmia.

Kyseessa oli erilaisia liukumakia...

...ja kiipeilytelineita...

...dinosauruksia...

...ja pienia mokkeja...

...osa itsellenikin lapsuuden loruista tuttuja :)

Kuten Humpty Dumpty aka Tyyristyllero

Kurkistus sisalle yhteen pienista mokeista. Tama taitaa olla Kultakutri ja kolme karhua-sadusta.

Clarkin perhe viljelee edelleen maata ja alueella on myos kotielaimia.

Minimiehen suosikki oli liukumakien lisaksi petting zoo, jossa sai taputella muun muassa kileja.

Possuja ei paassyt taputtelemaan, mutta ne viihdyttivat lapsia muutoin touhuillaan :)

Aasia ei kiinnostanut meikalaisen houkuttelut...

...ja hevosetkin olivat ruokatauolla. Taustalla nakyy se alue, jossa lapset paasivat ratsastamaan.

Lisaksi sisatiloissa oli muutamia asetelmia eri tarinoista kuten tama Robin Hood ja muistaakseni Prinsessa Ruusunen seka Lumikki.

Tallaisia aika sopoja loruasetelmia oli ympari aluetta.

Minimies paasi myos tynnyrijuna-ajelulle...

....aika mukaviin maisemiin :) Ajelut, hayride ja ratsastus maksoivat erikseen $2/ride.

Alue oli tosi kaunis ja sielta loytyi paljon piknik-poytia, jotka nayttivat olleen kovassa kaytossa. Alueella jarjestettiin myos synttareita. Harmittavasti minimies on talvivauvoja, muuten tama olisi ollut kylla loistava paikka pitaa liikkuvaisen lapsen synttarit.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille taalta hurrikaani Joaquinin aiheuttamien sateiden keskelta :)

Ulkosuomalaisen kotiaidin pelastus eli MOMS Club

Meikalaisen on pitanyt jo pitkaan kirjoitella aiemmin mainitsemastani MOMS Clubista. Ilman sita meidan elama taalla suburbiassa olisi nimittain tylsaakin tylsempaa :)

Me muutimme siis sellaiseen osavaltioon, josta emme kummatkaan tunteneet etukateen melkein ketaan. Tiesimme vain muutaman ihmisen, jotka asuivat D.Cssa ja Facebookin "friends who live in..."-toiminnolla loysin entisen opiskelijakaverin, joka asui Baltimoren lahella. En tosin muistanut vaihtaneeni montakaan sanaa kyseisen tyypin kanssa, han oli meidan "sororityn" friendship fraternityssa. Hanelta kuitenkin pystyin kysymaan joitakin asioita alueista, mita kannattaa valttaa yms. ja siina mielessa oli hyva, etta han nyt sattui edelleen olemaan fb-ystavieni joukossa :) Myos miehen uuden tyopaikan HR-osasto lahetti meille ehdotuksia siita, mita alueita kannattaisi harkita. Koulupiirien, rikostilastojen ja apartmentratings.comin avulla sitten valitsimme ensimmaisen asuinalueen. Googlen avulla etsin kirjaston, leikkipaikat, tapahtumia yms. kyseisesta kaupungista, kunnes mies sinne muuton jalkeen huomasikin, etta asunto ei ollut sita mita luvattu. 

Edessa oli siis uusi kaupunki ja viela sellainen asuinalue, joka ei ollut kavelymatkan paassa oikein mihinkaan, paitsi pariin puistoon. Jotain oli siis tehtava. Ystavamme Google osasi kertoa, etta kaupungissamme oli MOMS Club ja taman lisaksi asuinalueellamme oli viela oma MOMS Club. Tasta voi paatella, etta meidan communityssa asuu paljon lapsiperheita ja niin onkin. He vain eivat ilmeisesti ulkoile paljoa viikolla, koska lahipuistoissa en paivisin yleensa keneenkaan tormaa. Luultavasti vievat lapsia harrastuksesta toiseen. Clubin aitien mukaan ilmojen lammetessa tamakin asia korjaantuu eli alueen altaat on taynna lapsia, sita odotellessa :)

 Clubin Easter egg hunt Senior Centerissa, elakelaiset olivat piilotelleet lapsille herkkuja

Otin jo Suomesta kasin yhteytta Clubin membership-vastaavaan ja han toivotti meidat tervetulleeksi kerran viikossa jarjestettaviin leikkiryhmatapaamisiin. Clubin vuosimaksukaan ei ollut paha eli $25. Tapaamiset jarjestetaan paikallisessa community centerissa, joka on noin. 35 minuutin kavelymatkan paassa meilta. Ensimmaiseen tapaamiseen kavelimme loskasaassa, mutta siella tutustuimme heti pariin mukavaan aitiin lapsineen, jotka asuivat meita suht lahella ja joilta olemme saaneet huonon saan yllattaessa kyydin leikkiryhmaan. Leikkiryhmassa on usein teemoja eli esimerkiksi talla viikolla juhlistimme Earth Dayta. Yksi aideista oli jarkannyt lapsille recycling-pelin eli lapset erittelivat muovit, pahvit ja alumiinit. Yllattavan hauskaa puuhaa naytti olevan tuo roskien lajittelu :) Lisaksi lapset saivat koristella kukkaruukut ja jokainen halukas sai istuttaa yhden kasvin ruukkuun ja vieda kotiin. Minimies koristeli ruukun Transformers tarroilla ja valitsi jonkun kurpitsalajikkeen, jonka sai ihan itse istuttaa. Lisaksi meille on ollut vierailulla mm. muskariopettaja ja ensiapuohjaaja.

Leikkiryhman lisaksi Clubin ohjelmaan kuuluu vierailuja kerran tai pari viikossa. Esimerkiksi olemme kayneet kirjastossa satutunnilla, vierailleet keramiikkapajassa ja erilaisissa sisaleikkipuistoissa. Naihin osallistumme silloin kun meille joko tarjotaan tai kehtaamme kysya kyytia :) Naihin on yleensa erillinen osallistumismaksu, josta saamme ryhmana alennuksen. Yleensa vierailut ovat $5-10/kerta. 

Kirjaston satutunnilla. 

Satuilun jalkeen kirjastossa oli tarjolla askartelua, josta meidan minimies tykkasi enemman kuin itse satutunnista.

Leikkiryhman ja vierailujen lisaksi Club jarjestaa kerran kuussa Mom's Night Outin. Olen ollut pari kertaa mukana ja nailla kerroilla kavimme omakustanteisesti syomassa ja juomassa yhdessa alueen ravintoloista/pubeista. Aikaisemmin aidit ovat myos esimerkiksi kayneet yhdessa keilaamassa. Ilmeisesti suurin osan aideista ei kuitenkaan ole tallaisen "oman ajan" tarpeessa (meikalainen on!:) tai eivat paase irtautumaan lapsistaan, koska meita on ollut vain 4-6 aitia mukana vaikka Clubiin kuuluu n. 40 aitia. Leikkiryhmassa on yleensa 10-15 aitia lapsineen ja vierailuissa vaihteleva maara osanottajia.

Nebraskassa asuessani kavin yhdessa kansainvalisten aitien ryhman tapaamisissa kerran viikossa, vastaavaa en ole loytanyt taalta. Olenkin kasittaakseni Clubin ainoa ulkomaalaisvahvistus, joskin Clubissa oli aikaisemmin yksi Filippiinilaisaiti, mutta han muutti diplomaattimiehensa kanssa toiseen maahan viime vuonna. Meidan asuinalue ja siksi myos Clubi on aika homogeeninen eli kaikki aidit yhta lukuunottamatta ovat olleet eurooppalaista alkuperaa. Tama on ollut ehka vahan yllattavaa, koska Maryland itsessaan on aika heterogeeninen osavaltio eli puolet asukkaista on non-Hispanic whites. Ehka kyseessa on siis taloudelliset syyt eli kaikki eivat voi tai halua jaada kotiaideiksi. Clubin jaseneksi nimittain hyvaksytaan vain ne, jotka ovat koko- tai puolipaivaisesti kotona tai tekevat toita kotoa kasin. Asuinalueemme sijainnista johtuen suurin osa aideista on joko military moms tai sitten heidan miehensa ovat toissa government-sektorilla. Taitaapa muutama poliitikon vaimokin olla mukana. Toinen juttu mika on pistanyt silmaan on se, etta Nebraskaan verrattuna aitien ikajakauma on Marylandissa erilainen. Eli suurin osa aideista on kolmi- tai nelikymppisia eli hieman vanhempia kuin aidit Nebraskassa. Joka tapauksessa Clubissa on oikein mukavaa porukkaa ja vaikka etukateen vahan pelkasin, etten sovi joukkoon, olen huomannut viihtyvani tapaamisissa oikein hyvin :)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Koulun loppua ja alkua

Blogissa on tullutkin jonkin verran kirjoitettua opiskeluistani. Olen opiskellut paljon, joidenkin mielesta ehka liiankin paljon. En varmasti olisi opiskellut useampaa tutkintoa, jos olisin joutunut ottamaan opintolainaa maksaakseni ne. Olemme miehen kanssa muihin amerikkalaisiin perheisiin verrattuna siina onnellisessa asemassa, etta meilla on vain yhden henkilon opintolainat maksettavana. 

Mies nimittain joutui aikoinaan ottamaan sievoisen summan lainaa, etta sai opiskeltua itselleen kandidaatin tutkinnon. Painvastoin kuin jotkut tuttavistani ovat luulleet uskallan sanoa, etta suurimmalla osalla amerikkalaisista vanhemmista ei ole mahdollisuutta saastaa niin paljon rahaa, etta voisivat maksaa lastensa high schoolin jalkeiset opinnot. Mieheni vanhemmat olivat saastaneet rahaa, mutta ne rahat oli pakko kayttaa sairaalamaksuihin kun yksi perheenjasen sairastui syopaan. Tiedan siis todella olevani etuoikeutettu, etta olen saanut opiskella paljon ilman lainataakkaa.

Olen siis valmistunut kaksi kertaa kandidaatiksi ja yhden kerran maisteriksi. Nyt alkaa olla toinen maisterin tutkintokin pulkassa eli olen vihdoin ja viimein palauttanut MBA-lopputyoni tarkastettavaksi, vain vuoden myohassa heh. Lopputyo oli pitkaan lahes valmis, mutta en vain ehtinyt keskittya siihen ennen kuin muutimme Marylandiin. Kesakuussa siis saan uuden Master tittelin ja nyt voin alkaa keskittya vaitoskirjan kirjoittamiseen :)

Siina missa meikalaisella loppui yksi koulu, minimiehella alkaa ensimmainen. Kavimme nimittain talla viikolla ilmoittautumassa Elementary Schooliin (ES), hui! Tuntuu kylla jotenkin liian aikaiselta tama koulu-uran aloittaminen 5-vuotiaana, varsinkin kun se alkaa heti taysilla paivilla. Toisin kuin joissain muissa osavaltioissa, Marylandin Kindergarten-luokissa istutaan heti jo koko paiva. 

Elementary schooliin ilmoittautuminen taalla hoidetaan menemalla omalle asuinalueelle maarattyyn kouluun. Oman koulun loytaminen olikin ensimmainen askel, silla leasing toimistosta oli kerrottu meille ihan eri koulu kuin se koulu minka alueeseen todellisuudessa kuulumme. Ei kylla yhtaan yllattanyt, etta saimme leasing toimistosta taas vaaraa tietoa. Luulinkin siis ensimmaiset viikot taalla asuessani, etta minimies menee toiseen elementary schooliin. Moms clubin aitien kanssa puhuttuani selvisi, etta meidan alueella on kolme ES-koulua ja asumme niiden "feeding zonien" kulmassa. Eli jos asuisimme n. 500m pohjoiseen kuuluisimme toiseen zoneen ja jos asuisimme n. 500m lanteen kuuluisimme kolmanteen zoneen. Onneksi netissa oli kartta, josta pystyi tarkistamaan mihin kouluun kuuluimme. Zone-rajoja ei todellakaan ole piirretty pitkien viivottimien kanssa :D

Ilmoittautumisesta oli vaikea loytaa tietoa, mutta loysin countyn nettisivuilta tiedon mina paivana ilmoittautuminen alkaa ja, etta ES office on auki klo 9-3.30 asti. Koska meilla ei ole paivisin autoa, lahdimme siis kavelemaan ensimmaisena ilmoittautumispaivana koululle. Matkalla alkoi tietenkin sataa ja perilla huomasimme koulun ovessa lapun, etta ilmoittautuminen on klo 9am-2pm ja klo oli 2.20pm. Aaargh. Onneksi menin kuitenkin sisalle kysymaan asiasta ja varmaan toimistosihteeri saali meita sateessa kastuneita sen verran, etta saimme kuitenkin ilmoittautua, huh.

Ilmoittautumista varten meilla piti olla minimiehen syntymatodistus tai passi (meilla oli jalkimmainen), paikallisen laakarin allekirjoittama rokotustodistus ja todisteet siita, etta asumme tahan kouluun kuuluvalla zonella. Rokotustodistuksen olin onneksi tajunnut hankkia etukateen jalleen kerran kiitos Moms clubin aitien neuvojen. Ilman rokotuksia ei nimittain paase oppilaaksi julkiseen kouluun Marylandissa. Rokotteet annetaan ilmaiseksi niille, joilla ei ole varaa maksaa niista ja rokote-vastaiset vanhemmat ilmeisesti laittavat lapsensa yksityiskouluihin tai kotikouluttavat heidat. En tieda tekevatko koulut poikkeuksia niiden lasten kohdalla, joita ei voida laaketieteellisista syista rokottaa. Rokotuksia ainakin vaadittiin enemman kuin Suomessa, koska minimies-raasu sai nelja lisarokotusta laakarisemalla. Todistukseksi asuinpaikoista taas kelpasivat vuokrasopimus tai asuntolainapaperit seka viimeisin sahko- tms. utility lasku. Lisaksi toimistosihteeri tarkisti minun henkilollisyyteni Suomen passista.

Naiden dokumenttien lisaksi piti tayttaa myos pari kaavaketta, jotka olin reippaana tyttona taytellyt ja tulostanut etukateen netista. Taman olin tehnyt koneella sen takia, ettei esimerkiksi nimien kirjoitusasusta jaa epaselvyytta kasialan takia. Yksi kaavakkeista kyseli oppilaan kotikielta (home language survey). Koska taytin kaavakkeeseen minimiehen olevan kaksikielinen paasee/joutuu han ESL-testaukseen, kun koulu on alkanut. Mielenkiinnolla odotan mita ESL opettaja sanoo meidan minimiehen kielitaidosta :) Nyt minimies on siis ilmoitettu koulu-uralle ja jaamme odottelemaan ensi kuussa olevaa orientaatiopaivaa, jolloin tutustumme kouluun. Jannaa!

Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua kaikille!

Yksi luminen paiva ja vierailu Sports Centeriin

Talla viikolla Marylandin "yllatti" yksi luminen paiva. Lunta oli jo lupailtu useampana paivana (ja niin lupailtiin tanaankin, mutta eipa tullut kun pari hassua tippaa vetta) joten oltiinkin minimiehen kanssa lumista paivaa jo vahan odotettu :) Suuntasimme Suomesta tuodun liukurin kanssa laheiseen community parkiin, jossa taas saimme hengailla kaksistaan heh. Illalla kauppareissulla ohiajaessamme huomasin, etta siella oli kylla pari muutakin (teini-ikaista) laskijaa. 

Tassapa taas kuvatulvaa samasta naapurustosta, mutta valkoisena :)

Townhouse-rivistoa lumisateessa

Meidan talorivistoa, oma parveke on tuolla puiden takana :)

Lumista community parkia

Lisaa townhouse-rivistoa, lumisade oli kunnon karvalakkimallia :)

Suomalais-amerikkalainen minimies kiipeaa laskemaan Stiga-liukurillaan :) Kuulin eilen paikallisen mammakerhon tapaamisessa, etta tama on juuri se maki, jonne lapset yleensa kokoontuvat laskemaan. Paivisin siella ei olla viela kylla nahty ketaan. 

Lisaa lumista puistomaisemaa

Tervetuloa kotiin, ei kylla ihan viela kodilta tunnu...

Iltapaivasta lumisade oli jo lakannut ja parvekemaisema oli ihanan luminen.

Paasimme vihdoin tiistaina siis paikallisen MOMS Clubin leikkiryhmaan ja siella oli oikein mukavaa. (Kirjoittelen myohemmin lisaa tuosta Clubista, mutta taalta loytyy lisatietoa :) 

Minimies oli porukan vanhin, mutta onneksi joukossa oli muutama melkein samanikainen poika, joiden kanssa oli oikein kivaa. Leikkiryhma kokoontuu tiistaisin naapuruston community centerissa ja sinne on meilta 35 minuutin kavelymatka. Toivottavasti saat suosivat jatkossakin siis tiistaisin, etta paasemme mukaan. Kavelymatka on kuitenkin sen verran pitka, etta kaatosateessa en sinne lahde :)

Perjantaina paasimme myos toiseen MOMS Club tapaamiseen, koska yksi tiistaina tapaamamme oikein mukava aiti tarjosi ystavallisesti kyydin meille. Kyseessa oli ilmainen tutustuminen uuteen sports centeriin, joka oli avattu kunnan tehdasalueelle. 

Vierailu oli oikein onnistunut, centerin ohjaaja (kuvan nuori mies) oli oikein loistava lasten kanssa ja meidan minimies tykkasi kovasti. Aidillaankin oli oikein mukavaa, koska paasin juttelemaan muiden aitien kanssa (muistakin kuin lapsi-jutuista...) ja center tarjosi aideille virvokkeita ja donut holeja :) Harmittavasti me emme paase centeriin kavellen, joten vakiasiakkaita meista ei ainakaan taksi kevaaksi saada. Ehkapa ensi syksyna.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!