Koulun aloittaminen laajensi meidan minimiehen ystavapiiria ymmarrettavista syista huomattavasti.
Ensimmainen kutsu koulukaverin synttareille tuli heti syyskuussa pari viikkoa koulun alkamisen jalkeen.
Periaatteesta haluan, etta meidan minimies menee jokaisiin synttareihin, joihin hanet on kutsuttu, jos se vaan aikatauluihimme sopii. Kyseessa on kuitenkin 6-vuotiaat, joille (ja varmasti muunkin ikaisille lapsille) on kova pettymys, jos kutsuttuja ei tulekaan heidan synttareilleen. Tama on tarkoittanut myos sita, etta menimme esimerkiksi luokan ykkoshairikon synttareille. Minimiehella on aina on ollut kivaa synttareilla, vaikkei hyvia ystavia ollakaan. Jos on ollut oikein hyva ystava (kuulemma siis BFF :D) niin silloin ollaan muokattu myos aikatauluja. Esimerkiksi jalkapallopeli jai valista kun oli BFF:n synttarit.
Useimmat synttarit jarjestettiin jossain muualla kuin kotona. Olemme olleet vain kaksilla kotisynttareilla ja ekalla kerralla oli kyseessa perhe, jonka kanssa ollaan lomailtukin yhdessa. Toisella kerralla taas oli kyseessa perhe, jotka eivat halunneet lapsille synttarilahjoja, eika siella tarjoiltu esim kakkua, joten synttarit olivat enemmankin kuin leikkitreffit. Kummallakin kotisynttarikerralla perhe oli jarjestanyt lapsille tosi paljon leikkeja ja meidan minimies tykkasi kovasti tallaisistakin synttareista. Ekoissa kotisynttareissa oli ohjelmanumerona myos pinata, joten minimies paasi ekan kerran matkimaan sellaistakin heh. Yhdet synttarit, joihin emme valitettavasti paasseet, jarjestettiin meidan community poolilla.
Tassapa muutamia synttareita, joilla ollaan kayty:
Kaverisynttarit Karate-dojolla, teemana oli PAW Patrol
Kaverisynttarit sisaleikkipuistossa, muistaakseni prinsessateemalla.
Kaverisynttarit kaverin kotona, teemana Transformers
Synttarit ovat meidan alueella suht hintavia Suomeen verrattuna ja niihin panostetaan paljon. Meidan minimiehen synttarit sisaleikkipuistossa jarjestettiin halvempaan aikaan eli viikolla ja silloinkin hinnaksi tuli yli $300 ja siihen paalle tarjoilut. Aika usein synttaritpaketit maksavat sen $500. Eipa meilla ollut muuta vaihtoehtoa kun ostaa tallainen paketti, kun ei meidan asuntoonkaan 20 lasta mahdu. Halusin nimittain kutsua koko minimiehen luokan, ettei kellekaan tule paha mieli ja pelkastaan luokkakavereita on tuo 20. Sen lisaksi kutsuimme pari kaveria jalkapallo- ja koripallojoukkueista, seka muutaman MOMS clubissa tapaamamme lapsen.
Ja tassa kuva omista synttareista sisaleikkipuistossa, teemana super heroes eli vauhtia riitti.
Kaverisynttarit kirkolla, teemana Lentsikat
Kaverisynttarit keilahallilla, nailla ei nayttanyt olleen mitaan erikoista teemaa, paitsi tietenkin keilailu.
Kaverisynttarit rullaluistelupaikassa.
Nailla My little pony teemasynttareille meidan minimies oli muuten ainoa poika. Siella oli samaan aikaan kolmet muutkin synttarit, synttarisankareina myos pelkastaan tyttoja, joilla muutama poikavieras. Ei haitannut minimiehen menoa :)
Naiden lisaksi jouduimme harmittavasti kieltaytymaan muutamasta kutsusta, koska olimme Suomessa. Taalla nayttaa olevan niin, etta jos ei olla tulossa, ei vastata mitaan. Itse kylla laitoin viestia lasten vanhemmille, jos emme paasseet mukaan ja pahoittelin asiaa. Bussipysakilla asiasta keskusteltuamme yksi muu aiti kertoi myos aina ilmoittavansa, ettei paase, muut jattavat kuulemma ilmoittamatta. Toki ainakin meidan synttarijuhliin tuli myos sellaisia lapsia, joiden vanhemmat eivat ilmoitelleet mitaan, mutta siihen oltiin etukateen varauduttu. Yhden lapsen vanhempi soitti myos pari tuntia ennen synttareita, etta voiko tuoda mukanaan kaksi naapurin lasta, koska heidan aitinsa oli yhtakkia joutunut sairaalaan. Tottakai toivotimme lapset mukaan, saivat jotain muuta ajateltavaa. Muutama ilmoittautunut taas ei tullut, mutta yksi aiti kirjoitti seuraavana paivana sahkopostia, etta oli unohtanut synttarit ja lapset olivat hanelle tosi vihaisia. Kutsuimme aidin lapsineen meille leikkimaan lohdutukseksi seuraavana viikonloppuna.
Synttareiden tarjoilut olivat melkein kaikissa paikoissa samat eli pizzaa ja kakkua/cup cakes :) Tarjoiluja riitti myos aina vanhemmillekin. Syominkien jalkeen suurimmassa osassa juhlia avattiin lahjat porukalla eli synttarisankari (vanhempineen) ihasteli yksitellen avaamiaan lahjoja ja kiitteli antajaa. Tuli mieleen omat babyshowerit, jossa oli sama kuvio. Onneksi kaikki eivat lahjojen avausta harrastaneet, joten jatimme sen meidan kohdalla tekematta. Meidan minimies on kylla tosi hyva ihastelemaan ja kiittelemaan kaikesta, mutta itse en niin valita tasta tavasta. Sen sijaan kirjoitimme kaikille lahjanantajille kiitoskortit jalkikateen. Kiitoskortit tulivat myos yksilta toisilta synttareilta ja yhden synttarisankarin aiti lahetti sahkopostitse kiitoksen lahjasta lapsensa puolesta.
Synttareiden lopuksi vieraat saivat kaikissa kaymissamme synttareissa party favor pussit, kuten Suomessakin. Pussien sisalto vaihteli jonkin verran, yhdessa juhlissa pussista paljastui jopa legosetti, mutta yleensa kyseessa oli pikkukraasaa muun muassa pilleja, tarroja, naamareita, jojoja, pikkuautoja ja karkkeja.
En tieda ovatko kaverisynttarit taalla niin erilaisia kuin Suomessa, tosin kokemusta suomalaisista kouluikaisten synttareilta ei ole :) Itseani yllatti se, kuinka vahan kutsuttuja tuli joillekin synttareille lopulta mukaan. Ainakin yksilla synttareilla oli kutsuttu koko luokka, mutta laskin, etta luokkakavereita oli mukana tasan kuusi. Yksilla synttareilla taas minimies oli yllatyksekseen ainut mukaan kutsuttu luokkakaveri. Mutta oikein kivoilla synttarijuhlilla on tullut kaytya ja syotya aivan liikaa pizzaa :D
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
2 comments:
Itselläni on hyvin vähän kokemusta nykyajan kaverisynttäreistä mistään maasta, mutta preschool opena olen seuraillut meininkiä sivusta ja välillä jopa joutunut lohduttelemaan pettyneitä juhlijoita jälkikäteen, kun juuri kukaan ei saapunutkaan paikalle. Tuntuu aina kurjalta... Synttärit paisuvat välillä uskomattomiin mittoihin ja todellakin vain harvat järjestävät niitä kotonaan. Tuntuu hassulta miettiä omia pikkuruisia synttäreitäni, joita muistelen tosin edelleenkin lämmöllä.
Viime keväänä oli myös pienestä kiinni etten lipsahtanut täysin epäammattimaisen kommentoinnin puolelle, kun yksi isä tietoisesti järjesti oman lapsensa synttärit samalle päivälle kuin luokkakaverin synttärit ja sanoi vielä ääneen, että täytyy vain järjestää niin paljon paremmat bileet, että kaikki tulevat hänen lapsensa synttäreille. Vieläkin suututtaa kun mietin kyseistä tyyppiä...
Voin vain kuvitella miten pienet juhlijat on pettyneita, jos paikalle ei tule kun pieni osa kutsutuista :( Ja onpa todellakin torkea tyyppi tuo isa! Olisi kylla itsenikin ollut vaikea olla sanomatta mitaan!
Itsekin muistelen lammolla omia kaverisynttareita, jotka pidettiin kotona ja ohjelmanumerona oli se, mita oma ihana aiti jarkkasi. Ainut harmitus omilla kaverisynttareilla oli, etten saanut kutsua kaikkia, vaan kutsuttavat piti tilanpuutteen vuoksi valita. Mutta ymmarran siis kylla, miksi kotiin ei voinut kutsua koko kaveripiiria :)
Post a Comment