Sunday, July 31, 2011

Sokeriantilooppi osa I

Nyt kun olen saanut tämän suomalaisen näppiksen ajattelin kirjoitella egosentrisesti hieman itsestäni :) Kuten olen profiilikuvauksessani maininnut, tarkoituksena on kirjoittaa observatiivista blogia, ei itsetutkiskelu-blogia. Havainnointejaan ei kuitenkaan voi tehdä täysin objektiivisesti, joten ehkäpä on paikallaan muutama sana taustastani.

Olen siis syntyjäni suomalainen ja nykyisin myös suomalainen paluumuuttaja, ainakin jonkin aikaa. Ehdin viitisen vuotta asua rapakon takana ja sitä ennen tuli kokeiltua muun muassa Saksassa asumista sekä lyhytaikaista opiskelua Kreikassa. En ole jaksanut kauaa pysyä paikoillani ja Yhdysvalloissakin ehdin asua kahdessa täysin erilaisessa paikassa; toinen oli itärannikolla ja toinen keskilännessä. Matkusteluintoni on perinnöllistä, matkustelimme paljon vanhempieni kanssa ja vietimme muun muassa useat kesät ulkomailla matkailuvaunuillessa. Ei ole hetkeäkään, ettei minulla oli mielessäni jokin matka. Jotenkin sitä aina jaksaa arkea paremmin, kun tietää, että edessä on matkustus jonnekkin mielenkiintoiseen paikkaan ;)

Paitsi matkustusintoinen, olen myös kovin tiedonjanoinen tyyppi. Siitä on todisteena pari korkeakoulututkintoa ja meneillään oleva (hyvin) pitkäaikainen gradun kirjoitusprojekti. Väitöskirjastakin olen haaveillut, vaikken usko, että siihen on ajallisesti/rahallisesti mahdollisuutta. Johtuen tutkinnoistani, olen päässyt työskentelemään hyvin erilaisissa työtehtävissä mm. järjestelmäasiantuntijana ja arkeologina. Tällä hetkellä olen kuitenkin opiskeleva kotiäiti :)

Kyllä, olen äiti. Mikäli ystäviltäni olisi kysytty pari vuotta sitten, etta aionko hankkia lapsia, niin he olisivat varmasti vastanneet jotain tyyliin "ai, missä välissä?". Sattuneista syistä johtuen (hih), minusta kuitenkin tuli äiti ja olen sen rooliin omaksunut helposti. En kuitenkaan ole se pullantuoksuinen kotiäiti, joka essu päällä odottaa miestään kotiin työpäivän päätteeksi; en nimittäin hallitse ruuanlaittoa vähimmässäkään määrin. No, ehkäpä tuo oli hieman liioiteltua, osaan tehdä hyviä kakkuja, smoothieita ja muita jälkkäreita :) Kokkaavan äidin sijaan olen sellainen äiti, joka aikoo opettaa lapselleen paljon elämästä, kulttuureista ja historiasta. Haluan olla sellainen äiti, joka on aina valmiina auttamaan, kuuntelemaan ja neuvomaan lastaan. Toivottavasti olen sellainen äiti, jota voi kunnioittaa, mutta jonka luo voi aina tulla.

Joidenkin mielestä en näytä perinteiseltä äidiltä, koska tykkään laittautua ja ehkä näytänkin aika nuorelta. Paitsi, että olen äiti, olen myös tyttö/nainen ja miestään rakastava vaimo. Rakastan kaikenlaisia kauneustuotteita, kauniita vaatteita, kauniita esineitä ja kauniita maisemia :) En kuitenkaan ole turhamainen tyyppi, päinvastoin, olen (ainakin omasta mielestäni) aika käytännöllinen tyyppi.

Niin tosiaan, olen naimisissakin hih. Tämä on uusin juonenkäänne elämässäni. Ajattelin aina, etten ole naimisiin menevää tyyppi ja aikaisemmat ihmissuhteet ovat ehken kariutuneetkin tähän sitoutumattomuuteeni. Yhdysvalloissa tapasin kuitenkin sellaisen ihmisen, jolle ei voinut sanoa ei. En ole nimittäin koskaan tavannut ketään yhtä epäitsekästä, joustavaa ja ymmärtäväistä ihmistä kuin rakas aviomieheni. Hän jaksaa kuunnella hupsuja juttujani (ja ne todella ovat hupsuja) loputtomiin, ja sietää silloin tällöin hyvinkin stressaantunutta vaimoaan. Osaan nimittäin välillä tehdä kärpäsestä todella ison härkäsen...

Tapasin aviomieheni pari vuotta sitten Yhdysvalloissa, jossa opiskelimme samassa yliopistossa. Lapsen syntymän jälkeen aloimme miettiä tulevaisuuttamme tarkemmin ja päädyimme siihen, että muutamme Suomeen ainakin joksikin aikaa ja menemme naimisiin. Tähän voisin lisätä, että mieheni ei ollut tehnyt eläissään ainuttakaan ulkomaan matkaa, ennenkuin tulimme Suomeen, joten ihailen hänen rohkeuttaan muuttaa tänne! Olemme sopineet, että asumme Suomessa ainakin vuoden, ja sen jälkeen mietimme asiaa uudestaan. Tulevaisuutemme riippuu siitä, löytääkö mieheni mielekästä työtä Suomesta. Tähän mennessä näin onnekkaasti ei ole käynyt.

Hui, kirjoitinpa paljon itsestäni! Täytyy miettiä tuleeko Sokeriantilooppi osa II ollenkaan ;) Sen voisin vielä mainita, että aloitin tämän blogin kirjoittamisen tosiaan vuonna 2007, enkä yhtään muista miksi nimesin sen Sugar Antelopeksi. Nimi on kuitenkin mielestäni hurjan söpö, joten se saa jäädä :)

Recap in English: this was a short story about my life. I apologize that I´m probably not going to translate it in English, you can either use google translator or email me at sugarantelope @ gmail.com.

Edit. Playing archaeologist in Brandon, VT in 2006 :)

Update 11/2011. Meille kävi niin onnekkaasti, että pari päivää täman postauksen jälkeen mies sai töita!! Eli olemme toistaiseksi jäämässä Suomeen, ihanaa! :)

9 comments:

Annina said...
This comment has been removed by the author.
Annina said...

Hei!

Sattuneesta syystä löysin tänne blogiisi ;). Huomasin että olen tainnut joskus aikaisemminkin täällä piipahtaa, mutta sitten pääsi jotenkin unohtumaan, mutta kiva kun löysin tänne takaisin!

Oli myös mukava huomata että viimeisimmässä postauksessasi kerrot vähän itsestäsi ja taustoja niin on kivempi näin uudellakin lukijalla alkaa seurailemaan. Blogisi kiinnostaa siinäkin mielessä että olemme mieheni kanssa samantapaisessa tilanteessa, eli meilläkin on Suomeen muutto edessä (ainakin toistaiseksi aiotaan Suomessa asua, mahtava olisi kyllä yhdistää molemmat maat!) ja tulevat haasteet jo jännittävät, esim. nuo työllistymiset, kielenoppimiset jne... Mutta mukava kuulla että löytyy muitakin samassa "tilanteessa" olevia :).

Tykkään myös blogisi ulkonäöstä ja esittelystäsi päätellen jaamme monia samoja kiinnostuksenkohteita :).

Seuraavaa postausta odotellessa! -Annina

Ps. sekoilin jotain tossa aikasemmassa kommentin julkaisussa niin siksi tämä uusi viesti...

Sugar said...

Tervetuloa ja kiitoksia mukavista kommenteista :-) Oonkin tosiaan silmaillyt blogiasi ;) Taalla on sama juttu, etta olisi tosi kiva yhdistaa jotenkin kummatkin maat. Me ollaan mietitty kompromissina jopa johonkin kolmanteen maahan muuttoa yms. mutta saa nahda mihin paadytaan. Tykkaan niin paljon kummastakin paikasta, vaikea valita! Mutta on se kotimaa kuitenkin aina kotimaa. Tervetuloa Suomeen :-)

Yaelian said...

Löysin blogisi jotain kautta,taisi olla Venezuela-aiheisen blogin kautta (itse asuin Venezuelassa parisen vuotta).Kiva blogi! Olen asunut ulkomailla,ollut paluumuuttaja Suomessa ja nyt taas asun ulkomailla...

Sugar said...

Tervetuloa Yaelian! Mekin varmaan paadymme jossain vaiheessa taas ulkomaille, nyt on kiva olla valilla koti-Suomessa tai miehellehan tama on ensimmainen ulkomaan-koti :)

Eveliina said...

Miun ulkkarillani kesti vuosi ja kolme kuukautta ennen kuin pääsi oman alansa töihin - ja silloinkin työharjoitteluun (sitä ennen löytyi vain kesätöitä satamasta). Työharjoittelu vaihtui työllistämistuella palkkaukseen.. sitä jatkui vuoden ja vasta nyt firma maksaa palkan kokonaan.
Kyllä niitä töitä siis löytyy kunhan ei lannistu ja jaksaa nähdä sen eteen vaivaa, sekä tietenkin opiskella ahkerasti suomea. Tsemppiä!

Sugar said...

Kiitoksia kommentista Eveliina! Hienoa, etta muidenkin puoliskot ovat loytaneet toita Suomesta! Meilla kavi uskomattoman hyva onni, mies sai tyopaikan pari paivaa taman postauksen jalkeen. Ja viela oman alansa vakkaripaikan. Jaamme siis Suomeen ainakin pariksi vuodeksi, jippii! :)

Elli said...

Heippa ja kiva että löysit blogiini! Tää sun blogi vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, täytyy oikeen ajan kanssa lukea. Meillä on ilmeisesti hieman samankaltaisia kokemuksia. :)

Sugar said...

Tervetuloa Elli! :) Loysin mielenkiintoisen blogisi etsiessani suomalaisten kokemuksia Floridasta, koska minulla on kovat ennakkoluulot sinne muuttamisen suhteen. Luin kirjoituksesi Floridasta miehellenikin, koska olen juuri "pelannyt" asioita joista kirjoitit. Onneksi tassa on viela aikaa vaihtaa kohdetta ;)