En ole viime aikoina viitsinyt kirjoitella blogiin, koska ei ole ollut mitaan kerrottavaa. Olen edelleen tyoton, autoton ja siksi siis jumissa kotona. Ei autoa->ei tyopaikkaa->ei autoa. Aika kiva oravanpyora :) Tyopaikkojahan taalla olisi, mutta niissa joko maksetaan niin huonoa palkkaa, ettei kannata aloittaa tyontekoa tai sitten tunnit ovat sellaiset, ettei se onnistu minimiehen koulunkaynnin vuoksi. Iltapaivahoito on myos niin hinnoissaan, ettei kateen jaisi sen jalkeen vain muutama hassu satanen. Ja mies saisi samanverran vahemman veronpalautuksia, joten ei kannata. Kiva yhdistelma.
Nytpa varmaan joku ajattelee, etta ihme tyyppi kun valittelee, vaikka saa vaan loikoilla kotona :D Mutta kun en ole sita loikoilija tyyppia, niin olo on ollut hieman (tai siis paljon) alakuloinen. Vaitoskirjaankin keskittyminen on ollut vaikeaa, koska no, olo on ollut alakuloinen. Kavin spring breakina Suomessa ja sen jalkeen olo on ollut entista alakuloisempi. Vaikka kuinka sita yrittaa ajatella positiivisesti, huomasi taas, kuinka ihanaa oli kun on joukkoliikenne, tekemista, ystavia ja sukulaisia. Taalla taas naapurusto on kavelty jo monet kerrat ristiin rastiin, eika Dunkin Donutsiinkaan jaksa kavella joka paiva, koska donitsit ovat alkaneet maistua pakkopullalta (heh joo.) Julkista liikennetta ei ole ja esimerkiksi kirjastoon on yli tunnin kavelymatka.
Taalla on paljon military spouses, jotka on kotona, joten heista olen saanut seuraa ja kyyteja tarvittaessa. Muun muassa viime viikolla lahdimme kolmen kotirouvan kanssa Costcoon maistelemaan esittelyssa olleita maistiaisia, Olikohan se arkiviikon kohokohtani? Aika surullista jos oli. Olin myos MOMS clubin illanistujaisissa, mitka oli ihan jees. Nyt odottelen ensi kuuta, etta poolit aukeaa, siirran mokkihoperoisyyteni silloin sinne. Siellakin saan varmaan olla aika yssikseni, kunnes koulut loppuu.
Olen kaksi kertaa viikossa vapaaehtoisena minimiehen koulun kirjastossa ja siella olen tykannyt olla. Kerran-pari kuussa avustan myos luokanopettajia. Koululle kavelen 20 minuutissa, joten sinne ei ole paha matka. Haluaisin tehda muutakin vapaaehtoistyota, mutta se ei ole mahdollista, koska ei ole sita autoa. Yhden luokanopettajan suosituksesta hain syksyksi kouluun toihin. Suurtakaan toivoa tyopaikan saamisesta ei ole, koska en ole suorittanut sertifikaatteja (maksavat paljon), mutta ainahan sita kannattaa hakea.
Viikonloppuisin on onneksi enemman tekemista, koska jalkapallokausi on taas alkanut. Lisaksi minimies on saanut kutsuja synttareille, joihin yleensa mennaan me vanhemmatkin mukaan. Eilen oli yhden luokkakaverin synttarit kirkolla, jonka pastorina synttarisankarin isa on. Tanaan taas kavimme asuntoesittelyissa katsomassa taloja. Asunnot on meidan countyssa aika hinnoissaan, joten ajoimme 45 minuuttia lanteenpain. Kolme taloa tuli katsastettua; eka oli kiva, mutta pieni piha, tokassa oli ihana piha, mutta kaipaisi aikamoista remppaa ja kolmas oli kiva sisalta, mutta piha olematon ja highway puskien takana. Ei taida tulla kauppoja.
Kuu Elk Riverin ylla
Tuntuu, etta viimeisen vuoden olen vain kirjoitellut samoja juttuja, joten en jaksa pakolla yrittaa. Seuraava blogiteksti tulee siis kun on tullakseen. Random Tuesdays pyorii edelleen parempia aikoja odotellessa ja instagramissa olen aktiivisempi, joten siella voi kayda katsomassa kuulumisia.
Kiitoksia, etta olette jaksaneet naita juttuja lukea ja mukavaa kevatta kaikille!
11 comments:
Voi kurjaa, että elämä tuntuu junnaavan paikallaan! Sielläpäin on kyllä kaikki tosiaan järjestetty niin vahvasti yksityisautoilua ajatellen, että on tosi hankalaa olla autoton. Ja kun pyörii lähinnä vain kotosalla tulee helposti vähän alakuloiseksi ja sitten ei saakaan oikein mitään aikaan ja tulee entistäkin alakuloisemmaksi - tuttu kierre eri elämäntilanteista minullekin.
Toivotaan, että kesä tuo hyviä asioita tullessaan!
Höh, jaksamista mökkihöperöisyyteen! Kyllä se varmasti jossain vaiheessa helpottaa! Toivottavasti onnistaisi sen työpaikan suhteen :) Mä en kans saa aikaseksi kirjoitettua blogiin, vaikka ehkä joskus olisikin jotain kirjotettavaa... Ja sit kun on ollut niin pitkä tauko niin en keksi millä tekosyyllä vois taas alkaa kirjottaa :D Ja jos se sitten taas jääkin kahdeksi vuodeksi!
Mulla oli vähän tuo sama auto/työ-ongelma silloin aikoinaan.. Mies joutui ottamaan joitakin päiviä vapaaksi töistä kuskatakseen mua työhaastatteluihin tai jouduin lainaamaan hänen perheensä autoa. Sitten kun työ lopulta löytyi, täytyi äkkiä etsiä Craigslistiä joku parin tonnin koppero muutaman päivän varoitusajalla, että pääsi liikkumaan hehe :) nyt on sitten autokin upgreidattu, kun työn myötä on pystynyt laittamaan rahaa säästöön. Toivottavasti teilläkin järjestyisi asiat. Tiedän, kuinka puuduttavaa se jatkuva kotona yksin oleminen on:/ onneksi sulla sentään on tuo vapaaehtoishomma!
Mulla oli vähän tuo sama auto/työ-ongelma silloin aikoinaan.. Mies joutui ottamaan joitakin päiviä vapaaksi töistä kuskatakseen mua työhaastatteluihin tai jouduin lainaamaan hänen perheensä autoa. Sitten kun työ lopulta löytyi, täytyi äkkiä etsiä Craigslistiä joku parin tonnin koppero muutaman päivän varoitusajalla, että pääsi liikkumaan hehe :) nyt on sitten autokin upgreidattu, kun työn myötä on pystynyt laittamaan rahaa säästöön. Toivottavasti teilläkin järjestyisi asiat. Tiedän, kuinka puuduttavaa se jatkuva kotona yksin oleminen on:/ onneksi sulla sentään on tuo vapaaehtoishomma!
<3
Tsemppiä sinne... Elämä olis hyvin tylsää jos aina olisi helppoa. Yritä keskittää energia siihen, että saatte olla yhdessä ja kaikki on kuitenkin suhteellisen hyvin, kukaan ei viru sairaalassa tai muuta. Kohta asiat taas muuttuu, ennen kuin huomaatkaan jos vaan jaksat pinnistellä ja olla aktiivinen. Ja hei, se väitöskirja! Nuku, ulkoile, eat your greens ja sitten pää sauhuamaan väikkärin kanssa ennen kuin löydät itsesi työpaikasta! Sitten varmaan ottaisi päähän ettei nyt ollut sitä inspiraatiota? :D Enkä haluu olla ärsyttävä, haluun vaan tsempata!!! Muista että arki täälläkin voi olla aika hemmetin bitch, kuten meillä! Mä otin loparit ja nyt mies sai tietää tulevasta pitkästä lomautuksesta... Just kun olyiin suunniteltu matkaa Dommariin, C kun ei oo päässyt käymään kotonaan neljään vuoteen!!!
Kiitoksia kaikille kommenteista, mukava huomata, etta joku jaksaa viela lueskella juttuja!
Kata, totta, autoton on arvoton taalla. Toivon myos, etta kesa tuo tullessaan uusia tuulia! Ainakin paasen taas heinakuussa takaisin Suomeen eli sita odotellessa :) Mukavaa kevatta myos sinnepain!
Essi, kiitoksia :) Pidan pienta toivoa ylla, etta saisin syksyksi tyopaikan, vaikka se on oikeasti aika epatodennakoista. Mutta toivo kuitenkin siis elaa :D Toivottavasti saadaan viela kummatkin jostain taas inspiraatiota alkaa kirjoittamaan :)
Emmi, jeps, nama on varmaan tuttuja juttuja kaikille ulkkareille :) On juuri ihana lukea sun ja muiden blogeja ja nahda, etta tosiaan muillakin jutut on jarjestyneet. Optimismi vaan alkaa itsella hiipua, kun olen vain hengaillut jo yli vuoden... ehka se kuitenkin tasta!
Eveliina, juu, olen kovasti yrittanyt etsia hyvia puolia taalla asumisesta. Valilla niita ei vaan nae, kun tuijottaa samoja seinia paivat pitkat. Tiedan olevani tosi epakiitollinen :( Tsemppia myos teillepain! Toivottavasti tyokuviot jarjestyy ja paasette Dommariin! On tosiaan pitka aika olla poissa kotoa nelja vuotta.
Mä en tiedä oletko sä jo puhunut tästä aiemmin, mutta mulla tuli mieleen, mites pyöräily toimii siellä päin? Georgiassa se oli vähän hasardia mutta Coloradossa mainiota ja varmaan lyhentäisi matkoja?
Mä en tiedä oletko sä jo puhunut tästä aiemmin, mutta mulla tuli mieleen, mites pyöräily toimii siellä päin? Georgiassa se oli vähän hasardia mutta Coloradossa mainiota ja varmaan lyhentäisi matkoja?
En ole tainnut mainita pyorailysta Marylandissa, mutta harmittavasti taalla on varmaan juuri niin kuin Georgiassa eli henkensa kaupalla saisi pyorailla :( Meidan naapurustossa kylla pyoraily onnistuisi hyvin ja sinne kirjastoon voisikin pyorailla, mutta juuri mitaan muuta pyorailukohdetta kuin se kirjasto ei sitten olisikaan. Coloradossa on kylla varmasti tuhat kertaa paremmat pyorailymaastot! Kaveri asui aikaisemmin Fort Collinsissa ja siella ainakin kovasti pyorailtiin.
Ystäväni Suomesta on muuttamassa sinne Marylandiin tässä jossakin vaiheessa. Täytyypä vinkata hänelle blogistasi.
Toivottavasti tilanne helpottaa pian. Itselläni ensimmäinen vuosi oli vaikein.
Kiitos, Paula! Itsekin ajattelin, etta vuosi saattaa menna kotiutumisessa, mutta nyt on mennyt jo reippaasti yli vuosi ja edelleenkin vain odottelen, etta paasisin pois :( Mutta kylla se varmasti tasta. Toivottavasti syksylla loytaisin jonkun kivan osa-aikatyon.
Jos ystavasi (tai kuka tahansa muu) haluaa kysella jotain Marylandista, vastaan mielellani!
sugarantelope@ gmail .com :)
Post a Comment