Random Tuesdays 12/23/2014

The weather here yesterday, I believe we're getting a white Christmas, yay! 

Southern Finland in 2014

Wishing everyone a wonderful Christmas time!

Random Tuesdays 12/16/2014

 

Downtown Hannover, Germany in December 2014

 

Milloinkohan sitä kasvaisi aikuiseksi?

Fiksailin viime viikolla hieman blogin sivupalkkia ja tulin lukeneeksi tuon 'about me' kohdan. Siinä olen useampi vuosi sitten kirjoittanut olevani aika hupsu. Se on varmaan aika neutraali kuvaus meikäläisestä, oikeampi saattaisi olla joskus lukioaikana kuultu ”pieni sekopää” :D Olin myös kirjoittanut, että silloin tällöin sorrun blogissani itsetutkiskeluun. En ole tainnut liiemmin sitä harrastaa, joten nytpä on oiva tilaisuus sille. En kuitenkaan ryhdy kovin syvälliseksi tässä vaan kerronpa viime viikonlopustani.

Tässä iässä (30+) pitäisi siis olla jo aikuinen, ihan oikeesti. Mutta viikonloppuna tuli taas todistettua, että enpä vaan ole. Perjantai aamu alkoi sillä, että työkaverit olivat lykänneet läppärin kannen alle meikäläiselle tällaisen yllätyksen:

Myönnän, pieni kirkaisu pääsi kun avasin läppärin :D En ole koskaan tavannut tai tunne sen tarkemmin ko. professoria, mutta jostain syystä tämä lehden kansikuva pelotti sen verran, että käänsin sen heti toisinpäin toimiston pöydällä, kun sen näin. Rakkaat työkaverit kävivät aina kääntämässä sen naamataulu ylöspäin, kunnes lopulta koko lehti oli hävinnyt. Ajattelin, että se olisi vihdoin löytänyt tiensä lehtiroskikseen, mutta ei, työkaverit olivat päättäneet tehdä meikäläiselle tällaisen aamujekun. Onneksi kosto on suloinen ja koska olin aamulla töissä ensimmäisenä, pelästytin tällä kuvalla toisen työkaverin hehee. Loppupäivän hihittelin töissä yhdelle sun toiselle jutulle tapani mukaan. Muun muassa jotkut laskutettavien yritysten nimet vaan naurattavat :D  Perjantai-illan vietin suhteellisen aikuisesti katsomalla viikon väliin jääneet telkkariohjelmat eli Once Upon a Time ja Marvel Agents of S.H.I.E.L.D ;) Paitsi, että heti kun olin poistanut meikit, ketjut ja vyöt ja saanut pyjamat päälleni, sain kuulla saavani kyydin kauppaan hakemaan yhtä unohtunutta joululahjaa. No niinpä lähdin sitten niissä vaatteissa läheiseen ostoskeskukseen. Kävin kyllä aika äkkiä ostoksilla…

Lauantaiaamuna olin taas äitimoodissa eli vein meidän minimiehen pelaamaan korista. Olen kovin ylpeä meidän suloisesta 4-vuotiaasta koripalloilijasta! Hän on ollut kovin reipas, vaikka meillä kummallakin on kova ikävä Daddyä/miestä. Illaksi taas oli tiedossa opiskelijajärjestön edustamista toisen järjestön vuosijuhlassa. En tykkää hirveästi viineistä, joten olin ottanut alkoholittoman menun ja mietin, että pitäisikö ostaa joku taskupullo. Onneksi opiskelijakaveri muisti, että olin ostanut vodkaa meidän graduseminaariin (heh), joka oli jäänyt hänelle, joten hän otti sen mukaan. Vuosijuhlan pukukoodina oli iltapuku, mutta suurin osa meikäläisen puvustosta on matkalla Marylandiin. Niinpä vaihtoehtona oli vain muutama vesirajamekko, jotka olin juuri tästä pituussyystä jättänyt porukoiden luo. Niistä oli siis valittava mahdollisimman pitkä versio, joka riitti juuri ja juuri puolireiteen. Kaula-aukko olikin sitten varsin avonainen, mutta onneksi kaapista löytyi yksi bolero, tyyliä H&M lasten osasto. Lähtiessä tuli tietenkin kiire, koska minimies olisi halunnut tulla mukaan ja ilme oli kovin surullinen äidin lähtiessä :(  Jouduin siis kiskomaan sukkahousut kiireessä jalkaan ja niihinhän tietenkin tuli polven kohdalle kunnon silmäpako… en ehtinyt enää vaihtaa vaatteita, joten niillä mentiin.

Meidän pöytä oli meikäläisen asuun sopivasta nimetty Sievisteleviksi hut…eikun hupsuiksi

Vuosijuhlassa oli tosi kivaa ja meidän pöydässä istui enimmäkseen fukseja, joiden mielestä oli vain hupaisaa, että täyttelin mehulasia taskupullosta ja keskustelu luisti suht hyvin meidän ikäerosta huolimatta. Salissakin oli sopivan hämärää, joten silmäpakoa ei varmaan kukaan huomannut, toivottavasti... Kun juhlat lähenivät loppuaan, saimme ilmoituksen, että vuosijuhlapaikasta olisi odotetusti bussikuljetus keskustaan. Koska halusin suhteellisen ajoissa kotiin, meidän piti ehtiä kaverin kanssa ekaan bussiin. Tämä tarkoitti sitä, että jouduin lähes tulkoon juoksemaan ulos pakkaseen silmäpakosukkahousuissa. Onneksi olin ehtinyt napata porukoilta lähtiessäni legginsit mukaan, joten päätin vaihtaa ne sitten bussissa. Opiskelijakaveri auttoi blokkaamalla muilta matkustajilta näkymät. Kukaan ei ehkä huomannut tätä vaihto-operaatiota ja olinkin aika tyytyväinen, että taivuin moiseen suoritukseen bussinpenkillä. Kunnes sitten pääsimme ulos bussista katuvalojen loisteeseen ja totuus paljastui…en ollut pimeässä bussissa huomannut, että legginssit olivatkin nurinpäin ja nytpä ne sitten olivat jalassani saumat kauniisti ulospäin sojottaen :D Naurettiin aika kippurassa asialle. No en ruvennut enää niitä ulkona pois ottamaan, joten kävelin Helsingin keskustassa inside-out legginssit jalassa bussiasemalle. Bussimatkan hihittelin yksikseni asialle ja ”walk of shame” bussipysäkiltä kotia menikin jo ilman mitään häpeää.

Sunnuntai sujuikin sitten huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä eli aamupäivällä oli leikkitreffit kaverin ja hänen lastensa kanssa ja iltapäivästä lähdin kaveriporukan kanssa joululounaalle. Sielläkin vielä nauratti tämä leggings-episodi :)

Eli tällainen viikonloppu taas, jos joku tänne asti jaksoi lukea :) Jos jaksoitte, niin varmaan mietitte, että miksi kirjoitin tällaisen postauksen? No koska – procrastination. Juurikin tällä hetkellä meikäläisen olisi pitänyt kirjoittaa verkkotenttiä, mutta päädyinkin facebookkailemaan ja bloggailemaan. Onneksi on vielä uusintatentit :P

Sellainen aika lapsellinen tyyppi siis tätä blogia kirjoittelee. Toivottavasti jaksatte vielä jatkaa blogin lukemista, vaikka nyt kun tiedätte millainen hupsuista hupsuin oikeasti olen :) 

Mukavaa joulunodotusta kaikille!

  

Random Tuesdays 12/9/2014

Gorgeous Lake Kermajärvi in Eastern Finland, 2010

Asunto-ongelmia

No niinhän siinä kävi, ettei asunto ollut sellainen kuin toivottiin :(

Alue oli kuulemma todella kiva ja ulkopäin asuntokompleksikin ihan mukava, mutta heti muutettuaan mies alkoi huomata pieniä ikäviä juttuja. Asunto oli itsessään siisti,  mutta hyvin kulunut. Esimerkiksi parvekkeen ovi ei sulkeutunut kunnolla, vaan siihen jäi sellainen torakoiden mentävä kolo, josta tuli myös kylmää ilmaa oikein kunnolla sisälle. Marylandin talvet eivät ole mitään lämpimiä eli pakkasta on varsinkin öisin reippaastikin.

 

No nämä pikkujutut olisivat varmaan olleet korjattavissa, mutta toisena päivänä tuli sitten isompi juttu. Mies meni aamulla ekaa kertaa suihkuun ja vähän ajan päästä huoltomies koputtaa oveen, että suihku on laitettava käyttökieltoon, koska vedet vuosivat alempaan asuntoon. Ainakaan viikonloppuna asialle ei oltu tehty mitään.

 

Mies lähti perjantaina sitten samantien etsimään uutta asuntoa. Hän on nyt alustavasti varannut tämännäköisen asunnon meille:

 

 

Asunto on hieman kalliimpi kuin tuo ensin varaamanne, mutta sille nyt ei voi mitään, koska ei tuohon vesivahinkoiseen paikkaankaan voi oikein jäädä. Tällä viikolla varmaan selviää päästäänkö vanhasta asunnosta eroon ja saammeko tuon uuden asunnon...

 

Näistä huonoista uutisista huolimatta toivottelen

 mukavaa alkuviikkoa kaikille :)

 

 

p.s Viime yönä sain vielä lisää "hyviä" uutisia vanhasta asunnosta eli lämmitys oli lakannut toimimasta ja asunnossa oli +10C, jippii...

 

Rahti Marylandiin

Meille oli alusta asti selvää, että osa tavaroistamme on pakko lähettää rahdilla Marylandiin. Meidän aikuisten tavaroilla ei ollut niin väliä, mutta minimiehelle oli tärkeää saada mukaan omat lelut ja oma sänky, jotta muutosta tulee mahdollisimman vähän stressaava. Suurin osa meidän huonekaluistamme oli sitäpaitsi joko ostettu käytettyinä tai saatu lahjaksi, koska Suomeen muuttaessamme meillä oli mukana tasan 5 matkalaukullista vaatteita yms. Nebraskassa olleet huonekalut veimme varastoon anoppilaan, emme edes silloin miettineet niiden Suomeen rahtausta. Olisi kuitenkin ehkä kannattanut, koska noin vuosi sitten tulva tuhosi lähes kaiken omaisuutemme Nebraskassa... Onneksi siellä ei ollut mitään ainakaan tunnearvoltaan erityisen arvokasta. Ehdin jo tosin surra hääpukuni menetystä, mutta mies kertoikin tänään loytäneensä sen suhteellisen hyvässä kunnossa, jee!

Lähetimme tarjouspyynnön muistaakseni viiteen eri kuljetusfirmaan ja näistä valikoitui edullisimmaksi TravelCargo. Pyysimme tarjouksen kolmesta kuutiosta tavaraa, mutta kuten aiemmin kirjoittelin, määrä paisui kahdeksaksi. Tämä tietenkin suurensi kustannuksia ja loppupeleissä maksoimme TravelCargolle vakuutuksineen ennakkoa hieman alle 3000€. Tämän lisäksi tulee vielä mahdolliset tullimaksut Yhdysvaltain päässä. TravelCargo nouti tavarat vanhasta kodistamme, josta ne siirtyivät heidän varastolleen. Sieltä tavarat lähtivät meriteitse kohti Baltimorea, josta taas on kuljetus uuteen kotiimme.

TravelCargo lähetti kuvan pakatuista tavaroistamme valmiina lähtöön :)

Raportoin myöhemmin miten tavarat tulivat sitten loppujen lopuksi perille.

Sain tänään lopultakin siivottua vanhan kotimme, joten huomenna voin hyvillä mielin palauttaa avaimet huoltoyhtiölle. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! :)

Update in Finglish

Testailen tässä suomen kielen kirjoittamisen taitojani tilannepäivityksen merkeissä :)

 

Meillä eletään jännittäviä aikoja; viime viikolla lähtivät kohti Yhdysvaltoja sekä mies, että kontti tavaraa. Mies saatiin matkaan hyvin ja on nyt perillä Nebraskassa, jossa viettää Thanksgivingin. Kontti taitaa olla vielä Suomen maankamaralla odottelemassa lähtöä. Tavaramäärän kanssa koettiin pieni yllätyskin; olimme ajatelleet lähettävämme vain pienen määrän tavaraa eli kolme kuutiota, mutta loppulaskennassa tavaraa kertyikin kahdeksan kuutiota, huh. Onneksi olimme varanneet ylimääräistä rahaa kuljetuskustannuksiin. Kirjoittelen tuosta tavaran lähettämisestä lisää myöhemmin.

 

Me (tai siis minä heh) täällä Suomessa olemme ahkerasti siivonneet entistä taloa ja lahjoittaneet jäljellä jääneitä tavaroita eteenpäin. Tuo lahjoittelu onkin ollut kivaa puuhaa; hakijat ovat olleet tyytyväisiä siitä, että ovat saaneet tarpeellisia tavaroita kuten sohvan, nojatuolin, hoitopöydän, telkkarin, parisängyn, vieraspatjan, matkasängyn, tiskikoneen ja pesukoneen yms. ja me olemme olleet tyytyväisiä, kun olemme päässeet tavarasta eroon, ilman, että niitä olisi tarvinnut viedä kaatopaikalle. Muutamia tavaroita olen myynytkin kuten rattaat, isompia leluja, pari lipastoa yms. Olen onnistunut myös löytämään meidän suurehkolle määrälle viherkasveja uudet kodit. Siivoaminen sen sijaan ei ole ollut kivaa ja olen päästänytkin suustani pari ärräpäätä kun olen joutunut jäämään yksin siivoamaan muuttosotkut :D

 

Maryland State House

source: wikipedia.org

 

Tällä hetkellä asustamme siis minimiehen kanssa meikäläisen porukoilla. Tarkoitus olisi tehdä töitä ainakin vuoden loppuun ja sitten tammikuussa lähteä Marylandiin. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että joudumme olemaan erossa miehestä sekä Thanksgivingin, että joulun :( Olemme yrittäneet kovasti etsiä miehelle lentoja Nebraskaan jouluksi, ettei tarvitsisi pyhiä ihan yksinään viettää, mutta lennot ovat kyllä sellaisissa hinnoissa, että ei taida onnistua :( Onneksi meillä on Pennsylvaniassa samaan aikaan vierailulla tuttuja, jotka kutsuivat miehen käymään joulupäivänä (kiitos, ihanat!). Toivottavasti saamme nettiyhteyden toimimaan Marylandin kodista, jotta pääsemme jouluna Skypettämään.

 

Sellaisia kiireitä siis täällä :)

Mukavaa viikkoa kaikille!

Random Tuesdays 11/25/2014

Driving somewhere between Baton Rouge and New Orleans, Lousiana in 2009