Monday, December 15, 2014

Milloinkohan sitä kasvaisi aikuiseksi?

Fiksailin viime viikolla hieman blogin sivupalkkia ja tulin lukeneeksi tuon 'about me' kohdan. Siinä olen useampi vuosi sitten kirjoittanut olevani aika hupsu. Se on varmaan aika neutraali kuvaus meikäläisestä, oikeampi saattaisi olla joskus lukioaikana kuultu ”pieni sekopää” :D Olin myös kirjoittanut, että silloin tällöin sorrun blogissani itsetutkiskeluun. En ole tainnut liiemmin sitä harrastaa, joten nytpä on oiva tilaisuus sille. En kuitenkaan ryhdy kovin syvälliseksi tässä vaan kerronpa viime viikonlopustani.

Tässä iässä (30+) pitäisi siis olla jo aikuinen, ihan oikeesti. Mutta viikonloppuna tuli taas todistettua, että enpä vaan ole. Perjantai aamu alkoi sillä, että työkaverit olivat lykänneet läppärin kannen alle meikäläiselle tällaisen yllätyksen:



Myönnän, pieni kirkaisu pääsi kun avasin läppärin :D En ole koskaan tavannut tai tunne sen tarkemmin ko. professoria, mutta jostain syystä tämä lehden kansikuva pelotti sen verran, että käänsin sen heti toisinpäin toimiston pöydällä, kun sen näin. Rakkaat työkaverit kävivät aina kääntämässä sen naamataulu ylöspäin, kunnes lopulta koko lehti oli hävinnyt. Ajattelin, että se olisi vihdoin löytänyt tiensä lehtiroskikseen, mutta ei, työkaverit olivat päättäneet tehdä meikäläiselle tällaisen aamujekun. Onneksi kosto on suloinen ja koska olin aamulla töissä ensimmäisenä, pelästytin tällä kuvalla toisen työkaverin hehee. Loppupäivän hihittelin töissä yhdelle sun toiselle jutulle tapani mukaan. Muun muassa jotkut laskutettavien yritysten nimet vaan naurattavat :D  Perjantai-illan vietin suhteellisen aikuisesti katsomalla viikon väliin jääneet telkkariohjelmat eli Once Upon a Time ja Marvel Agents of S.H.I.E.L.D ;) Paitsi, että heti kun olin poistanut meikit, ketjut ja vyöt ja saanut pyjamat päälleni, sain kuulla saavani kyydin kauppaan hakemaan yhtä unohtunutta joululahjaa. No niinpä lähdin sitten niissä vaatteissa läheiseen ostoskeskukseen. Kävin kyllä aika äkkiä ostoksilla…

Lauantaiaamuna olin taas äitimoodissa eli vein meidän minimiehen pelaamaan korista. Olen kovin ylpeä meidän suloisesta 4-vuotiaasta koripalloilijasta! Hän on ollut kovin reipas, vaikka meillä kummallakin on kova ikävä Daddyä/miestä. Illaksi taas oli tiedossa opiskelijajärjestön edustamista toisen järjestön vuosijuhlassa. En tykkää hirveästi viineistä, joten olin ottanut alkoholittoman menun ja mietin, että pitäisikö ostaa joku taskupullo. Onneksi opiskelijakaveri muisti, että olin ostanut vodkaa meidän graduseminaariin (heh), joka oli jäänyt hänelle, joten hän otti sen mukaan. Vuosijuhlan pukukoodina oli iltapuku, mutta suurin osa meikäläisen puvustosta on matkalla Marylandiin. Niinpä vaihtoehtona oli vain muutama vesirajamekko, jotka olin juuri tästä pituussyystä jättänyt porukoiden luo. Niistä oli siis valittava mahdollisimman pitkä versio, joka riitti juuri ja juuri puolireiteen. Kaula-aukko olikin sitten varsin avonainen, mutta onneksi kaapista löytyi yksi bolero, tyyliä H&M lasten osasto. Lähtiessä tuli tietenkin kiire, koska minimies olisi halunnut tulla mukaan ja ilme oli kovin surullinen äidin lähtiessä :(  Jouduin siis kiskomaan sukkahousut kiireessä jalkaan ja niihinhän tietenkin tuli polven kohdalle kunnon silmäpako… en ehtinyt enää vaihtaa vaatteita, joten niillä mentiin.


Meidän pöytä oli meikäläisen asuun sopivasta nimetty Sievisteleviksi hut…eikun hupsuiksi

Vuosijuhlassa oli tosi kivaa ja meidän pöydässä istui enimmäkseen fukseja, joiden mielestä oli vain hupaisaa, että täyttelin mehulasia taskupullosta ja keskustelu luisti suht hyvin meidän ikäerosta huolimatta. Salissakin oli sopivan hämärää, joten silmäpakoa ei varmaan kukaan huomannut, toivottavasti... Kun juhlat lähenivät loppuaan, saimme ilmoituksen, että vuosijuhlapaikasta olisi odotetusti bussikuljetus keskustaan. Koska halusin suhteellisen ajoissa kotiin, meidän piti ehtiä kaverin kanssa ekaan bussiin. Tämä tarkoitti sitä, että jouduin lähes tulkoon juoksemaan ulos pakkaseen silmäpakosukkahousuissa. Onneksi olin ehtinyt napata porukoilta lähtiessäni legginsit mukaan, joten päätin vaihtaa ne sitten bussissa. Opiskelijakaveri auttoi blokkaamalla muilta matkustajilta näkymät. Kukaan ei ehkä huomannut tätä vaihto-operaatiota ja olinkin aika tyytyväinen, että taivuin moiseen suoritukseen bussinpenkillä. Kunnes sitten pääsimme ulos bussista katuvalojen loisteeseen ja totuus paljastui…en ollut pimeässä bussissa huomannut, että legginssit olivatkin nurinpäin ja nytpä ne sitten olivat jalassani saumat kauniisti ulospäin sojottaen :D Naurettiin aika kippurassa asialle. No en ruvennut enää niitä ulkona pois ottamaan, joten kävelin Helsingin keskustassa inside-out legginssit jalassa bussiasemalle. Bussimatkan hihittelin yksikseni asialle ja ”walk of shame” bussipysäkiltä kotia menikin jo ilman mitään häpeää.

Sunnuntai sujuikin sitten huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä eli aamupäivällä oli leikkitreffit kaverin ja hänen lastensa kanssa ja iltapäivästä lähdin kaveriporukan kanssa joululounaalle. Sielläkin vielä nauratti tämä leggings-episodi :)

Eli tällainen viikonloppu taas, jos joku tänne asti jaksoi lukea :) Jos jaksoitte, niin varmaan mietitte, että miksi kirjoitin tällaisen postauksen? No koska – procrastination. Juurikin tällä hetkellä meikäläisen olisi pitänyt kirjoittaa verkkotenttiä, mutta päädyinkin facebookkailemaan ja bloggailemaan. Onneksi on vielä uusintatentit :P

Sellainen aika lapsellinen tyyppi siis tätä blogia kirjoittelee. Toivottavasti jaksatte vielä jatkaa blogin lukemista, vaikka nyt kun tiedätte millainen hupsuista hupsuin oikeasti olen :) 

Mukavaa joulunodotusta kaikille!

  

4 comments:

Hanna said...

Aina pitää olla vähän hupsu! :)

Sugar said...

Juurikin niin :D Joskus vaan tulee tällaisiä kriisinpoikasia, että pitäisikö sitä oikeasti tosiaan aikuistua? No ehtii sitä myöhemminkin :)

Anonymous said...

Älä please aikuistu! Juurikin ihanaa, että olet hieman hupsu :)
Terkuin Eve

Sugar said...

Kiitos Eve <3 Kylla se varmaan niin on, ettei aikuistuminen tule tapahtumaan ihan lahi-aikoina :D