Random Tuesdays 3/31/2015

Raleigh,  North Carolina in 2015

Vierailulla sosiaaliturvatoimistoissa...

Aiemmassa postauksessa mainitsin, etta minun pitaa hakea viela uutta sosiaaliturva-korttia paikallisesta Social Security Administrationin (SSA) toimistosta. Numerohan minulla jo on, koska ensimmaisen kerran muutin tahan maahan jo 10 vuotta sitten. SS-kortti sen sijaan oli syntymasukunimella ja siina on teksti "valid for work only with DHS authorization", koska sain sen ollessani taalla opiskelijaviisumilla.

Mies joutui ottamaan palkatonta vapaata tata korttimuutoksen hakua varten, koska julkista liikennettahan taalla meidan asuinalueella ei ole. Tai no tunnin kavelymatkan paassa on juna-asema, mutta SSA-toimistot eivat ole sen junamatkan varrella. Paatimme lahtea Columbiaan, koska siella oli lahella myos MVA (eli paikallinen DMV) ja voisimme samaan syssyyn kayda hoitamassa auton rekisterointiin liittyvia juttuja. Samalla voisimme kayda avaamassa minulle pankkitilin ja kayda ostoksilla Arundel Mills mallissa. Tai niinhan me luulimme.

Olin Columbian SSA-toimistolla vahan myohassa eli 10 minuuttia ennen toimiston avaamista. Tama tarkoitti sita, etta toimiston edessa oli jonoa jo pitkalti kulman taakse. Jonossa seistessani en voinut valttya kuulemasta edessani olevan iakkaan naisen valitusta siita, kuinka viime kerralla hanelle oli sattunut todella toykea SSA tyontekija, joka oli kaskenyt hanen nayttaa miten hyvin han kavelee ilman tukea, vaikka hanella oli laakarin todistus disabilitystaan. Kyseinen henkilo siis kaveli rollaattorin avustuksellakin hyvin vaikeannakoisesti. Muutenkin jonossa oleva porukka oli aika suurimmaksi osin aika huonossa kunnossa. Ja jo ulkojonossa huomasin sen ikavan hajun, joka johtuu pesemattomyydesta:( Sisalle paastyani odottelin tunnin ennenkuin paasin tyontekijan luokse. Taman tunnin aikana sisalle talutettiin muun muassa nainen, joka ei enaa pysynyt pystyssa omilla jaloillaan olleenkaan ja tuskinpa tajusi maailman menosta muutenkaan mitaan...

Kun tuli oma vuoroni sain huomata paatyneeni ehka juuri sen toykeimman tyontekijan eteen. Olin tayttanyt muutoksenhakupaperit etukateen, joten minulla oli antaa valmis paketti papereita tadille. Tati ei ilmeisesti kuitenkaan tykannyt kirjoittamistani numeroista vaan huokaili ja kysyi, etta onko kirjoittamani numero 9 numero 5 jne. Kun tuli avioliittotodistusten vuoro (niilla siis todistin nimenvaihdoksen), han katseli niita vahan aikaa, jonka jalkeen kaytiin seuraava dialogi: "Where did you get married? " "Finland" "Where?" "Finland" "Oh Germany," Arvaatte varmaan, etten saanut nimea vaihdettua. Tati ojensi paperit minulle takaisin ja kaski menna paikalliselle oikeustalolle "to get a certification." Tama kuulosti minusta todella oudolta, joten yritin sanoa, etta nama on ne paperit jotka USCIS eli immigration hyvaksyi eli ei naita tarvitse erikseen sertifioida. Eipa auttanut vaan minulle osoitettiin ovea.

Seuraavaksi lahdimme siis ajamaan kohti Marylandin paakaupunkia eli Annapolisia ja siella sijaitsevaa oikeustaloa. Tassa vaiheessa jo tiesimme, etta melkeinpa turha reissu, mutta ei tassa muukaan auttanut. Ja turha reissuhan se oli, mitaan "certification" ei ollut saatavilla, ainoastaan "certified copy", joka ei auttanut asiaan yhtaan. Tarkemmin papereitamme tutkiessa, oikeustalon tyypit viela huomasivat, etta olimme menneet naimisiin kirkossa ja sehan on "religious ceremony" joten mitaan certified copyakaan ei voinut antaa. Virkatodistus ei kelvannut ja ainoa ohje mita meille annettiin oli, etta kannattaa menna takaisin Suomeen hakemaan oikea "marriage certificate". Tassa vaiheessa totesin, etta haluan muuttaa takaisin Suomeen.

Suomeen muuttamisen sijaan lahdimme viela kerran kokeilemaan onneamme Glen Burnien SSA toimistoon. Talla kertaa mies tuli mukaan, ehka minulle ei heti osoitettaisi ovea, jos mukana olisi oikea kansalainen, eika vain tallainen kakkosluokan immigrant. Jos Columbian toimistossa oli surkeassa jamassa olevaa porukkaa, niin Glen Burnie oli monta kertaa ikavampaa katsottavaa, hajusta puhumattakaan. Itselle tuli tosi huono omatunto, etta valitan tallaisesta ympariinsa ajeletuttamisesta, kun toisilla menee niin paljon huonommin. Sairaita ja/tai iakkaita, likaisia ihmisia oli joka puolella, kaikille ei riittanyt istumapaikkaa. Olimme Glen Burnien toimistossa odottamassa vahan yli tunnin kunnes meidat kutsuttiin taas takahuoneeseen. Talla kertaa homma hoituikin nopsaan ja ilman asiakaspalvelijan huokailuja. Han tarkasti passin, green cardin ja avioliittotodistukset ja naputteli tiedot koneelleen. Lopuksi viela pyysi minua tarkistamaan tiedot ja sanoi, etta kortin pitaisi tulla parin viikon paasta postitse. Kiitos ja nakemiin.

Tahan ruljanssiin menikin sitten koko paiva eli auton rekisterointi, pankkitilin avaus jne siirtyivatkin tulevaisuuteen. Onneksi MVA on auki myos viikonloppuisin, siella vaan on tosi paljon porukkaa silloin eli saamme odottaa useamman tunnin. Mutta kylla itseani vahan havettaa valitukseni, kun sain taas kerran omin silmin kokea millaisessa jamassa porukkaa taalla on, vaikkei se mitaan "uutta" olekaan. Taalla meidan asuinalueella elaa kylla eraanlaisessa kuplassa.

Sellaista taalta, toivottavasti seuraavaksi saan aikaan mukavamman postauksen!    

p.s Nyt pitaa antaa pieni hatunnosto SSAlle. Kavin nimittain toimistoilla maanantaina ja heti perjantaina oli kortti postilaatikossa! Nopeaa toimintaa siis kun osuu oikean tyontekijan luokse :)

Random Tuesdays 3/24/2015

Annapolis, MD in 2015

The red building in the corner is the county court house.

The Immigrant Spouse

Viime aikoina on useammassa kolumnissa, keskusteluryhmassa ja varmasti blogeissakin keskusteltu expat vs immigrant tittelista. Esimerkiksi taalta loytyy yksi kolumni, jossa vertaillaan naita nimikkeita ja mista loytyy useita linkkeja muihin juttuihin aiheesta. Nytpa seuraa hyvin sekalaisia mietteitani asiasta:

Viisumissani luki, etta olen "immigrant spouse". Tama siis olisi kait suoraan kaannettyna maahanmuuttajapuoliso ja sellainenhan mina olen. Kaytannossa kuitenkin kaytan itsestani nimitysta "foreign" tai "Finnish", jos se joskus tulee keskusteluissa esiin. Mies oli periaatteessa Suomessa myos maahanmuuttaja, vaikka en muista, etta koskaan olisimme keskustelleet hanesta mamuna. Jotenkin tuntui, etta aviomiehen ja perheenjasenen lisaksi hanella ei ollut muuta tittelia ja hanen oleskelunsa Suomessa oli niin itsestaanselvyys, ettei kukaan mistaan maahanmuuttoprosessista koskaan kysellyt. Han oli tosin myos "amerikkalainen" tai "Nebraskasta" keskusteluissamme, mutta aika harvoin. Itse han sanoo "I'm from Nebraska", mutta ei yleensa "I'm an American."

Vaikka olenkin "immigrant" taalla Marylandissa, en ole myoskaan tormannyt kertaakaan siihen, etta kukaan tapaamani ihminen olisi aloittanut keskustelua maahanmuuttaja-statuksestani tai millaan muulla tavalla maininnut minun olevan "immigrant". Enemman ollaan juteltu ihan muista jutuista. Pari uutta tuttavuutta on ehdottanut minulle tyopaikkoja tyyliin "sopisit hyvin NSA:lle koulutuksesi puolesta", johon olen sitten maininnut etten ole kansalainen, joten en voi hakea. He itse siis ovat toissa kyseissa paikassa. Itsellani ei ole kovin selkeaa aksenttia, mutta teen toki virheita englannin kielessa, koska kyseessa on kakkoskieleni. Olen kuitenkin huomannut tulevani Marylandissa suhteellisen hyvin ymmarretyksi, ehka jopa paremmin kuin Nebraskassa. Luulen, etta tahan vaikuttaa se, etta Nebraska ei ole kovin kansainvalinen paikka, joten olen ollut useille ensimmainen ulkomaalainen keta he ovat koskaan tavanneet.

Meidan maahanmuuttaja-kokemuksiin vaikuttaa varmasti se, etta mina seka mieheni  ja tietenkin lapsemme voisimme ulkonaon perusteella olla suomalaisia tai esimerkiksi anglo-amerikkalaisia. Mies onkin saksalais-englantilainen sukujuuriltaan. Suomessa kuulumme siis ulkonaollisesti valtavaestoon ja miehelle usein tultiinkin puhumaan automaattisesti suomea. Central Maryland taas on toinen juttu eli taalla olemme usein ulkonaollisesti vahemmiston edustajia kun esimerkiksi kaymme kaupassa viereisessa kaupungissa. Ensimmainen koulupiiri mita katsoimme oli hyvinkin non-diverse eli minimies olisi ollut 7% vahemmiston edustaja siella. Nykyisessa koulupiirissamme minimies kuuluu pieneen enemmistoon, siella ovat erilaiset etniset ryhmat jakautuneet tasaisemmin. Mielenkiinnolla odotan koulunkaynnin alkua, koska minua kiinnostaa nahda miten minimiehemme sopeutuu kielitaidoltaan kouluun. Koska aika vahan taalla kuitenkin kuulee mitaan muita kielia kuin englantia puhuttavan, niin maahanmuuttajan tunnistanee ennemmin ehka kielitaidosta kuin ulkonaosta?

Expat tittelia en ole kayttanyt itsestani, enka miehestani, mutta se loytyy kuitenkin blogin tunnisteista. Talla olen erottanut sellaiset jutut, jotka eivat liity maahanmuuttoprosessiin vaan yleiseen elamaan taalla. Yhta hyvin olisin kait voinut luoda immigrant tunnisteen, mutta totta puhuen en ajatellut asiaa sen enempaa. Expat ei yleisesti kuulu kayttamaani suulliseen sanavarastoon, joten olen luultavasti napannut sen jostain muusta blogista.

Tiedan olevani varmasti etuoikeutettu, kun minun ei ole tarvinnut miettia maahanmuuttaja-statustani liiemmin. Nykyinen tittelinihan olisi oikeasti Lawful Permanent Resident eli LPR. Vaikka maahanmuuttoprosessi sinansa on nyt ohi, on viela muutama tarkea juttu hoidettava, joissa tama status tulee esille. Minulla ei nimittain ole vielakaan social security cardia, jossa olisi nykyinen nimeni. Minulla on ainoastaan vuonna 2005 saamani kortti, jossa on edelleen syntymasukunimeni. Se pitaisikin vaihtaa pikimiten, koska minun pitaisi hakea Learner's Permit eli eraanlainen esi-ajokortti ajamisen opetteluun, enka saa sita ilman todistetta social security numberista nykyisella nimellani, Tama vaatii pitkaa jonottamista virastossa, joka taas vaatii autokyytia, joka taas tarkoittaa sita, etta mies joutuu ottamaan palkattoman vapaan toista. Taalla on kylla monta kertaa tullut ikava paakaupunkiseudun julkista liikennetta :) Nama ovat kuitenkin pienia juttuja, jotka vain on hoidettava.

source: weheartit.com

Tama nyt oli vahan tallainen sekainen kirjoitus, jolla ei ollut paljoa paata eika hantaa :D kunhan pohdiskelin asiaa. Mielenkiinnosta kyselen, etta milla "tittelilla" te muut ulkosuomalaiset nimitatte itseanne? Enta te, joilla on puolisot jostain muusta maasta, mita "tittelia" heista kaytetaan?

Hyvaa loppuviikkoa kaikille!

Random Tuesdays 03/17/2015

Happy St. Patrick's Day on Random Tuesdays! Something green from the Green Mountain State :)

Southern Vermont in 2007.

Paperilehtia

Aikaisemmin kirjoittelin tykkaavani kovasti paperilehtien lukemista. Luen digilehtiakin kaytannon syista, esimerkiksi uutiset tulee luettua netin kautta. Mutta ei se siltikaan ole sama asia, kuin se kun saa katosiinsa ihan oikean lehden :) Tassa muutama meikalaiselle tuleva lehti:

Kerran viikossa ilmestyvista lehdista meille tulee oma "salainen" paheeni People seka Entertainment Weekly ja Time. EWsta olen tykannyt myos kovasti, mutta kaikki nama kylla tulee luettua kokonaan, ovat sen verran ohuita. Nama roikkuvat yleensa meidan ruokapoydalla aamiaislukemisina. Osoitteet olen muuten "kauniisti" blokannut magneettikuvioilla, pahoittelen :D

Glamour taas on muoti/lifestyle lehdista ehdoton suosikkini. Tosin olen tykannyt kovasti myos Marie Clairen viimeisesta parista numerosta. Self taas on uudempi tuttavuus, jonka tilausta en aio uudistaa. Aika mitaansanomaton lehti.

Muutama kokkauslehtikin tulee eli Cooking Light ja Vegetarian Times. VT on vanha tuttavuus, tilailin sita Suomessa ollessanikin anopin osoitteeseen ja han lahetti minulle silloin talloin nipun lehtia. Cooking Lightia sen sijaan en ole aikaisemmin tilannut, mutta ensimmaisen numeron perusteella tykkaan kovasti. Lehdessa oli useita toteutettavan nakoisia kasvisruokavalioon sopivia resepteja. 

Sarjassamme sekalaisia lehtia olen kuvannut Real Simplen ja Nebraska Lifen. Jalkimmaista meille tilaa lahjatilauksena miehen isovanhemmat ja taytyy sanoa etta kyseinen lehti on kylla todella korkeatasoinen Nebraskan ylistys :D Meikalaisenkin on alkanut tehda mieli muuttaa sinne takaisin, vaikka miehelle olen aikaisemmin sanonut etten sinne enaa muuta heh. Real Simple taas on aikamoinen potpourri kaikkea kotiin liittyvaa. Taman lisaksi tulee Better Homes and Gardens, josta ei myoskaan ole viela tullut ensimmaista numeroa seka pari lasten lehtea. High Five ja National Geographic Kids tulevat meille miehen toisten isovanhempien lahjatilauksena. Lehtitilaukset ovat itseasiassa mielesta tosi kivoja lahjoja, joka kuukausi saa kuin uuden lahjan :)

Lehtitilauksia tosiaan saa aika edullisesti taallapain. People magazinen tilasin lentomaileilla, Glamour oli $10/vuosi, Vegetarian Times $7/vuosi, Marie Claire $5/vuosi ja muut 2$/vuosi. Glamour ja Marie Claire on tilattu Amazonin kautta, VT Magazines.com ja muut lehdet Magsformiles,com kautta. Parin dollarin hinnat johtuvat kestotilauksista eli nama taytyy muistaa peruuttaa ensimmaisen vuoden jalkeen, muuten lahtee hurjasti isompi summa luottokortilta. Tosin joskus lehdista on tullut myos jatkotarjous eli haluanko toisen vuoden myos $2 ja yleensa tietenkin olen halunnut :)

Lukeeko joku muu tallaisella innolla paperilehtia? :) Tilaatteko vai ostatteko irtonumeroina?

Enta onko joku lehti, mika kannattaisi katsastaa?

Hyvaa loppuviikkoa kaikille!

Random Tuesdays 03/10/2015

Niobrara River, Nebraska in 2011

Snow days in March

Maaliskuu, mutta tuntuu tammikuulta.

Taalla Central Marylandissa on tullut reippaasti lunta parina viime paivana. Jopa niin paljon, etta eilen suljettiin miehen toimistokin. Koulut ovatkin olleet jo toista paivaa kiinni. 

Onneksi aurinko paistaa ja pakkastakin on vain muutama aste, joten voimme nauttia ulkoilmasta.

Tanaan kaytiin lahipuistossa pulkkailemassa ja tassa muutama kuva:

Muutamalla muullakin oli sama ajatus :)

Omasta puolestani saisi kevat kylla jo tulla tannekinpain! :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Random Tuesdays 03/03/2015

Near Topolia, Greece in 2014