Wednesday, March 25, 2015

Vierailulla sosiaaliturvatoimistoissa...

Aiemmassa postauksessa mainitsin, etta minun pitaa hakea viela uutta sosiaaliturva-korttia paikallisesta Social Security Administrationin (SSA) toimistosta. Numerohan minulla jo on, koska ensimmaisen kerran muutin tahan maahan jo 10 vuotta sitten. SS-kortti sen sijaan oli syntymasukunimella ja siina on teksti "valid for work only with DHS authorization", koska sain sen ollessani taalla opiskelijaviisumilla.

Mies joutui ottamaan palkatonta vapaata tata korttimuutoksen hakua varten, koska julkista liikennettahan taalla meidan asuinalueella ei ole. Tai no tunnin kavelymatkan paassa on juna-asema, mutta SSA-toimistot eivat ole sen junamatkan varrella. Paatimme lahtea Columbiaan, koska siella oli lahella myos MVA (eli paikallinen DMV) ja voisimme samaan syssyyn kayda hoitamassa auton rekisterointiin liittyvia juttuja. Samalla voisimme kayda avaamassa minulle pankkitilin ja kayda ostoksilla Arundel Mills mallissa. Tai niinhan me luulimme.


Olin Columbian SSA-toimistolla vahan myohassa eli 10 minuuttia ennen toimiston avaamista. Tama tarkoitti sita, etta toimiston edessa oli jonoa jo pitkalti kulman taakse. Jonossa seistessani en voinut valttya kuulemasta edessani olevan iakkaan naisen valitusta siita, kuinka viime kerralla hanelle oli sattunut todella toykea SSA tyontekija, joka oli kaskenyt hanen nayttaa miten hyvin han kavelee ilman tukea, vaikka hanella oli laakarin todistus disabilitystaan. Kyseinen henkilo siis kaveli rollaattorin avustuksellakin hyvin vaikeannakoisesti. Muutenkin jonossa oleva porukka oli aika suurimmaksi osin aika huonossa kunnossa. Ja jo ulkojonossa huomasin sen ikavan hajun, joka johtuu pesemattomyydesta:( Sisalle paastyani odottelin tunnin ennenkuin paasin tyontekijan luokse. Taman tunnin aikana sisalle talutettiin muun muassa nainen, joka ei enaa pysynyt pystyssa omilla jaloillaan olleenkaan ja tuskinpa tajusi maailman menosta muutenkaan mitaan...

Kun tuli oma vuoroni sain huomata paatyneeni ehka juuri sen toykeimman tyontekijan eteen. Olin tayttanyt muutoksenhakupaperit etukateen, joten minulla oli antaa valmis paketti papereita tadille. Tati ei ilmeisesti kuitenkaan tykannyt kirjoittamistani numeroista vaan huokaili ja kysyi, etta onko kirjoittamani numero 9 numero 5 jne. Kun tuli avioliittotodistusten vuoro (niilla siis todistin nimenvaihdoksen), han katseli niita vahan aikaa, jonka jalkeen kaytiin seuraava dialogi: "Where did you get married? " "Finland" "Where?" "Finland" "Oh Germany," Arvaatte varmaan, etten saanut nimea vaihdettua. Tati ojensi paperit minulle takaisin ja kaski menna paikalliselle oikeustalolle "to get a certification." Tama kuulosti minusta todella oudolta, joten yritin sanoa, etta nama on ne paperit jotka USCIS eli immigration hyvaksyi eli ei naita tarvitse erikseen sertifioida. Eipa auttanut vaan minulle osoitettiin ovea.

Seuraavaksi lahdimme siis ajamaan kohti Marylandin paakaupunkia eli Annapolisia ja siella sijaitsevaa oikeustaloa. Tassa vaiheessa jo tiesimme, etta melkeinpa turha reissu, mutta ei tassa muukaan auttanut. Ja turha reissuhan se oli, mitaan "certification" ei ollut saatavilla, ainoastaan "certified copy", joka ei auttanut asiaan yhtaan. Tarkemmin papereitamme tutkiessa, oikeustalon tyypit viela huomasivat, etta olimme menneet naimisiin kirkossa ja sehan on "religious ceremony" joten mitaan certified copyakaan ei voinut antaa. Virkatodistus ei kelvannut ja ainoa ohje mita meille annettiin oli, etta kannattaa menna takaisin Suomeen hakemaan oikea "marriage certificate". Tassa vaiheessa totesin, etta haluan muuttaa takaisin Suomeen.

Suomeen muuttamisen sijaan lahdimme viela kerran kokeilemaan onneamme Glen Burnien SSA toimistoon. Talla kertaa mies tuli mukaan, ehka minulle ei heti osoitettaisi ovea, jos mukana olisi oikea kansalainen, eika vain tallainen kakkosluokan immigrant. Jos Columbian toimistossa oli surkeassa jamassa olevaa porukkaa, niin Glen Burnie oli monta kertaa ikavampaa katsottavaa, hajusta puhumattakaan. Itselle tuli tosi huono omatunto, etta valitan tallaisesta ympariinsa ajeletuttamisesta, kun toisilla menee niin paljon huonommin. Sairaita ja/tai iakkaita, likaisia ihmisia oli joka puolella, kaikille ei riittanyt istumapaikkaa. Olimme Glen Burnien toimistossa odottamassa vahan yli tunnin kunnes meidat kutsuttiin taas takahuoneeseen. Talla kertaa homma hoituikin nopsaan ja ilman asiakaspalvelijan huokailuja. Han tarkasti passin, green cardin ja avioliittotodistukset ja naputteli tiedot koneelleen. Lopuksi viela pyysi minua tarkistamaan tiedot ja sanoi, etta kortin pitaisi tulla parin viikon paasta postitse. Kiitos ja nakemiin.

Tahan ruljanssiin menikin sitten koko paiva eli auton rekisterointi, pankkitilin avaus jne siirtyivatkin tulevaisuuteen. Onneksi MVA on auki myos viikonloppuisin, siella vaan on tosi paljon porukkaa silloin eli saamme odottaa useamman tunnin. Mutta kylla itseani vahan havettaa valitukseni, kun sain taas kerran omin silmin kokea millaisessa jamassa porukkaa taalla on, vaikkei se mitaan "uutta" olekaan. Taalla meidan asuinalueella elaa kylla eraanlaisessa kuplassa.

Sellaista taalta, toivottavasti seuraavaksi saan aikaan mukavamman postauksen!    


p.s Nyt pitaa antaa pieni hatunnosto SSAlle. Kavin nimittain toimistoilla maanantaina ja heti perjantaina oli kortti postilaatikossa! Nopeaa toimintaa siis kun osuu oikean tyontekijan luokse :)

4 comments:

Emmi H said...

Ugh, mulle sattui tuolla toimistossa asioidessa suht mukavat tyypit palvelemaan. Siksi tyypiT monikossa, että jouduin myös käymään siellä kaksi kertaa,koska ekalla kerralla puuttui jotain..DPS:ssä ajokorttia hakemassa ollaankin sitten oltu yhteensä joku 5 kertaa ja siellä on mun kokemuksen mukaan ne kaikkein v-mäisimmät tyypit töissä! (Ja sitten siinä toimistossa, missä auto rekisteröidään. Hyi!!) Nyt taas pian reissu sinne eessä kun osoite vaihtuu!! En kestä :D kaikissa näissä toimistoissa tulee kyllä aina just sellainen "voisin muuttaa takasin Suomeen" :D

Sugar said...

Toivon mukaan tama oli se ainut kerta kun SSA toimistoon tarvitsee menna heh. Meilla oli muuten taas MVAssa tosi puhelias tyyppi viimeksi. Oli West Virginiasta ja tunsi jotain hengenheimolaisuutta meidan muiden maaseutulaisten eli Nebraskalaisten kanssa :D Ja kavi erikseen viela selvittamassa mita maahanmuuttajana tarvitsen Learner's Permitia varten. Seuraavalla kerralla voi olla, etta sattuu taas joku v-mainen tyyppi. Toivotaan parasta heh. Tsemppia tuon osoitteenmuutoksen kanssa, toivottavasti hoituu kertakaynnilla!

Veera A said...

Olipa reissu! Minulla on Honolulun SSA toimistosta hyviä kokemuksia, vaikka muistankin istuneeni siellä piiiitkään. Homma hoitui kuitenkin helposti, vaikka green card prosessi olikin silloin vielä kesken. DMV:t (ja vastaavat) onkin sitten ihan toinen juttu... :D Niistä ei taida olla kenelläkään hyvää sanottavaa

Sugar said...

Joo, voi olla, etta pidetaan pari viikkoa lomaa naista toimistoista ennenkuin mennaan MVAlle :D Ekan SS-kortin sain helposti, kun yliopisto teki paperihommat puolestani. Mutta tama sukunimen muutos taisi olla liikaa tyolasta sille ekalle tadille. Taitaa olla niin tuurista kiinni nama jutut :)