Random Tuesdays 01/26/2016

Snowday in Central Maryland in 2016

Opettelisiko sitä vihdoin meikkaamaan?

Instragramia seuraavat jo ehken huomasivatkin, etta sain joululahjaksi kasan meikkeja. En oikein keksinyt mitaan hyvia joululahjatoiveita, joten ehdotin sitten kosmetiikkaa. Ja sitahan tuli :D

Tallaisia lahjoja tuli, joukossa muutama joulun jalkimainingeissa ihan itse ostettukin. Osaa ehdin jo vahan testaillakin, tykkasin kovasti mm noista Makeupgeekin pigmenteista!

En ole koskaan osannut meikata, joten meikkaaminen on yleensa jaanyt sipaisuun jotain luomivaria ja ripsariin. Joskus olen yrittanyt taiteilla eyelinerilla jotain, mutta tulokset eivat ole olleet kovin rohkaisevia. Olen panostanut ihonhoitotuotteisiin, en meikkeihin.

Tassapa vertailun vuoksi aiempaa meikkipussin sisaltoani :D Olen suurimmaksi osaksi kayttanyt meikkeina mita nyt olen ilmaiseksi naytteina tai lahjoina saanut. Kuvassa siis pari Cliniquelta ilmaiseksi saatua luomivaria ja Cliniquen nayteripsari. Loput olen ostanut ihan itse eli Rimmelin eyeliner ja pari jotain luomivaria, olisikohan Sokokselta joskus ostettu halpismerkki Miners? Ja vuosia vanha Benefitin Lust Duster, jota olen kayttanyt kylla paljon.

Sain myos joululahjaksi vahan rahaa, joka oli tarkoitettu ehdottamiini meikkilahjoihin. Nailla paadyin pihina ihmisena ostamaan e.l.f halpismerkin tuotteita, joista osa nakyikin jo ekassa kuvassa. En halua satsata viela  laatumeikkeihin, kun en tieda kuinka kauan jaksan meikata heh. E.l.f-merkkiin paadyin niinkin aikuismaisesti kuin katsomalla youtuben makeup tutoriaaleja :D Kuten osa blogia lukeneista on huomannutkin, olen ollut nyt jo muutaman kuukauden sairaana. Sangynpohjalla maatessa on ollut aikaa katsella youtubea ja tutoriaalien suositusten perusteella paadyinkin sitten ostamaan e.l.fia.

Tassapa e.l.f saalista. Melkein kaikki e.l.f-meikit ovat heidan nettisivuillaan $1-$6 eli eivat ole hinnalla pilattuja. Osa naista tuli muuten kaupanpaallisina, kun tilasin e.l.fin verkkokaupasta eli ihan ok diili.

En aio tehda tasta kosmetiikka-blogia, koska no, en osaa meikata, mutta tassapa ensimmaisen e.l.f testailun tulos (pahoittelut kuvanlaadusta, otin selfiena puhelimella ilman mitaan filttereita heh):

Hain tuollaista luonnollista meikkia, koska olen tallainen meikkinoviisi, ja kylla tama meikalaisesta itsestani oli ihan onnistunut kokeilu. Minulla on tosiaan hyvin vaalea pisamainen iho. Kulmakarvat ovat hieman tummemmat, mutta ripset ovat vaaleat ja harvat. Kuvassa kulmissa on e.l.f Eyebrow kit in Fair. Pitaisi ehka miettia irtoripsia, mutta en ainakaan viela uskaltaudu mitaan silmiini liimailemaan, koska olen aika tumpelo :D

(Jos jotain kiinnostaa mita tuotteita kaytin, niin aluksi peitin mustat silmanaluset e.l.f HD Lifting Concealerilla, savy Fair. Pohjalla kaytin e.l.f:n Sheer primeria, sen jalkeen Bronzing powderia (savyna Fiji-matte) pohjana, jonka jalkeen Baked eyeshadow trio in Brown Bonanza pronssivaria liikkuvalle luomelle. Varjostuksena kaytin Baked eyeshadow in Chocolate Dreams. Eyeliner ei ole e.l.fin, koska sellaista minulla ei ollut, vaan Almayn intense i-color in brown topaz. Alaluomella kaytin rajauksena Baked eyeshadow trio in Brown Bonanzan tumminta varia. Kulmaluulla ja silman sisakulmassa on Baked highlighter in Moonlight pearls. Lisaksi kaytin High Definition Undereye Setting Powderia, joskaan en huomannut mitaan eroa ennen ja jalkeen. Ja ripsarina oli se Cliniquen nayteripsari, nayttaa olevan Lash Doubling mascara in black.)

Tasta ekasta kokeilusta innostuneena saatanpa meikata toisenkin kerran ;) Onko joku muu kokeillut e.l.fin tuotteita? Olisiko ehdotuksia mita kannattaisi hankkia? Tai joku muu halpismerkki, jota kannattaisi kokeilla?

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Random "Tuesdays" 01/19/2016

Near Merna, Nebraska in 2016

3000+ Miles, 40+ hrs of Driving and Seven States

Mista oli meidan joululoma tehty...no hullusta roadtripista Nebraskaan :D

Meidan oli tosiaan tarkoitus viettaa joululoma Martiniquen saarella, vaan toisin kavi. Meikalaisen korva puhkesi Thanksgivingina ja repeama tarykalvossa oli laakarin mukaan suurehko. Siispa sain lentokiellon ja joululomasuunnitelmat meni uusiksi. Koska emme olleet perheena kayneet Nebraskassa neljaan vuoteen, paatimme lahtea sinne autolla. Edessa oli siis yhteensa yli 20 tuntia ajamista yhteen suuntaan seitseman osavaltion lapi, jonka jaksotimme menomatkalla kahteen paivaan ja paluumatkalla kolmeen, koska kaksi paivaa osoittautui todella rankaksi. Parhaan matkustajan palkinnon saa muuten meidan minimies! Pikkutyyppi on kylla niin loistava matkakaveri, parempaa ei voisi toivoa!

Matka alkoi siis Marylandista ja ensimmaisena vuorossa oli Pennsylvania

 Suurinosa ajomatkasta oli tamannakoista eli tasaista. Kuvassa nakyy meikalaisen iloksi pari tuulimyllya. Ensimmaisen yon vietimme Ohiossa, Toledon lahistolla.

Kakkospaivana ajoimme ihan perille asti, tassa ohitamme osavaltiorajan Iowaan.

Jouduimme ajamaan myos iltaisin ja oisin ja olimmekin perilla puolenyon jalkeen Nebraskassa.

Miehen isovanhempien periamerikkalainen koti, ainoastaan kuusi on ei-tyypillisesti pieni :)

Isovanhempien takapihaa. Nebraskassa oli ihan kunnon talvi, mika ilahdutti minimiesta kovasti. Han oli kotona surrut, etta "Christmas is cancelled" koska Marylandissa ei ollut lunta.

 Vietimme suurimman osan lomastamme Custer Countyssa miehen isovanhempien luona. Kuvassa tyypillinen nebraskalaisen pikkukaupungin maamerkki eli grain elevator (viljahissi?)

 Lisaa tyypillista maisemaa :)

Junilla on Nebraskan historiassa suuri merkitys, tassa nykyajan junaliikennetta eli BNSF tavarajuna

Lisaa tyypillista maisemaa eli lihakarjaa, koska "The Beef State" :)

Vietimme aikaa myos miehen toisten isovanhempien luona, tassa heidan kylansa keskustaa

Miehen pikkuserkun talon takana oli kylan "joulumaa" :)

Taloa kiertaa reitti, jota voi seurailla

Joulumaa on lokakuusta tammikuuhun auki kaikille, sahkolasku on varmaan aika kivan kokoinen :)

Lisaa tyypillista nebraskalaista maisemaa eli maissipellot talvella.

Tuli myos kaytya hautausmaalla, josta otin useammankin kuvan.

Nebraskalainen rush hour...

 ...eli jouduimme etsimaan toisen ajoreitin :)

Modernit cowboyt toissa monkijoillaan

Downtown Broken Bow

Kavimme myos Custer County Museumissa...

...jossa on paljon ihanaa tavaraa, seka mielenkiintoinen arkisto. 

Sielta loytyi myos esimerkiksi arkistokansio miehen suvusta :)

Broken Bown keskuspuisto

Lisaa Broken Bown keskustaa

Kavimme myos anoppilassa, mutta olin niin kovassa kuumeessa, etten jaksanut tehda siella muuta kuin nukkua.

Paluumatkalla Iowassa

Paluumatkan tosiaan rytmitimme valjemmin eli vietimme ensimmaisen yon Williamsburg, Iowa ja toisen yon Cleveland, Ohion ulkopuolella. Clevelandista ei tullut otettua harmittavasti kuvaa, koska silla on henkilokohtainen merkitys itselleni. Isoisoisani on syntynyt siella :)

Kuvaa loppumatkasta, Pennsylvania Turnpike.

Oli tosiaan raskas reissu ja meikalainen sairastui siella viela pahemmin. Mutta oli ihanaa nahda miehen isovanhempia ja myos Nebraskaa. Toivottavasti paasemme uudestaan kaymaan kevaalla, jotta saisin kauniimpia kuvia kauniista Nebraskasta!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Random Tuesdays 01/12/2016

BNSF Railroad in Custer County, Nebraska in 2016

Ajokortti taskussa, wootwoot!

Tuosta vuosikatsauksesta unohtui sellainen suuri virstanpylvas kuin etta katosissani on vihdoin ja viimein oikea ajokortti! Tata suoritusta sopii juhlia, vaikka varmasti kaikilla muilla kolmikymppisilla on ollut ajokortti jo yli vuosikymmenen :D 

Itselleni ajokortin hankkimisessa oli suurinpana kynnyksena se, ettei ajaminen kiinnostanut yhtaan ja kuten aikaisemmin kirjoittelin, en ollut ajokorttia koskaan todenteolla tarvinnut. Tuossa aiemmassa postauksessa olin siina vaiheessa, etta pakollinen luentokurssi kokeineen oli suoritettu, mutta ajotunnit suorittamatta.

Ajotunnit olivat 2h mittaisia ja ajokoulun opettaja tuli hakemaan minut kotoa ajelemaan ajokoulun autolla. Olin aika hermostunut ennen ensimmaista ajotuntiani, koska olin harjoitellut miehen kanssa vain parkkiksella pari kertaa muutaman minuutin. Istuttuani autoon selitin opettajalle, etten ole koskaan ajanut liikenteessa. Opettaja katsoi minua suu auki vahan aikaa ja sanoi "do you know which one is the brake and which one is the gas pedal?" Vastattuani myontavasti han vain totesi, etta "let's go" ja vei meikalaisen nelikaistaiselle vilkkaalle highwaylle, jota moms clubin aidit valttelevat, koska siella ajetaan niin agressiivisesti :o No sainpahan heti kattelyssa kunnon tulikasteen :D Highwaysta selvittyani ajattelin, etta ehkapa ajokortin hankkiminen ei olekaan niin mahdoton tehtava. 

Kaksi tuntia kestaneen ensimmaisen ajotunnin paatteeksi ajo-opettaja totesi, etta meikalainen on "excellent driver" ja kaski harjoitella vain vahan lisaa. Ajattelin hanen sanovan tallalailla kaikille, kunnes poimimme kyytiin toisen ajo-oppilaan. Kyseinen nuori oppilas ajoi minut kotiin ja nyt taytyy myontaa, etta kyydissa olo hieman pelotti, sen verran huteraa ajoa oli. Herra mm. pysahtyi poikittain keskelle vilkasta tieta liikenteen jakajan kohdalle, ilmeisesti han vain froze up tai painoi vahingossa jarrua, kun piti painaa kaasua. Ajo-opettaja oli ollut tosi rauhallinen kanssani, mutta nyt han alkoi huutamaan kyseiselle henkilolle, etta "we have got to go, we are going to get hit!" Istuin takapenkilla ja mietin, etta jos tuolta nyt joku auto tulee, niin se osuu juuri meikalaiseen... no oppilas sai onneksi jalan kaasulle ja paastiin jatkamaan matkaa. Ajo-opettaja joutui myos painamaan paniikkijarrua moneen otteeseen hanen kanssaan huh. No se hyoty tasta kokemuksesta oli, etta huomasin tosiaan olevani ihan ok kuski.

Toisella ajotunnilla eri ajo-opettaja vei minut harjoitteleen parkkeerausta. Parallel parkingia ei enaa Marylandin ajokokeessa vaadita, mutta harjoittelimme sitakin. Sen sijaan Marylandin ajokokeessa pitaa peruutusparkkeerata osumatta totteroihin. Tata harjoittelimme hyvinkin kaavamaisesti. Olin kirjoittanut itselleni seuraavat ohjeet "Pole on back of the back window, gear R, sign right, wheel all the way right, check mirrors, turn, see all poles, stop, straighten wheel, back until middle pole next to you. Put on park. Ask, if you can drive, then put on drive, blink right and go straight, turn right." Nyt jo vahan naurattaa lukea tata rimpsua :), mutta siita oli kylla oikeasti apua. Tallakin ajokerralla sain kokea millaista oli olla/pelata toisen ajo-oppilaan kyydissa. Nyt ajettiin mm. pain punaisia valoja highwaylla :o

Kolmas ajotunti menikin jo ihan ruutiinilla. Opettaja kysyi mita haluaisin tehda ja kerroin haluavani kokeilla ajamista Annapolisissa, missa ajokoe suoritetaan. Lahdimme siis ajamaan kohti Marylandin paakaupunkia ja paikallista MVAta. Taalla ajo-opettaja vei minut ajamaan reitteja, mita ajokokeessa yleensa ajetaan ja tasta oli kylla suuri hyoty meikalaiselle, koska ajo-opettaja naytti kaikki stop-merkit ja muut asiat, jotka kannattaa huomioida alueella ajaessa. Ajokoe suoritettiin siis alueella, jolla en muutoin ollut ajellut. Lopuksi harjoittelimme taas peruutusparkkeerausta, koska se oli suuressa osassa ajokoetta. Kaikkien kolmen ajotuntikerran jalkeen sain lomakkeen, jossa oli arvosteltu ajamistani. Jo heti ekalla ajokerralla olin saanut hyvat arviot, eivatka muutkaan ajokerrat olleet poikkeus. Opettajat olivat kannustavia ja en usko, etta olisin paassyt lapi ajokokeesta ilman heidan neuvojaan/pep talkia.

Ajotuntien lisaksi aikuisen (eli yli 25-vuotiaan) piti suorittaa 14h ajoa omalla ajallaan siten, etta autossa on mukana yksi yli 21-vuotias, jolla on ollut voimassaoleva ajokortti hallussaan kaksi vuotta. Ajot pitaisi periaatteessa merkata lokiin ja niista kolme tuntia pitaa suorittaa hamaran aikaan. Kaytannossa lokia ei kuitenkaan haluttu nahda, vaan huoltajan tai minun tapauksessani oman ohjaajan eli miehen piti vain allekirjoittaa paperi, jossa lupaili, etta olin nama ajot suorittanut. Nyt taytyy myontaa, etten edes pitanyt mitaan lokia vaan ajelin silloin talloin autolla, kun olimme menossa jonnekin.

Tarkoituksenani oli suorittaa ajokoe lokakuun lopussa, mutta toisin kavi. Ajotunneille oli tunkua, enka olisi saanut niita suoritettua kokeeseen mennessa, joten siirsin ajokokeen marraskuun loppuun. Thanksgivingina kuitenkin sairastuin ja sain allergisen reaktion minulle maaratyista laakkeista, joten jouduin taas kerran siirtamaan ajokoetta. Seuraava vapaa aika oli jouluaattona, joten joulun kunniaksi lahdin siis ajokokeeseen :) Ajokoe suoritettiin omalla autolla.

Koska mikaan ei mene meilta putkeen, minimies sairastui jouluaaton vastaisena yona oikein kunnolla, joten jouduimme lahtemaan keskella yota viemaan hanta laakariin. Menin siis ajokeeseen parin tunnin younien ja kamalan yskan saattelemana. Koska oikean korvan tarykalvo oli mennyt aiemmin rikki, en myoskaan kuullut kunnolla :D Tasta johtuen kuulin ajokokeessa ohjaajan ohjeet pari kertaa vaarin ja kaannyin vaarasta kohdasta/vaaraan suuntaan. Ennen ajokokeen alkua selitin tilanteeni kokeen pitajalle ja pahoittelin, etta olen puolikuuro (ja zombie-tilassa, mita en maininnut heh). Ohjaaja oli oikein mukava ja lupasi puhua kovempaa.

Ajokoe alkoi rataosuudella, jossa piti suorittaa tuo jo mainittu peruutusparkkeeraus puhtaasti kolmen minuutin sisalla. Lisaksi piti ajaa pieni patka rataa, jossa oli pari stop-merkkia. Ajo-opettajani suosituksesta ajoin radalla hiljaista vauhtia (15-20mph) ja tarkistin peileista tilannetta liiotellusta. Tuloksena oli "very slow, but perfect, you pass" eli paasin seuraavaan vaiheeseen eli liikenteen seassa ajeluun. Kakkosvaiheeseen paasy ei naemma ollut mikaan itsestaanselvyys, koska katselin omaa vuoroani odotellessa kun ajokokelaat yksi toisensa jalkeen reputtivat peruutusparkkeerauksen :o Omalle kohdalleni tullut ohjaaja oli reputtanut kaksi edellista ajokokelastaan, joten siksi ekan vaiheen suorittaminen tuntui jo melkein lottovoitolta :D Liikenteen seassa ajelu olikin radan jalkeen helppoa, koska olin kaynyt ajo-opettajan kanssa alueen kerran lapi ja itse ajelu kesti vain noin kymmenisen minuuttia. Vaikka tosiaan kuulin ohjeet vaarin muutamaan otteeseen, en kuitenkaan rikkonut liikennesaantoja. Lopputuloksena "you pass, congratulations and merry Christmas" :)

Kokeen suorittamisen jalkeen minut ohjattiin takaisin MVA:n rakennukseen, jossa minusta otettiin uusi valokuva ja sain samantien uunituoreen ajokortin katosiini.

Kuvassa kalpeaakin kalpeampi silmapussipeikko-bloggaaja uudenuutukaisen ajokorttinsa kanssa :D

Vielakaan en voi kasittaa, etta omistan ajokortin, vaikka olen jo ehtinyt ihan yksikseenkin ajella kortin saamisen jalkeen. Seuraavaksi pitaisi miettia millaisen auton sita itselleen hankkisi ja mita tyota sita haluaisi tehda. Siinapa mietittavaa talle vuodelle :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Olipa kerran vuosi 2015...

Blogi on ollut hiljainen viime kuukausina bloggaajan jatkuvan sairastelun vuoksi :( Viimeiset kaksi kuukautta on mennyt yhden tai toisen infektion kanssa. Nyt on vuorossa ehka se helpoin eli normi ylahengitystieinfektio, joten jaksan tehda lyhyehkon vuosikatsauksen vuoden 2014 tapaan.

Tammikuussa minimies ja mina muutimme miehen perassa Marylandiin. Taytyy myontaa, etta fiilikset eivat olleet korkeimmat mahdolliset. Jouduin myos jattamaan hyvastit ihanalle tyopaikalleni, joka otti koville.

Helmikuussa vietimme aikaa tutustuen uuteen asuinymparistoomme. Meilta on noin 45 minuutin ajomatka Washington D.C:hin.

Maaliskuussa saimme nauttia lumisista paivista Marylandissa...

 

...ja kavimme roadtripilla North Carolinassa miehen sukulaisten luona.

Huhtikuussa alkoi uusi elamanvaiheeni soccer-momina :o :D ...

... ja saimme vieraaksi ihanan ystavani Ruotsista. Hanen kanssaan kavimme mm. D.C:ssa Smithsonian Zoossa ja ajelemma ympari kaunista Calvert Countyn rannikkoa.

Toukokuun lopussa paasimme minimiehen kanssa kesaksi takaisin koti-Suomeen!

Kesakuussa valmistuin MBA:ksi tallaisena kaatosateisena paivana seka vietin juhannuksen ihanan ystavani haissa Luxembourgissa.

Heinakuussa saimme myos miehen viikoksi Suomeen ja vietimme perinteiseen tapaan viikonlopun Tuska-festareille. Kuvassa Alice Cooper.

Elokuussa palailimme taas Marylandiin ja vierailimme mm. Howard Country Fairilla. Lisaksi kavin South Dakotassa kamppikseni haissa, loistoreissu!

Syyskuussa kavimme roadtrippailemassa Virginiassa. Kuvassa bloggaaja minimiehensa kanssa Shenandoah National Parkissa.

Lokakuussa paasin konferenssimatkalle Torontoon, kiitos yliopiston rahoituksen :)

Marraskuussa taas sain vanhempani tanne vierailulle ja kavimme mm. New York Cityssa.

Joulukuuksi oli suunnitelmissa matka Martiniqueen, mutta bloggaajan tarykalvon repeytymisen (ja sita seuranneen lentokiellon) vuoksi suunniteltu loma vaihtuikin roadtripiksi Nebraskaan :D Vuosi 2016 alkoi siis rantahotellin sijaan anoppilassa heh. Kirjoittelen lisaa tuosta reissusta, jahka tasta viela vahan paremmin tokenen. Ajettiin nimittain kahdessa paivassa 1400 mailia, huh.

Ihanaa alkanutta vuotta 2016 kaikille!