Thursday, January 7, 2016

Ajokortti taskussa, wootwoot!

Tuosta vuosikatsauksesta unohtui sellainen suuri virstanpylvas kuin etta katosissani on vihdoin ja viimein oikea ajokortti! Tata suoritusta sopii juhlia, vaikka varmasti kaikilla muilla kolmikymppisilla on ollut ajokortti jo yli vuosikymmenen :D 

Itselleni ajokortin hankkimisessa oli suurinpana kynnyksena se, ettei ajaminen kiinnostanut yhtaan ja kuten aikaisemmin kirjoittelin, en ollut ajokorttia koskaan todenteolla tarvinnut. Tuossa aiemmassa postauksessa olin siina vaiheessa, etta pakollinen luentokurssi kokeineen oli suoritettu, mutta ajotunnit suorittamatta.

Ajotunnit olivat 2h mittaisia ja ajokoulun opettaja tuli hakemaan minut kotoa ajelemaan ajokoulun autolla. Olin aika hermostunut ennen ensimmaista ajotuntiani, koska olin harjoitellut miehen kanssa vain parkkiksella pari kertaa muutaman minuutin. Istuttuani autoon selitin opettajalle, etten ole koskaan ajanut liikenteessa. Opettaja katsoi minua suu auki vahan aikaa ja sanoi "do you know which one is the brake and which one is the gas pedal?" Vastattuani myontavasti han vain totesi, etta "let's go" ja vei meikalaisen nelikaistaiselle vilkkaalle highwaylle, jota moms clubin aidit valttelevat, koska siella ajetaan niin agressiivisesti :o No sainpahan heti kattelyssa kunnon tulikasteen :D Highwaysta selvittyani ajattelin, etta ehkapa ajokortin hankkiminen ei olekaan niin mahdoton tehtava. 

Kaksi tuntia kestaneen ensimmaisen ajotunnin paatteeksi ajo-opettaja totesi, etta meikalainen on "excellent driver" ja kaski harjoitella vain vahan lisaa. Ajattelin hanen sanovan tallalailla kaikille, kunnes poimimme kyytiin toisen ajo-oppilaan. Kyseinen nuori oppilas ajoi minut kotiin ja nyt taytyy myontaa, etta kyydissa olo hieman pelotti, sen verran huteraa ajoa oli. Herra mm. pysahtyi poikittain keskelle vilkasta tieta liikenteen jakajan kohdalle, ilmeisesti han vain froze up tai painoi vahingossa jarrua, kun piti painaa kaasua. Ajo-opettaja oli ollut tosi rauhallinen kanssani, mutta nyt han alkoi huutamaan kyseiselle henkilolle, etta "we have got to go, we are going to get hit!" Istuin takapenkilla ja mietin, etta jos tuolta nyt joku auto tulee, niin se osuu juuri meikalaiseen... no oppilas sai onneksi jalan kaasulle ja paastiin jatkamaan matkaa. Ajo-opettaja joutui myos painamaan paniikkijarrua moneen otteeseen hanen kanssaan huh. No se hyoty tasta kokemuksesta oli, etta huomasin tosiaan olevani ihan ok kuski.

Toisella ajotunnilla eri ajo-opettaja vei minut harjoitteleen parkkeerausta. Parallel parkingia ei enaa Marylandin ajokokeessa vaadita, mutta harjoittelimme sitakin. Sen sijaan Marylandin ajokokeessa pitaa peruutusparkkeerata osumatta totteroihin. Tata harjoittelimme hyvinkin kaavamaisesti. Olin kirjoittanut itselleni seuraavat ohjeet "Pole on back of the back window, gear R, sign right, wheel all the way right, check mirrors, turn, see all poles, stop, straighten wheel, back until middle pole next to you. Put on park. Ask, if you can drive, then put on drive, blink right and go straight, turn right." Nyt jo vahan naurattaa lukea tata rimpsua :), mutta siita oli kylla oikeasti apua. Tallakin ajokerralla sain kokea millaista oli olla/pelata toisen ajo-oppilaan kyydissa. Nyt ajettiin mm. pain punaisia valoja highwaylla :o

Kolmas ajotunti menikin jo ihan ruutiinilla. Opettaja kysyi mita haluaisin tehda ja kerroin haluavani kokeilla ajamista Annapolisissa, missa ajokoe suoritetaan. Lahdimme siis ajamaan kohti Marylandin paakaupunkia ja paikallista MVAta. Taalla ajo-opettaja vei minut ajamaan reitteja, mita ajokokeessa yleensa ajetaan ja tasta oli kylla suuri hyoty meikalaiselle, koska ajo-opettaja naytti kaikki stop-merkit ja muut asiat, jotka kannattaa huomioida alueella ajaessa. Ajokoe suoritettiin siis alueella, jolla en muutoin ollut ajellut. Lopuksi harjoittelimme taas peruutusparkkeerausta, koska se oli suuressa osassa ajokoetta. Kaikkien kolmen ajotuntikerran jalkeen sain lomakkeen, jossa oli arvosteltu ajamistani. Jo heti ekalla ajokerralla olin saanut hyvat arviot, eivatka muutkaan ajokerrat olleet poikkeus. Opettajat olivat kannustavia ja en usko, etta olisin paassyt lapi ajokokeesta ilman heidan neuvojaan/pep talkia.

Ajotuntien lisaksi aikuisen (eli yli 25-vuotiaan) piti suorittaa 14h ajoa omalla ajallaan siten, etta autossa on mukana yksi yli 21-vuotias, jolla on ollut voimassaoleva ajokortti hallussaan kaksi vuotta. Ajot pitaisi periaatteessa merkata lokiin ja niista kolme tuntia pitaa suorittaa hamaran aikaan. Kaytannossa lokia ei kuitenkaan haluttu nahda, vaan huoltajan tai minun tapauksessani oman ohjaajan eli miehen piti vain allekirjoittaa paperi, jossa lupaili, etta olin nama ajot suorittanut. Nyt taytyy myontaa, etten edes pitanyt mitaan lokia vaan ajelin silloin talloin autolla, kun olimme menossa jonnekin.

Tarkoituksenani oli suorittaa ajokoe lokakuun lopussa, mutta toisin kavi. Ajotunneille oli tunkua, enka olisi saanut niita suoritettua kokeeseen mennessa, joten siirsin ajokokeen marraskuun loppuun. Thanksgivingina kuitenkin sairastuin ja sain allergisen reaktion minulle maaratyista laakkeista, joten jouduin taas kerran siirtamaan ajokoetta. Seuraava vapaa aika oli jouluaattona, joten joulun kunniaksi lahdin siis ajokokeeseen :) Ajokoe suoritettiin omalla autolla.

Koska mikaan ei mene meilta putkeen, minimies sairastui jouluaaton vastaisena yona oikein kunnolla, joten jouduimme lahtemaan keskella yota viemaan hanta laakariin. Menin siis ajokeeseen parin tunnin younien ja kamalan yskan saattelemana. Koska oikean korvan tarykalvo oli mennyt aiemmin rikki, en myoskaan kuullut kunnolla :D Tasta johtuen kuulin ajokokeessa ohjaajan ohjeet pari kertaa vaarin ja kaannyin vaarasta kohdasta/vaaraan suuntaan. Ennen ajokokeen alkua selitin tilanteeni kokeen pitajalle ja pahoittelin, etta olen puolikuuro (ja zombie-tilassa, mita en maininnut heh). Ohjaaja oli oikein mukava ja lupasi puhua kovempaa.

Ajokoe alkoi rataosuudella, jossa piti suorittaa tuo jo mainittu peruutusparkkeeraus puhtaasti kolmen minuutin sisalla. Lisaksi piti ajaa pieni patka rataa, jossa oli pari stop-merkkia. Ajo-opettajani suosituksesta ajoin radalla hiljaista vauhtia (15-20mph) ja tarkistin peileista tilannetta liiotellusta. Tuloksena oli "very slow, but perfect, you pass" eli paasin seuraavaan vaiheeseen eli liikenteen seassa ajeluun. Kakkosvaiheeseen paasy ei naemma ollut mikaan itsestaanselvyys, koska katselin omaa vuoroani odotellessa kun ajokokelaat yksi toisensa jalkeen reputtivat peruutusparkkeerauksen :o Omalle kohdalleni tullut ohjaaja oli reputtanut kaksi edellista ajokokelastaan, joten siksi ekan vaiheen suorittaminen tuntui jo melkein lottovoitolta :D Liikenteen seassa ajelu olikin radan jalkeen helppoa, koska olin kaynyt ajo-opettajan kanssa alueen kerran lapi ja itse ajelu kesti vain noin kymmenisen minuuttia. Vaikka tosiaan kuulin ohjeet vaarin muutamaan otteeseen, en kuitenkaan rikkonut liikennesaantoja. Lopputuloksena "you pass, congratulations and merry Christmas" :)

Kokeen suorittamisen jalkeen minut ohjattiin takaisin MVA:n rakennukseen, jossa minusta otettiin uusi valokuva ja sain samantien uunituoreen ajokortin katosiini.

Kuvassa kalpeaakin kalpeampi silmapussipeikko-bloggaaja uudenuutukaisen ajokorttinsa kanssa :D

Vielakaan en voi kasittaa, etta omistan ajokortin, vaikka olen jo ehtinyt ihan yksikseenkin ajella kortin saamisen jalkeen. Seuraavaksi pitaisi miettia millaisen auton sita itselleen hankkisi ja mita tyota sita haluaisi tehda. Siinapa mietittavaa talle vuodelle :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

11 comments:

Anonymous said...

No ohhoh, onpas erilaisia ajokokeita USA:ssa, etenkin tuo peruutusparkkeeraus "ohje" kuulosti mielenkiintoiselta :D. Onnittelut ajokortista!

Sugar said...

Niin on! Itsea on kylla harmittanut, etten ajanut korttia Nebraskassa, olisi ollut paljon helpompi homma! Joo, aikamoista mantraa sain hokea paassani peruutusparkkeerauksessa, mutta se toimi :D

Emmi H said...

Onnea ajokortista ja siten uudesta "vapaudesta" :) nyt vaan kruisailemaan!

Veera A said...

Onnea ajokortista! Minun piti käydä New Hampshiressa ajokokeessa, vaikka olikin jo kortti Suomesta. Inssi luuli minua 16-vuotiaaksi ja kun totuus selvisi, oli hän niin nolo, että ajelutti minua vain pari korttelia ja käski lopuksi parkkeeraamaan ruutuun nokka edellä. Ei haitannut yhtään :)!

Leena said...

Onnea ajokortista ja aika hauska ajoitus tuo jouluaatto ajokokeelle ! Nyt vaan ajelemaan !

Eveliina said...

Onnea ajokortista! :)
t. toinen kolmekymppisenä ajokoulun käynyt...

Hanna said...

Onnea kortista! Menit sitten saamaan sen ennen mua haha. Mähän en oo ees koittanut ajaa edelleenkään.. Nyt kaveri meinaa opettaa mua, mutta saa nähdä mitä siitä tulee.

Sara said...

Ihan mahtavaa, onneksi olkoon! Minahan kirjoittelin sulle aiemmin siita miten koko ajokortin hankinta pelottaa! Mutta sun innoittamana kylla sen nyt kevaalla hankin. Oletko ajellut nyt paljonkin ja milta tuntuu :)?

Sugar said...

Kiitoksia kaikki onnitteluista, on kylla vapauttavaa olla ajokortillinen, josko sita vihdoin kasvaisi aikuiseksikin :D

Emmi: tosiaan, seuraavaksi pitaa hankkia se auto, etta paasee kruisailemaan :)

Veera: Aika hyva diili :D Meikalaisen ohjaaja taas kommentoi englantiani, etta tosi hyvin puhun vaikka vasta olen vuoden ollut maassa ;) En jaksanut alkaa korjaamaan, nyokkailin vain ja toivoin, etta paastaa saalista lapi ha.

Leena: Juu, ajokortti joululahjaksi :D Luulen, etta sen takia just vapaita aikoja, etta kuka sita nyt jouluaattoa haluaisi ajokokeessa viettaa.

Eveliina: kiitoksia ja kiva kuulla, etten ole ainut :) Jos ja kun jossain vaiheessa muutamme takaisin Suomeen, niin taidan ehka ottaa muutaman ajotunnin siella, jotta opin vaihteiden kayton. Saa nahda mita siita tulee :D

Hanna: no seuraavaksi sitten teikalaisen vuoro :D Oikeasti yllattavan helppoa oli, tosin jos mies oli pelkastaan opettanut, niin en tieda olisiko vielakaan korttia heh, kun ei silla ollut ikina aikaa mitaan opettaa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin eli nyt vaan ajelemaan kaverin kanssa! :)

Sara, ehdottomasti kannattaa vaan aloittaa ajaminen! Olen jatkanut ajoharjoituksia ja ajanut mm. vuokra-autolla yksin highwaylla. Yksin ajaminen oli yllattavan mukavaa, vaikka sita etukateen pelkasin, joten eikohan tama tasta :) Tsemppia sinnepain!

Sara said...

Kiitos viela rohkaisusta! Oikeasti sain ns. potkun takamukselle tasta sun esimerkista ja viikonloppuna jo kokeilin ajelua yhden kirkon parkkiksella :D. Se oli jo iso askel minulle koska tosiaan ajaminen kauhistutti ajatuksena, mutta eihan se ihan niin kauheaa ollutkaan! Olisi tosiaan mukavaa kuulla viela sun seuraavista ajokokemuksista.

Sugar said...

Sara: hieno juttu, siita se lahtee! Itsekin ajoin ekaksi koulun parkkiksella ja tosiaan tuli se ahaa-elamys, etta ei tama nyt niin vaikeaa olekaan :) Yritan muistaa kirjoitella ajokokemuksista lisaa jossain vaiheessa, talla hetkella on aika hyva fiilis ajamisesta. Tsemppia sinnepain!