Thursday, July 2, 2015

Juhannushaat Luxemburgilaisittain

Blogiin kirjoittelu on jaanyt viime aikoina vahan vahemmalle, koska olen ollut niin ihanan kotimaani lumoissa, etten ole ehtinyt koneelle pidemmaksi aikaa istahtaa :) Suomenvierailu on kuitenkin jo yli puolivalin, nyyh. Miten melkein 1,5kk voi mennakaan niin nopeasti! Se on tama kesa, ja ihana perhe ja ihanat ystavat. Syksylla haluaisin kuitenkin taas jo pois taalta, koska en tykkaa ankeasta syystalvesta heh.

Instragramista onkin jo voinut nahda, etta kesakuu meni paitsi Suomea ihaillessa, niin myos jokakesaisilla Tuska-festareilla kaydessa, seka Luxemburgissa. Tuska-festarointi alkoi jo muuten ottaa kolmantena paivana kisakunnon paalle, ehka en sittenkaan enaa ole 21-vuotias :P Jaksoin kuitenkin urhoollisesti kaikki kolme paivaa, koska mieskin tuli Suomeen kaymaan. Mies oli Suomessa hurjat viisi paivaa kiitos Yhdysvaltain (suomalaisen mittapuun mukaan) minikesalomien. Niista kolme tosiaan meni Tuskaillessa ja kaksi muuta sukuloidessa.


Tuskailuja odotetumpi kesatapahtuma oli kuitenkin ystavani haat Luxemburgissa, jonne mies ei harmittavasti ehtinyt mukaan. Ystavani toivomuksesta en nyt laita tanne kuvia varsinaisista haista, jaan silti muutaman kokemuksen ja kuvan Luxemburgista. Luxemburg on nimittain yksi suosikkipaikoistani Euroopassa, koska tykkaan maaseutumaisemista ja ihanista ihmisista siella! Luxemburgin kaupunkikin on ihastuttava. Mutta omalla kohdallani tapaamani luxemburgilaiset ovat se suurin syy, miksi niin kovasti siella tykkaan vierailla.


Talla kertaa visiittini oli harmittavan lyhyt eli olin siella vain haiden ajan. Saavuin perjantaina KLM:n Hel-Ams-Lux lennoilla ja lahdin samoilla lennoilla takaisin sunnuntaina. Olin yota morsiamen luona ja pe-ilta menikin viimeisia koristeita askarrellessa ja Crémant de Luxembourgia nautiskellessa. Lauantaina olikin itse haajuhlien vuoro. Itselleni oli vahan epaselvaa mita tuleman piti, koska kutsu oli luxemburgiksi ja kysellessani asiasta minulle kerrottiin vain, etta don't worry :D Sen kuitenkin tiesin, etta kampaaja tulee laittamaan minun, kaason, morsiamen aidin ja morsiamen hiukset aamulla. Kampaaja olisi myos tehnyt meikin, mutta paatin talla kertaa sutaista jotain (eli hyvin vahan) itse, koska meikit yleensa rapisee pois kuivalta iholtani aika nopsaan.

Omista hiuksistani tuli mielestani tosi kivat! Tykkasin erityisesti tuosta letitetysta osasta.



Laittautumisen jalkeen pukeuduimme kaason kanssa ja aloimme pukea morsianta. Meikalainenhan on tallainen "vahan" tunteellinen tyyppi niin nieleskelin jo kyynelia siina vaiheessa kun kaunis puku roikkui henkarissa :D Pukeutuminen oli viela kesken kun kuulimme kirkonkellot eli kylla, morsian alkoi olla myohassa omista vihkijaisistaan. Onneksi saimme morsiamen puettua pikavauhtia ja paasimme ulos, jossa kyytimme kirkolle vintage Jaguarin kyydissa odotti. Kirkko oli onneksi vain parin minuutin ajomatkan paassa, koska kyse oli pienesta kylasta, joita Luxemburg on siis taynna. 


Morsiuspari vihittiin kylan katolisessa kirkossa morsiamen toivomuksesta. Sulhaselle olisi kuulemma riittanyt pelkka siviilivihkiminen, joka oli toimitettu etukateen. Vaikken mitaan itse luxemburginkielisesta seremoniasta ymmartanytkaan, paitsi saksankieliset raamatunkappaleet, nieleskelin kyyneleita kirkossakin. Erityisesti kirkkokuoro toi kyyneleet silmiin, niin kauniisti lauloivat. Onneksi sulhasen aiti kyynelehti toisella puolella kaytavaa melkein koko yli tunnin kestaneen seremonian ajan eli en ollut ainut :)


Kavimme kirkolla aamupaivalla koristelemassa, joten ylla oleva kuva otettu silloin



Itse vihkimisen jalkeen vuorossa oli cocktail hour laheisella nurmikkoalueella. Puiden takana oli muuten talli ja upean nakoisia hevosia. Tarjolla oli drinksujen lisaksi yhta sun toista pienta purtavaa. Vieraiden kanssa seurustelu jai omalta osaltani aika vahaiseksi, koska englanninkielen puhumiseen on useilla aika korkea kynnys, vaikka haluaisivat jutella, joten nyokyttelin kohteliaasti vaikken mitaan ymmartanyt. Sen kuitenkin sain selville, etta minua oli luultu morsiamen perheenjaseneksi, koska olen niin samannakoinen. Olipa erikoinen sisko, kun ei osannut luxemburgia :)



Cocktail hourin jalkeen morsiuspari lahti valokuvattavaksi ja mina lahdin kaason ja muun nuoremman porukan kanssa yhden morsiamen ystavan kotiin drinksuille, koska haaillallinen, jossa oli kutsuttu vain osa vieraista, alkoi vasta klo 20. Aika meni kuitenkin tosi nopsaan, koska morsiamen ystava ajelutti meita ympari laheisia viinitarhoja. En harmittavasti saanut autosta otettua yhtaan hyvaa kuvaa upeista maisemista :(




Haaillallinen oli paikallisella golf klubilla. Kyseessa oli seitseman ruokalajin illallinen eli juhannuksen jalkeinen viikko menikin sitten paastotessa :D Viimeinen ruokalaji taisi tulla kahden aikaan yolla ja sen jalkeen iakkaammat haavieraat lahtivat yopuulle. Meikalainen ei yleensa valvo paljoa puolenyon jalkeen, mutta oli sen verran hyvat bileet etta loysin itseni hotellihuoneesta vasta neljan jalkeen... Illallisilla oli syominkien lisaksi paljon erilaisia leikkeja ja tansseja. Tanssilattialla tuli taas kaytya naita nyokytyskeskusteluja eli en ymmartanyt mitaan mita minulle luxemburgiksi sanottiin, mutta ilmeisesti eivat kuitenkaan mitaan kysymyksia esittaneetkaan, koska jutut jatkuivat :D



Hotellissa olisi ollut kiva allasalue, mutta eihan meikalainen sinne viiden tunnin younien jalkeen kyennyt. Juuri ja juuri pystyin raahautumaan aamiaiselle :D Etta kisakunnon arvosteluksi voi antaa arvosanan heikko. Mutta loistavat haat, hyvat bileet ja taas lisaa ihania muistoja ihanien ihmisten kanssa <3 p="">

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

2 comments:

Jenni said...

Kaunista maaseutua, ja nuo pikkukylät ovat niin ihania, vaikka en koskaan oppinutkaan tuntemaan ketään pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvaa. :)

Sugar said...

Kylla Luxemburg on tosiaan ihastuttava paikka oli sitten kaupungissa tai kylissa :)