Sunday, February 10, 2013

The never-ending debate: move back to the United States or stay in Finland?

Husband has been bringing up the idea of moving back to the U.S lately. My initial response has been that absolutely not! But I mean I totally understand why husband would like to move back to his home country. I, after all, wanted to move back to mine too two years ago. I've been really sick (bad case sniffles from the daycare kids I'm sure) the last couple of days and I've had some time to think about why I wouldn't want to move and why it could be a good thing. So here are my ponderings:



Why Not? (The selfish list)

- I have to leave my parents behind. The thought of having to leave my Mom brings tears to my eyes, I don't want to leave her and I'd also be taking her only grandchild with me

- I'd have to leave my friends behind, and they're irreplaceable

- I'd be stuck being a homemaker again until lil man goes to school. Daycare is just way too expensive and we wouldn't have my Mom to babysit lil man

- Healthcare costs, I don't know if I'd even quality for an insurance. I didn't get one earlier due to pre-existing conditions, so chances are I wouldn't get one now either. The only way to get a health insurance would be through husband's job

- Immigration process is a hassle, and it's expensive

- Life in Finland is safe, I'm never scared here. There are some really scary places/people/groups in the U.S and I'm not a big fan of the politics either

- Public elementary education system in the U.S is not that good



Well, maybe, because... (The less selfish list)


-Husband has the right to see his parents too, right? Husband has a way bigger extended family than I do. (Chances are we wouldn't live nearby them though)

-Husband left his friends behind, he misses them as well

 - Husband has more job opportunities and he could advance in his career

- I would eventually have more job opportunities

- We could actually afford to buy a home

- Lil man would get to be in his birth country. Now would be a good time to move, if we are going to, since lil man is not in school. We could then move back to Finland before lil man goes to elementary school ;)

- Possibility of living in a warmer climate with more sunlight


photos from weheartit.com


So, yes, I'd like to stay in Finland, but I do see husband's point of view as well. We are not moving anywhere this year, that much is settled (I hope!), but I don't know about next year. Guess we'll see what happens :)

Hope everyone is having a wonderful weekend!

10 comments:

Pabe said...

Täällä ihan samat tunnelmat mutta toisinpäin. Joka viikkoinen keskustelunaihe ja kumpikaan ei oikein tiedä mitä haluaisi :)

Hanna said...

Mä en oo vielä edes muuttanu, ja eilen jo kattelin miehelle työpaikkoja Lontoosta... :D Haluaisin joskus muuttaa takas edes vuodeks pariks, en sit tiedä suostuisko mies ikinä.

Onneks saat nyt ainakin tän vuoden vielä olla Suomessa! :)

Pilvi said...

Most of your reasons for wanting to stay in Finland don't sound selfish to me at all, like wanting your son to have the better elementary education that Finland has to offer. Not that dad's happiness doesn't contribute to that of the whole family's, but still I want to say "happy mom, happy family". Not everyone can be happy staying at home for years. Returning to work after a long time is no picnic either. So I wouldn't necessarily call it a selfish to list affordable daycare for Finland's pros.

On the plus side, Affordable Care Act will be in effect sometime next year, and pre-existing conditions shouldn't be an issue anymore.

The trick is to find the right balance of sacrifices, so to speak. In our family of two, so far the sacrifices have been done by me, and while it was my own decision made eyes wide open, I am one to encourage others to stay a healthy amount selfish with these big decisions.

M-K said...

Moi! Haluan kommentoida tuota kouluasiaa hieman! Meidän lapsethan eivät ole käyneet koulua koskaan Suomessa, mutta me miehen kanssa olemme kouluttautuneet Suomessa.

Meidän alueen koulut Teksasissa ovat aivan hyvät. Esikoisemme käy samaa IB-lukiota, mitä kävisi ehkä Suomessakin. Täysin sama opetus ja oppikirjat (matikan kirjassa komeilee yhtenä kirjoittajana suomalainen nainen).. Lisänä siihen koulussa orkesteri, jonka ansiosta ovat päässeet jo melko pitkälle soittamisessa.

Keskimmäinen lapsi on taas erityisen monilahjakas ja hän on saanut tämän takia erityisopetusta gifted and talented luokissa. Ei siis joudu turhautumaan hitaiden joukossa, vaan saa asianmukaista opetusta.

Mielestäni kouluissa on hyvä kuri ja lapsilta vaaditaan kohteliasta käytöstä.

Nämä ihan vinkkeinä vaan, että USA:ssakin voi olla hyvät koulut!

jersey_girl said...

M-K:ta peesailen tuossa kouluasiassa, vaikka tosin meillähän on esikoinen vasta kindergartenissa mutta se riippuu niin paljon koulupiiristä millaisia koulut on. En tiedä mihin päin olisitte muuttamassa mutta siis hyviäkin kouluja löytyy.

Ja tärkeä asia, pre-existing conditions ei voi 1.1.2014 lähtien vaikuttaa vakuutusten saantiin, Thanks to Obama :)

Sugar said...

Pabe, taalla on tosiaan sama juttu, eli keskustelu jatkuu :) Olen yrittanyt kovasti miettia kompromissia ja ehkapa se, etta kun ollaan asuttu kolme vuotta Suomessa, niin sitten voidaan asua kolme vuotta rapakon takana.

Hanna, tuo Lontoo/UK yleensa olisi kylla loistava kompromissi minun mielestani :) Ollaan mietitty sita itsekin, tosin mies on sita mielta, etta siella on huonot palkat. No, seuraamme tilannetta :)

Pilvi, thank you for your thoughtful comment! I read it to my husband and he agreed with you :) I'm trying to figure out what would be the best option for all three of us, lots of thinking to be done still!

M-K ja jersey-girl: epailematta Yhdysvalloista loytyy myos hyvia kouluja ja hyvia opettajia, mutta koulutusjarjestelma sinansa ei omasta mielestani epatasaisuudessaan ole kovin hyva ja huonompaan suuntaan on menossa. Meilla ei todennakoisesti olisi varaa laittaa lasta yksityiskouluun ja vaihtoehdot ovat kohteessamme muutenkin vahissa eli yksityiskoulumahdollisuutta ei edes valttamatta olisi ja se ainut koulu on saanut huonot arvostelut. Worst case scenario: surkea opetus johtaa siihen, etta koulu toimisi vain eraanlaisena paivahoitopaikkana, jossa tavataan muita oppilaita ja ehka opitaan kaytostapoja, jos niitakaan. Itse opetus pitaisi jarjestaa kotona pitkan koulu/tyopaivan jalkeen.

Pilvi ja jersey_girl: tosiaankin tuo Affordable Care Act, se saattaisi pelastaa tilanteen, kiitoksia muistutuksesta :)

Ronja said...

Aika yllättävä ajankohta miehellä alkaa pohtia lämpimämpiin oloihin muuttoa :D. No, vitsi vitsinä, oikeasti kuulostaa tosi vaikealta ja mielestäni kaikki perustelusi ovat todella hyviä. Meillähän ei lapsia ole, mutta mitä olen seuraillut muita ulkosuomalaisia, niin yksinäisimpiä helposti ovat ihan pienten lasten vanhemmat. Ei ole omia ystäviä seurana eikä omia vanhempia apuna, niin ei oikein pääse minnekään varsinkin, kun tosiaan päivähoito on tosi kallista. Miten olisi muutto vähäksi aikaa (tyyliin pariksi vuodeksi) silloin, kun lapsen koulut ovat alkaneet eli joskus alakoulun aikana, ei ehkä vielä parina ekana vuonna kielen alkuopetuksen takia? Et olisi niin sidottu kotiin ja lapsikin saisi koulussa amerikkalaisia kavereita. Sitten ehtisi Suomeen palattua vielä nauttia Suomen hyvästä koulujärjestelmästä monta vuotta :).

Sugar said...

Ronja :D Tosin mies ei ole kylla koskaan asunut missaan kovin lampimassa paikassa. Nebraskan talvet on aivan yhta kylmia kuin Suomessa, tai ehka kylmempiakin kun siella tuulee koko ajan, mutta lyhyempia ja valoisampia. Kesat taas tuskasen kuumia ja kosteita, kummatkin asuttaisiin mielummin kesat Suomessa heh. Tuo ehdotuksesi kelpaisi minulle aivan loistavasti, harmi vaan mies ei taida jaksaa odottaa niin montaa vuotta :(

Sara said...

Äh, tätä se taitaa olla kahden kulttuurin kodissa; mikään ei ole ikinä täysin hyvä molemmille. Meillä mies on luvannut lähteä Suomeen tämän sopimuksen jälkeen, mutta enpä tiedä millä siellä eläisimme... Miehen työnsaantimahdollisuudet olisivat varmasti aika heikot. Toivottavasti te löydätte kuitenkin molempia tyydyttävän ratkaisun! Meilläkin on onneksi vielä muutama vuosi aikaa miettiä mitä seuraavaksi :)

Sugar said...

Sara, niinpa :) Se oikeastaan riippuu aika paljon onnesta ja siita mita suostuu tekemaan, saako Suomesta toita. Taytyy sanoa, etta omasta mielestani mies on ollut tosi onnekas kun on loytanyt oman alansa toita ilman suomen kielen taitoa taalta. Onneksi meillakin on viela tama vuosi aikaa miettia :)