I've been lucky enough to be raised by a mom, who could stay at home and could choose whether or not to put us to daycare. My Mom was able to work from home and hence didn't have to worry about the obvious financial problems that arise, when you do decide to stay at home. I'm not as lucky and have started the hunt for a decent daycare spot for our lil man. And I do so with a heavy heart.
According to one of my Nebraskan friends (a single man) I'm clingy, since I haven't already whisked my kid to a daycare. I admit that the thought of my child being raised by someone else, someone that certainly doesn't have the time to focus on my child particularly and does not care as much as I do, causes me anxiety. I think the anxiety comes partly from the fact that I've never been to a public daycare facility and have no idea how things really work there.
I wouldn't call myself clingy though. I have no problem parting with our little man twice a week. He goes to my Mom's once a week, so I can write my thesis/attend MBA classes and he also attends university daycare once a week. The university daycare is nothing like the usual daycare facilities. They have two caregivers and max 6 children at a time. The place is very home-like and the caregivers are really welcoming. They don't go outside or do trips though, but since it's only once a week, that's fine. Lil man is always happy to go there, so I'm assuming he is having a good time.
If only the local daycare facilities would be the same. Unfortunately that is not the case, they are huge with lots of children and few caregivers. I would rather put our little man to a private Montessori daycare, but there's none nearby. And the problem with the nearby public daycare is that it is completely full, so our lil man might not even fit there. In that case I have no idea where the city will place our lil man.
Daddy holding two-day-old little miracle
Edit. It seems blogger published this unfinished entry earlier than I meant it to be, so I'll vent more on this issue later :)
Hope everyone is having a great week!
4 comments:
Voi voin vain kuvitella kuinka ahdistavaa on miettiä tuollaisia. Itse olen onneksi sellaisessa tilanteessa, että kun (toivottavasti pian) uutta sukupolvea siunaantuu, niin voin olla suurimmaksi osaksi kotona (teen osa-aikaisesti opetustöitä, n.2-4h/päivä).
Toisaalta, minun äitini oli kemisti ja isäni myös kokopäivätöissä, joten olin itse perhepäivähoidossa ja päiväkodissa 3-vuotiaasta lähtien ja minulla on suomalaisesta päivähoidosta vain tosi hyviä kokemuksia. Ja kuitenkin se kasvatus tuli kotoa, oikeasti. Niin monet kävivät ihan samoja päiväkoteja ja kouluja ja ovat ihan täysin erilaisia ihmisiä (arvomaailmaltaan ja muutenkin)
Mullakin on suomalaisesta päivähoidosta pelkästään positiivisia muistoja. No okei, mua kiusattiin esikoulussa, mutta sekin oli tavallaan positiivista että ei tullut sitten lasten raadollisuus yllätyksenä ekalla luokalla... Mutta päiväkodin "tädithän" ovat Suomessa korkeasti koulutettuja ja päteviä. Juuri yksi suomalainen ystävä kehui, kuinka heidän kaksivuotiaansa lusikankäyttätaito oli parantunut huimasti jo parissa kuukaudessa tarhassa.
Onnea päivähoitopaikan metsästykseen, se onkin kuulema kiperämpi juttu... Oletteko muuten harkinneet englanninkielistä päiväkotia, löytyykö teiltä läheltä? Sellaisiin on kuulema pitkät jonot, mutta ilmeisesti jonon ohi voi päästä, jos on erityisesti tarvetta (esim. toisena kotikielenä englanti).
Meilläkin on hyvät kokemukset suomalaisesta päivähoidosta. Esikoinen oli päiväkodissa, isossa sellaisessa noin 1,5 vuotiaasta 2,5 vuotiaaseen saakka.
Aina välillä sitä kuulee niitä kauhujuttuja mutta omalle kohdalle ei ole sattunut mitään. Olen itse ollut päiväkodissa töissä työmarkkinatuella ja äitini on jo vuosia ollut päiväkodissa lastenhoitajana eikä hänkään ole kuin huhu juttuja kuullut näistä ikävistä tapauksista.
Kiitoksia Katri, Jenni ja jersey_girl, etta jaksoitte lukea avautumiseni ja viela kommentoidakin :)
Luulen tosiaan, etta itsellani on tallaiset pelonsekaiset tunnelmat vain sen takia, etten ole itse koskaan paivahoidossa ollut :) Heti, kun saamme tietaa minne pikkumies joutuu, menen kaymaan hoitopaikassa tutustumassa toimintaan. Tosin, jos pikkumies sijoitetaan jonnekin kauas, en ehka voi edes ottaa hoitopaikkaa vastaan, koska minulla ei ole ajokorttia/autoa. Siina tapauksessa joudumme odottamaan 4kk seuraavaa sijoitusta.
Jenni, englanninkielinen paivakoti olisi ihan huippu, mutta sellaistakaan ei meidan lahella ole :( Tassa on vain muutama paivakoti, jotka ovat aivan taynna. Taytyy vaan siis pitaa sormet ristissa ja toivoa, etta joku muuttaa ja pikkumies mahtuu lahipaivakotiin, ja etta se on mukava paikka!
Post a Comment