Lyhyen Blogihistorian Suosituin Postaus: Why we left the United States and moved to Finland

Olen kirjoitellut tata blogia vuodesta 2007 eli vahan yli kahdeksan vuotta. Taman lyhyehkon blogihistorian selkeasti suosituimmaksi tekstiksi on valikoitunut  huhtikuussa 2012 kirjoittamani Why we left the United States and moved to Finland. Postauksessa myonnan itsekin kirjoittaneeni vahan dramaattisesti, joten sinansa tekstin suosio ei ole yllatys, koska drama just causes more drama :) Postaukseen tuleekin edelleen silloin talloin kommentteja, joskus ihan aiheellisia, joskus aika omituisia.

Kuva alkuperaisesta postauksesta

Kirjoituksesta on tosiaan on kulunut aikaa jo yli kolme vuotta, joten moni asia on muuttunut. Esimerkiksi asumme taas Yhdysvalloissa, vaikka siella asumisesta aika negatiivisesti kirjoitinkin :D Kirjoitus on kuitenkin totuudenmukainen ja esimerkiksi mietteeni republikaanien politikoinneista eivat ole muuttuneet. Edelleenkaan en ymmarra miten puolue, joka niin agressiivisesti hyokkaa naisten reproductive rights (lisaantymisoikeudet?) vastaan, ei valita lapsista tippaakaan sen jalkeen kun ovat tahan maailmaan syntyneet. Toinen mita en ymmarra on looginen epakohta pro-life ja pro-death penalty yhtalossa, eli mielipiteissa, jotka usein kulkevat kasi kadessa. Nama vain siis esimerkkeina.

No en aio kuitenkaan tassa mitaan poliittista keskustelua viritella, vaikka silta ehka hetken nayttikin ;) Why we left-postauksessa mainitsin seka viisumi-, etta vakuutusongelmat. Ne onneksi eivat enaa vaivaa eli nykyisin olen seka LPR, etta vakuutettu miehen tyon puolesta. Sain postauksessa mainitut opinnotkin suoritettua (kiitos Aiti!). Paivahoidon kustannukset sen sijaan estavat edelleen toiden teon, mutta sekin on muuttumassa, koska minimies menee nyt syksylla kouluun. Saa nahda mita tuumaan koulusta, koska niinkuin kirjoitin Why we left-postauksessa "I have reservations when it comes to U.S elementary school system." Toivottavasti minimiehen koulu poistaa nama ennakkoluuloni. Ainakin koulu on Great Schoolsin mukaan saanut arvosanan 9/10 eli ihan hyva koulu pitaisi olla kyseessa. Kohtahan se kaytannossa nahdaan :)

Sen sijaan Nebraskan ystavia ikavoin edelleen :( ja miehen lyhyet lomat ketuttavat. Jalkimmaiseen on vain totuttava ja alettava tekemaan lyhyita viikonloppureissuja pitkien lomien sijaan. Positiivista on kuitenkin se, etta mies tekee lyhyempaa tyopaivaa Marylandissa kuin Suomessa. Tama yllattava fakta johtuu siita, etta mies joutui jatkuvasti tekemaan ylitoita Suomessa, koska hanella oli usean ihmisen tyot tehtavana YT-neuvotteluiden seurauksena. Mies on kotona aina yleensa samaan aikaan, paitsi jos on sattunut liikenneonnettumuuksia tai on lockdowneja. Ikavoin myos sukulaisten lastenhoitoapua. Me emme Marylandissa paase kahdestaan miehen kanssa mihinkaan, koska meilla ei ole sukulaisia alueella. Mutta taman tiesimme jo muuttaessamme, joten siihen olimme asennoituneet jo etukateen. Onneksi me olemme kolmen huipputyypin tiimi :)

Tallaisia mietteita talla kertaa, mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Random Tuesdays 07/14/2015

Outside Helsinki, Finland in 2014

Strong, Independent and Finnish

Tuli vahan aikaa sitten keskusteltua ruotsalaisen ystavani, jolla on suomalainen aiti, kanssa suomalaisista naisista. Emme tehneet mitaan vertailevaa tutkimusta vaan keskustelimme suomalaisista aideistamme, isoaideistamme ja suomalaisista naisista yleensa. Ystavani ja mina olimme samaa mielta, etta suomalaiset naiset ovat (anteeksi yleistys) vahvoja persoonia. Meita ei niin vain komennellakaan ympariinsa ja me olemme hyvin itsenaisia. Emme jaa (yleensa) surkuttelemaan karsimiamme kolhuja ja nostamme paamme ylos heti kun voimme. Mies osallistui keskusteluun olemalla samaa mielta ja lisaamalla, etta suomalaiset naiset ovat myos itsepaisia. Tama kommentti varmaan koski tosin ehken vaan meikalaista :)

No kaikki suomalaiset naiset eivat tietenkaan ole samanlaisia, meita loytyy joka lahtoon. Mutta itse olen huomannut, etta itsenaisyyteni tai oikeammin sen kaipuu kuulostaa useista muista meidan asuinalueen kotiaideista jotenkin kummallista. Esimerkiksi ennen lahtoani Suomeen kesaksi juttelimme siita, etta aion hakea taalla Suomessa toita, koska haluan ansaita omat rahani. Tama kommenttini sai osakseen nyokyttelya ja  useasti toistettavia "oh I'm sorry"-kommentteja. Yleiso kommenteilleni oli tietenkin taysin vaara, koska suurin osa aideista on career-moms eli eivat palaa tyoelamaan ennenkuin kaikki lapset on koulussa, jos silloinkaan. Heidan ei tarvitse, se on myos eraanlainen status-kysymys. Lisaksi joukossa on muutama poliitikon vaimo, joille edustamisessa lasten hoidon lisaksi on varmasti ihan tarpeeksi tyota. Kasite omat rahat on outo, koska on vain meidan rahamme. Ymmarran taman hyvin, koska emmehan me miehenkaan kanssa hanen tienaamiaan rahoja katso vain hanen rahoikseen. Silti on jotenkin vaikea olla, kun ei tienaa yhtaan mitaan. Omassa paassanihan tama ongelma on.

Helsinki, 2015

Vaikkei minunkaan nyt rahallisesti olisi valttamatta pakko menna toihin, kaipaan itsenaista elamaa. Minullahan on vain yksi lapsi ja hankin alkaa olla niin iso, ettei tarvitse minua samanlailla kuin ennen, varsinkin kun menee kouluun syksylla. Syksylla edessa onkin yksi askel itsenaisempaan amerikkalaiseen elamaan eli autokoulu. Ilman ajokorttia on toihin menosta turha haaveilla meidan alueella. Toivon mukaan loydan osa-aikaisen tyon, jotta voin olla kotona kun minimies lahtee kouluun ja palaa koulusta. Tai keksin jotain muuta itsenaista sisaltoa elamalleni vaitoskirjan lisaksi.

En harmittavasti tana vuonna loytanyt sopivan lyhytta kesapestia ja minun on "tyytyminen" lomailuun heh. Yhta tyota sentaan tarjottiin, mutta en voi jaada niin pitkaksi aikaa Suomeen. Kesasaat Suomessa eivat kylla ole suoranaisesti suosineet, mutta oikeasti olen nauttinut tasta viileydesta ja raikkaudesta Marylandin tukahduttavien saiden jalkeen. Taalla on tilaa hengittaa ja olla itsenainen, suuri kiitos julkiselle liikenteelle ;), ihanille sukulaisille ja ystaville seka asukaspuistotoiminnalle!

Mukavaa heinakuun jatkoa kaikille! 

Random Tuesdays 07/07/2015

Southern Finland in 2015

Juhannushaat Luxemburgilaisittain

Blogiin kirjoittelu on jaanyt viime aikoina vahan vahemmalle, koska olen ollut niin ihanan kotimaani lumoissa, etten ole ehtinyt koneelle pidemmaksi aikaa istahtaa :) Suomenvierailu on kuitenkin jo yli puolivalin, nyyh. Miten melkein 1,5kk voi mennakaan niin nopeasti! Se on tama kesa, ja ihana perhe ja ihanat ystavat. Syksylla haluaisin kuitenkin taas jo pois taalta, koska en tykkaa ankeasta syystalvesta heh.

Instragramista onkin jo voinut nahda, etta kesakuu meni paitsi Suomea ihaillessa, niin myos jokakesaisilla Tuska-festareilla kaydessa, seka Luxemburgissa. Tuska-festarointi alkoi jo muuten ottaa kolmantena paivana kisakunnon paalle, ehka en sittenkaan enaa ole 21-vuotias :P Jaksoin kuitenkin urhoollisesti kaikki kolme paivaa, koska mieskin tuli Suomeen kaymaan. Mies oli Suomessa hurjat viisi paivaa kiitos Yhdysvaltain (suomalaisen mittapuun mukaan) minikesalomien. Niista kolme tosiaan meni Tuskaillessa ja kaksi muuta sukuloidessa.

Tuskailuja odotetumpi kesatapahtuma oli kuitenkin ystavani haat Luxemburgissa, jonne mies ei harmittavasti ehtinyt mukaan. Ystavani toivomuksesta en nyt laita tanne kuvia varsinaisista haista, jaan silti muutaman kokemuksen ja kuvan Luxemburgista. Luxemburg on nimittain yksi suosikkipaikoistani Euroopassa, koska tykkaan maaseutumaisemista ja ihanista ihmisista siella! Luxemburgin kaupunkikin on ihastuttava. Mutta omalla kohdallani tapaamani luxemburgilaiset ovat se suurin syy, miksi niin kovasti siella tykkaan vierailla.

Talla kertaa visiittini oli harmittavan lyhyt eli olin siella vain haiden ajan. Saavuin perjantaina KLM:n Hel-Ams-Lux lennoilla ja lahdin samoilla lennoilla takaisin sunnuntaina. Olin yota morsiamen luona ja pe-ilta menikin viimeisia koristeita askarrellessa ja Crémant de Luxembourgia nautiskellessa. Lauantaina olikin itse haajuhlien vuoro. Itselleni oli vahan epaselvaa mita tuleman piti, koska kutsu oli luxemburgiksi ja kysellessani asiasta minulle kerrottiin vain, etta don't worry :D Sen kuitenkin tiesin, etta kampaaja tulee laittamaan minun, kaason, morsiamen aidin ja morsiamen hiukset aamulla. Kampaaja olisi myos tehnyt meikin, mutta paatin talla kertaa sutaista jotain (eli hyvin vahan) itse, koska meikit yleensa rapisee pois kuivalta iholtani aika nopsaan.

Omista hiuksistani tuli mielestani tosi kivat! Tykkasin erityisesti tuosta letitetysta osasta.

Laittautumisen jalkeen pukeuduimme kaason kanssa ja aloimme pukea morsianta. Meikalainenhan on tallainen "vahan" tunteellinen tyyppi niin nieleskelin jo kyynelia siina vaiheessa kun kaunis puku roikkui henkarissa :D Pukeutuminen oli viela kesken kun kuulimme kirkonkellot eli kylla, morsian alkoi olla myohassa omista vihkijaisistaan. Onneksi saimme morsiamen puettua pikavauhtia ja paasimme ulos, jossa kyytimme kirkolle vintage Jaguarin kyydissa odotti. Kirkko oli onneksi vain parin minuutin ajomatkan paassa, koska kyse oli pienesta kylasta, joita Luxemburg on siis taynna. 

Morsiuspari vihittiin kylan katolisessa kirkossa morsiamen toivomuksesta. Sulhaselle olisi kuulemma riittanyt pelkka siviilivihkiminen, joka oli toimitettu etukateen. Vaikken mitaan itse luxemburginkielisesta seremoniasta ymmartanytkaan, paitsi saksankieliset raamatunkappaleet, nieleskelin kyyneleita kirkossakin. Erityisesti kirkkokuoro toi kyyneleet silmiin, niin kauniisti lauloivat. Onneksi sulhasen aiti kyynelehti toisella puolella kaytavaa melkein koko yli tunnin kestaneen seremonian ajan eli en ollut ainut :)

Kavimme kirkolla aamupaivalla koristelemassa, joten ylla oleva kuva otettu silloin

Itse vihkimisen jalkeen vuorossa oli cocktail hour laheisella nurmikkoalueella. Puiden takana oli muuten talli ja upean nakoisia hevosia. Tarjolla oli drinksujen lisaksi yhta sun toista pienta purtavaa. Vieraiden kanssa seurustelu jai omalta osaltani aika vahaiseksi, koska englanninkielen puhumiseen on useilla aika korkea kynnys, vaikka haluaisivat jutella, joten nyokyttelin kohteliaasti vaikken mitaan ymmartanyt. Sen kuitenkin sain selville, etta minua oli luultu morsiamen perheenjaseneksi, koska olen niin samannakoinen. Olipa erikoinen sisko, kun ei osannut luxemburgia :)

Cocktail hourin jalkeen morsiuspari lahti valokuvattavaksi ja mina lahdin kaason ja muun nuoremman porukan kanssa yhden morsiamen ystavan kotiin drinksuille, koska haaillallinen, jossa oli kutsuttu vain osa vieraista, alkoi vasta klo 20. Aika meni kuitenkin tosi nopsaan, koska morsiamen ystava ajelutti meita ympari laheisia viinitarhoja. En harmittavasti saanut autosta otettua yhtaan hyvaa kuvaa upeista maisemista :(

Haaillallinen oli paikallisella golf klubilla. Kyseessa oli seitseman ruokalajin illallinen eli juhannuksen jalkeinen viikko menikin sitten paastotessa :D Viimeinen ruokalaji taisi tulla kahden aikaan yolla ja sen jalkeen iakkaammat haavieraat lahtivat yopuulle. Meikalainen ei yleensa valvo paljoa puolenyon jalkeen, mutta oli sen verran hyvat bileet etta loysin itseni hotellihuoneesta vasta neljan jalkeen... Illallisilla oli syominkien lisaksi paljon erilaisia leikkeja ja tansseja. Tanssilattialla tuli taas kaytya naita nyokytyskeskusteluja eli en ymmartanyt mitaan mita minulle luxemburgiksi sanottiin, mutta ilmeisesti eivat kuitenkaan mitaan kysymyksia esittaneetkaan, koska jutut jatkuivat :D

Hotellissa olisi ollut kiva allasalue, mutta eihan meikalainen sinne viiden tunnin younien jalkeen kyennyt. Juuri ja juuri pystyin raahautumaan aamiaiselle :D Etta kisakunnon arvosteluksi voi antaa arvosanan heikko. Mutta loistavat haat, hyvat bileet ja taas lisaa ihania muistoja ihanien ihmisten kanssa <3 p="">

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!