Olipa kerran vuosi 2016...

Vaikka blogi on elellyt hiljaiseloa Random Tuesdaysien varassa, ajattelin jalleen tehda lyhyehkon vuosikatsauksen vuosien 2015 ja 2014 tapaan.

Tammikuu

Tammikuu ja vuosi 2016 alkoivat Nebraskassa, mutta lunta saatiin loppukuusta myos Marylandissa, kuvat meidan naapurustosta.

Helmikuu

Helmikuussa koripalloiltiin, minimies pelasi ensimmaista kertaa joukkueessa. 

Maaliskuu

Maaliskuussa kavimme minimiehen kanssa viikon pikavisiitilla Suomessa...

...ja vierailimme koko perheen voimin Havre de Gracessa.

Huhtikuu

Huhtikuussa vierailimme Yhdysvaltojen suurimmilla tiedemessuilla eli 4th USA Science & Engineering Festival Washington, D.C.ssa.

Toukokuu

Toukokuussa alkoi taas jalkapalloilut. Vierailimme St. Michaelsissa ja kuvassa nakyvalla Tilghman Islandilla

Kesakuu

Kesakuussa lahdimme kiertamaan Nebraskaa ja South Dakotaa ja kavimme myos Mt. Rushmorella. 

Heinakuu

Heinakuussa vietimme koko perheen voimin 4th of Julya, jonka jalkeen lahdimme minimiehen kanssa useammaksi viikoksi ihanaan koti-Suomeen. Kuvassa Karvion kanavaa Heinavedelta.

Elokuu

Puolet elokuusta vietimme minimiehen kanssa Suomessa, kunnes minimiehen piti palata kouluun. Kuvassa Helsingin ihana Toolonlahti. Suomessa ollessani tein pari puhelinhaastattelua Marylandiin ja yksi tyonantajista meni ja palkkari meikalaisen nakematta, joten aloitin elokuun lopussa tyot.

Syyskuu

Syyskuussa taas jalkapalloiltiin ja kavimme omassa County Fairissa. Oli kivaa, tosin fairit oli aika pienet, koska emme ole niin maatalous-county kuten esim Howard County.

Lokakuu

Lokakuussa juhlittiin Halloweenia. Minimies sai valita taman vuoden teeman ja se oli Star Wars. Kuvassa bloggaaja itse Jedina taistelun tohinassa :D

Marraskuu

Marraskuussa jarkytyimme vaalituloksesta. Onneksi marraskuuhun mahtui myos mukavia hetkia ali meidan minimies sai suuren kunnian olla asettamassa kahden muun partioryhmalaisensa kanssa seppeletta Tomb of the Unknown Soldierille Arlington National Cemetarylla.

Joulukuu

Joulun vietimme tana vuonna North Carolinassa miehen sukulaisten luona ja sen jalkeen lomailimme viela ihanilla Outer Bankseissa, kuva Kill Devil Hillsin rannalta. 

Kaiken kaikkiaan vuosi oli jokseenkin haastava itselleni. Menetimme muun muassa muutaman tarkean sukulaisen :( Olen ollut tosi onnellinen mielenkiintoisesta tyostani tosi ihanien tyokavereiden kanssa, mutta terveys on jalleen aiheuttanut paanvaivaa. Lisaksi jo mainittu vaalitulos synkensi tata vuotta kylla roimasti. Toivotaan kuitenkin, etta tama vuosi tuo tullessaan mukavia uutisia!

Hyvaa alkanutta vuotta 2017 kaikille lukijoille! :)

Ei mitaan uutta, joten blogihiljaisuus jatkuu

En ole viime aikoina viitsinyt kirjoitella blogiin, koska ei ole ollut mitaan kerrottavaa. Olen edelleen tyoton, autoton ja siksi siis jumissa kotona. Ei autoa->ei tyopaikkaa->ei autoa. Aika kiva oravanpyora :) Tyopaikkojahan taalla olisi, mutta niissa joko maksetaan niin huonoa palkkaa, ettei kannata aloittaa tyontekoa tai sitten tunnit ovat sellaiset, ettei se onnistu minimiehen koulunkaynnin vuoksi. Iltapaivahoito on myos niin hinnoissaan, ettei kateen jaisi sen jalkeen vain muutama hassu satanen. Ja mies saisi samanverran vahemman veronpalautuksia, joten ei kannata. Kiva yhdistelma.

Nytpa varmaan joku ajattelee, etta ihme tyyppi kun valittelee, vaikka saa vaan loikoilla kotona :D Mutta kun en ole sita loikoilija tyyppia, niin olo on ollut hieman (tai siis paljon) alakuloinen. Vaitoskirjaankin keskittyminen on ollut vaikeaa, koska no, olo on ollut alakuloinen. Kavin spring breakina Suomessa ja sen jalkeen olo on ollut entista alakuloisempi. Vaikka kuinka sita yrittaa ajatella positiivisesti, huomasi taas, kuinka ihanaa oli kun on joukkoliikenne, tekemista, ystavia ja sukulaisia. Taalla taas naapurusto on kavelty jo monet kerrat ristiin rastiin, eika Dunkin Donutsiinkaan jaksa kavella joka paiva, koska donitsit ovat alkaneet maistua pakkopullalta (heh joo.) Julkista liikennetta ei ole ja esimerkiksi kirjastoon on yli tunnin kavelymatka. 

Taalla on paljon military spouses, jotka on kotona, joten heista olen saanut seuraa ja kyyteja tarvittaessa. Muun muassa viime viikolla lahdimme kolmen kotirouvan kanssa Costcoon maistelemaan esittelyssa olleita maistiaisia, Olikohan se arkiviikon kohokohtani? Aika surullista jos oli. Olin myos MOMS clubin illanistujaisissa, mitka oli ihan jees. Nyt odottelen ensi kuuta, etta poolit aukeaa, siirran mokkihoperoisyyteni silloin sinne. Siellakin saan varmaan olla aika yssikseni, kunnes koulut loppuu.

Olen kaksi kertaa viikossa vapaaehtoisena minimiehen koulun kirjastossa ja siella olen tykannyt olla. Kerran-pari kuussa avustan myos luokanopettajia. Koululle kavelen 20 minuutissa, joten sinne ei ole paha matka. Haluaisin tehda muutakin vapaaehtoistyota, mutta se ei ole mahdollista, koska ei ole sita autoa. Yhden luokanopettajan suosituksesta hain syksyksi kouluun toihin. Suurtakaan toivoa tyopaikan saamisesta ei ole, koska en ole suorittanut sertifikaatteja (maksavat paljon), mutta ainahan sita kannattaa hakea.

Viikonloppuisin on onneksi enemman tekemista, koska jalkapallokausi on taas alkanut. Lisaksi minimies on saanut kutsuja synttareille, joihin yleensa mennaan me vanhemmatkin mukaan. Eilen oli yhden luokkakaverin synttarit kirkolla, jonka pastorina synttarisankarin isa on. Tanaan taas kavimme asuntoesittelyissa katsomassa taloja. Asunnot on meidan countyssa aika hinnoissaan, joten ajoimme 45 minuuttia lanteenpain. Kolme taloa tuli katsastettua; eka oli kiva, mutta pieni piha, tokassa oli ihana piha, mutta kaipaisi aikamoista remppaa ja kolmas oli kiva sisalta, mutta piha olematon ja highway puskien takana. Ei taida tulla kauppoja.

Kuu Elk Riverin ylla

Tuntuu, etta viimeisen vuoden olen vain kirjoitellut samoja juttuja, joten en jaksa pakolla yrittaa. Seuraava blogiteksti tulee siis kun on tullakseen. Random Tuesdays pyorii edelleen parempia aikoja odotellessa ja instagramissa olen aktiivisempi, joten siella voi kayda katsomassa kuulumisia.

Kiitoksia, etta olette jaksaneet naita juttuja lukea ja mukavaa kevatta kaikille!

Ajokortti taskussa, wootwoot!

Tuosta vuosikatsauksesta unohtui sellainen suuri virstanpylvas kuin etta katosissani on vihdoin ja viimein oikea ajokortti! Tata suoritusta sopii juhlia, vaikka varmasti kaikilla muilla kolmikymppisilla on ollut ajokortti jo yli vuosikymmenen :D 

Itselleni ajokortin hankkimisessa oli suurinpana kynnyksena se, ettei ajaminen kiinnostanut yhtaan ja kuten aikaisemmin kirjoittelin, en ollut ajokorttia koskaan todenteolla tarvinnut. Tuossa aiemmassa postauksessa olin siina vaiheessa, etta pakollinen luentokurssi kokeineen oli suoritettu, mutta ajotunnit suorittamatta.

Ajotunnit olivat 2h mittaisia ja ajokoulun opettaja tuli hakemaan minut kotoa ajelemaan ajokoulun autolla. Olin aika hermostunut ennen ensimmaista ajotuntiani, koska olin harjoitellut miehen kanssa vain parkkiksella pari kertaa muutaman minuutin. Istuttuani autoon selitin opettajalle, etten ole koskaan ajanut liikenteessa. Opettaja katsoi minua suu auki vahan aikaa ja sanoi "do you know which one is the brake and which one is the gas pedal?" Vastattuani myontavasti han vain totesi, etta "let's go" ja vei meikalaisen nelikaistaiselle vilkkaalle highwaylle, jota moms clubin aidit valttelevat, koska siella ajetaan niin agressiivisesti :o No sainpahan heti kattelyssa kunnon tulikasteen :D Highwaysta selvittyani ajattelin, etta ehkapa ajokortin hankkiminen ei olekaan niin mahdoton tehtava. 

Kaksi tuntia kestaneen ensimmaisen ajotunnin paatteeksi ajo-opettaja totesi, etta meikalainen on "excellent driver" ja kaski harjoitella vain vahan lisaa. Ajattelin hanen sanovan tallalailla kaikille, kunnes poimimme kyytiin toisen ajo-oppilaan. Kyseinen nuori oppilas ajoi minut kotiin ja nyt taytyy myontaa, etta kyydissa olo hieman pelotti, sen verran huteraa ajoa oli. Herra mm. pysahtyi poikittain keskelle vilkasta tieta liikenteen jakajan kohdalle, ilmeisesti han vain froze up tai painoi vahingossa jarrua, kun piti painaa kaasua. Ajo-opettaja oli ollut tosi rauhallinen kanssani, mutta nyt han alkoi huutamaan kyseiselle henkilolle, etta "we have got to go, we are going to get hit!" Istuin takapenkilla ja mietin, etta jos tuolta nyt joku auto tulee, niin se osuu juuri meikalaiseen... no oppilas sai onneksi jalan kaasulle ja paastiin jatkamaan matkaa. Ajo-opettaja joutui myos painamaan paniikkijarrua moneen otteeseen hanen kanssaan huh. No se hyoty tasta kokemuksesta oli, etta huomasin tosiaan olevani ihan ok kuski.

Toisella ajotunnilla eri ajo-opettaja vei minut harjoitteleen parkkeerausta. Parallel parkingia ei enaa Marylandin ajokokeessa vaadita, mutta harjoittelimme sitakin. Sen sijaan Marylandin ajokokeessa pitaa peruutusparkkeerata osumatta totteroihin. Tata harjoittelimme hyvinkin kaavamaisesti. Olin kirjoittanut itselleni seuraavat ohjeet "Pole on back of the back window, gear R, sign right, wheel all the way right, check mirrors, turn, see all poles, stop, straighten wheel, back until middle pole next to you. Put on park. Ask, if you can drive, then put on drive, blink right and go straight, turn right." Nyt jo vahan naurattaa lukea tata rimpsua :), mutta siita oli kylla oikeasti apua. Tallakin ajokerralla sain kokea millaista oli olla/pelata toisen ajo-oppilaan kyydissa. Nyt ajettiin mm. pain punaisia valoja highwaylla :o

Kolmas ajotunti menikin jo ihan ruutiinilla. Opettaja kysyi mita haluaisin tehda ja kerroin haluavani kokeilla ajamista Annapolisissa, missa ajokoe suoritetaan. Lahdimme siis ajamaan kohti Marylandin paakaupunkia ja paikallista MVAta. Taalla ajo-opettaja vei minut ajamaan reitteja, mita ajokokeessa yleensa ajetaan ja tasta oli kylla suuri hyoty meikalaiselle, koska ajo-opettaja naytti kaikki stop-merkit ja muut asiat, jotka kannattaa huomioida alueella ajaessa. Ajokoe suoritettiin siis alueella, jolla en muutoin ollut ajellut. Lopuksi harjoittelimme taas peruutusparkkeerausta, koska se oli suuressa osassa ajokoetta. Kaikkien kolmen ajotuntikerran jalkeen sain lomakkeen, jossa oli arvosteltu ajamistani. Jo heti ekalla ajokerralla olin saanut hyvat arviot, eivatka muutkaan ajokerrat olleet poikkeus. Opettajat olivat kannustavia ja en usko, etta olisin paassyt lapi ajokokeesta ilman heidan neuvojaan/pep talkia.

Ajotuntien lisaksi aikuisen (eli yli 25-vuotiaan) piti suorittaa 14h ajoa omalla ajallaan siten, etta autossa on mukana yksi yli 21-vuotias, jolla on ollut voimassaoleva ajokortti hallussaan kaksi vuotta. Ajot pitaisi periaatteessa merkata lokiin ja niista kolme tuntia pitaa suorittaa hamaran aikaan. Kaytannossa lokia ei kuitenkaan haluttu nahda, vaan huoltajan tai minun tapauksessani oman ohjaajan eli miehen piti vain allekirjoittaa paperi, jossa lupaili, etta olin nama ajot suorittanut. Nyt taytyy myontaa, etten edes pitanyt mitaan lokia vaan ajelin silloin talloin autolla, kun olimme menossa jonnekin.

Tarkoituksenani oli suorittaa ajokoe lokakuun lopussa, mutta toisin kavi. Ajotunneille oli tunkua, enka olisi saanut niita suoritettua kokeeseen mennessa, joten siirsin ajokokeen marraskuun loppuun. Thanksgivingina kuitenkin sairastuin ja sain allergisen reaktion minulle maaratyista laakkeista, joten jouduin taas kerran siirtamaan ajokoetta. Seuraava vapaa aika oli jouluaattona, joten joulun kunniaksi lahdin siis ajokokeeseen :) Ajokoe suoritettiin omalla autolla.

Koska mikaan ei mene meilta putkeen, minimies sairastui jouluaaton vastaisena yona oikein kunnolla, joten jouduimme lahtemaan keskella yota viemaan hanta laakariin. Menin siis ajokeeseen parin tunnin younien ja kamalan yskan saattelemana. Koska oikean korvan tarykalvo oli mennyt aiemmin rikki, en myoskaan kuullut kunnolla :D Tasta johtuen kuulin ajokokeessa ohjaajan ohjeet pari kertaa vaarin ja kaannyin vaarasta kohdasta/vaaraan suuntaan. Ennen ajokokeen alkua selitin tilanteeni kokeen pitajalle ja pahoittelin, etta olen puolikuuro (ja zombie-tilassa, mita en maininnut heh). Ohjaaja oli oikein mukava ja lupasi puhua kovempaa.

Ajokoe alkoi rataosuudella, jossa piti suorittaa tuo jo mainittu peruutusparkkeeraus puhtaasti kolmen minuutin sisalla. Lisaksi piti ajaa pieni patka rataa, jossa oli pari stop-merkkia. Ajo-opettajani suosituksesta ajoin radalla hiljaista vauhtia (15-20mph) ja tarkistin peileista tilannetta liiotellusta. Tuloksena oli "very slow, but perfect, you pass" eli paasin seuraavaan vaiheeseen eli liikenteen seassa ajeluun. Kakkosvaiheeseen paasy ei naemma ollut mikaan itsestaanselvyys, koska katselin omaa vuoroani odotellessa kun ajokokelaat yksi toisensa jalkeen reputtivat peruutusparkkeerauksen :o Omalle kohdalleni tullut ohjaaja oli reputtanut kaksi edellista ajokokelastaan, joten siksi ekan vaiheen suorittaminen tuntui jo melkein lottovoitolta :D Liikenteen seassa ajelu olikin radan jalkeen helppoa, koska olin kaynyt ajo-opettajan kanssa alueen kerran lapi ja itse ajelu kesti vain noin kymmenisen minuuttia. Vaikka tosiaan kuulin ohjeet vaarin muutamaan otteeseen, en kuitenkaan rikkonut liikennesaantoja. Lopputuloksena "you pass, congratulations and merry Christmas" :)

Kokeen suorittamisen jalkeen minut ohjattiin takaisin MVA:n rakennukseen, jossa minusta otettiin uusi valokuva ja sain samantien uunituoreen ajokortin katosiini.

Kuvassa kalpeaakin kalpeampi silmapussipeikko-bloggaaja uudenuutukaisen ajokorttinsa kanssa :D

Vielakaan en voi kasittaa, etta omistan ajokortin, vaikka olen jo ehtinyt ihan yksikseenkin ajella kortin saamisen jalkeen. Seuraavaksi pitaisi miettia millaisen auton sita itselleen hankkisi ja mita tyota sita haluaisi tehda. Siinapa mietittavaa talle vuodelle :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Olipa kerran vuosi 2015...

Blogi on ollut hiljainen viime kuukausina bloggaajan jatkuvan sairastelun vuoksi :( Viimeiset kaksi kuukautta on mennyt yhden tai toisen infektion kanssa. Nyt on vuorossa ehka se helpoin eli normi ylahengitystieinfektio, joten jaksan tehda lyhyehkon vuosikatsauksen vuoden 2014 tapaan.

Tammikuussa minimies ja mina muutimme miehen perassa Marylandiin. Taytyy myontaa, etta fiilikset eivat olleet korkeimmat mahdolliset. Jouduin myos jattamaan hyvastit ihanalle tyopaikalleni, joka otti koville.

Helmikuussa vietimme aikaa tutustuen uuteen asuinymparistoomme. Meilta on noin 45 minuutin ajomatka Washington D.C:hin.

Maaliskuussa saimme nauttia lumisista paivista Marylandissa...

 

...ja kavimme roadtripilla North Carolinassa miehen sukulaisten luona.

Huhtikuussa alkoi uusi elamanvaiheeni soccer-momina :o :D ...

... ja saimme vieraaksi ihanan ystavani Ruotsista. Hanen kanssaan kavimme mm. D.C:ssa Smithsonian Zoossa ja ajelemma ympari kaunista Calvert Countyn rannikkoa.

Toukokuun lopussa paasimme minimiehen kanssa kesaksi takaisin koti-Suomeen!

Kesakuussa valmistuin MBA:ksi tallaisena kaatosateisena paivana seka vietin juhannuksen ihanan ystavani haissa Luxembourgissa.

Heinakuussa saimme myos miehen viikoksi Suomeen ja vietimme perinteiseen tapaan viikonlopun Tuska-festareille. Kuvassa Alice Cooper.

Elokuussa palailimme taas Marylandiin ja vierailimme mm. Howard Country Fairilla. Lisaksi kavin South Dakotassa kamppikseni haissa, loistoreissu!

Syyskuussa kavimme roadtrippailemassa Virginiassa. Kuvassa bloggaaja minimiehensa kanssa Shenandoah National Parkissa.

Lokakuussa paasin konferenssimatkalle Torontoon, kiitos yliopiston rahoituksen :)

Marraskuussa taas sain vanhempani tanne vierailulle ja kavimme mm. New York Cityssa.

Joulukuuksi oli suunnitelmissa matka Martiniqueen, mutta bloggaajan tarykalvon repeytymisen (ja sita seuranneen lentokiellon) vuoksi suunniteltu loma vaihtuikin roadtripiksi Nebraskaan :D Vuosi 2016 alkoi siis rantahotellin sijaan anoppilassa heh. Kirjoittelen lisaa tuosta reissusta, jahka tasta viela vahan paremmin tokenen. Ajettiin nimittain kahdessa paivassa 1400 mailia, huh.

Ihanaa alkanutta vuotta 2016 kaikille!

Totuuksia lapsen suusta

Tallainen "kysymyshaaste" on kiertanyt ainakin Facebookissa ja paatin vastailla naihin nyt blogin puolella. Minimies siis kertoo meikalaisesta valilla itsellenikin aika yllattavia totuuksia :)

1.Mitä äitisi aina sanoo sinulle?

- Hyvia unia ja oman kullan kuvia

2.Mikä tekee äidin onnelliseksi?

- Kun tottelen

3.Mikä tekee surulliseksi?

- Kun en kuuntele ja irvistan

4.Miten äiti saa sinut nauramaan?

- Kun aiti tekee hassuja ilmeita

5.Millainen äitisi oli lapsena?

- En tieda, varmaan iloinen

6.Kuinka vanha äitisi on?

- 55

7.Kuinka pitkä äitisi on?

- 105000

8.Mikä on äitisi lempipuuhaa?

- jaada kotiin

9.Mitä äitisi tekee kun et ole itse paikalla?

- joogaa

10.Missä äitisi on tosi hyvä?

- joogassa

11.Missä äitisi ei ole kovin hyvä?

- ei missaan, kaikessa hyva

12.Mitä äitisi tekee työkseen?

- en tieda

13.Mikä on äitisi lempiruokaa?

- hummus ja chips

14.Miksi olet ylpeä äidistäsi?

- joogasta

15.Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?

- April O'Neal Turtleseista

16.Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?

- samat silmat, siniset

17.Mitä eroa teissä on?

- aiti on tytto ja mina olen poika

18.Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?

- halaa ja pussaa

19.Mikä on äitisi lempipaikka mihin mennä?

- Washington D.C...eikun Suomi ja se on minun lempipaikka kanssa.

Minimies matkalla kotiin luokkakaverin synttareilta

Mitas naista voi sitten paatella? 

No ainakin sen verran, etta olen paljon ikavuosiani vanhempi ja etta on naemma tullut joogattua aika paljon viime aikoina :D Yllattavin vastauksista oli ehken tuo lempipuuha eli jaada kotiin, koska tykkaan nimenomaan olla menossa. Viime aikoina tosin terveys on taas harmittavasti reistaillut, joten olen joutunut lepailemaan paljon, siksi olen myos bloggaillut harvemmin. Tuon viimeisen lempipaikka-vastauksen minimies taas korjasi Suomeksi nahtyaan meikalaisen yllattyneen ilmeen kun han sanoi Washington D.C :D

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Sokeriantilooppi - blogitarinaa

Sain Veeralta Kaukana Kotona-blogista #blogisitarina haasteen, kiitoksia Veera! Tarinoita on ollut tosi mielenkiintoista lukea, joten otan mielellani vastaan :)

Tassapa saannot:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.       

3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suoriltakäsin, voit haastaa jonkun toisen. 

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.   

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko -blogi

Ja sitten omaa tarinaa sokeriantiloopin synnysta :)

Aloitin blogikirjoittelun kevaalla 2007, kun olin tullut jalleen kerran kesalomalle Suomeen. Silloinen poikaystava oli jaanyt kotimaahansa Yhdysvaltoihin ja minulla oli ikava. En saanut heti kesatoita, joten aloitin bloggailun aikani kuluksi. Kirjoittelu oli paivakirjamaista, ilman kuvia. Sittemmin olenkin poistanut suuren osan alkuvuosien kirjoitteluista, koska ne olivat avautumisjuttuja minulle itselleni, eika niiden anti muille ollut kovin merkittava. Muutamat ensimmaiset kirjoitukset olen jattanyt paikalleen, koska ne ovat jotenkin niin herttaisia. Kuten kirjoitinkin, olin silloin taysin clueless tulevaisuudestani. Tosin nyt 8,5 vuotta myohemmin olen vielakin vahan pihalla :D

Vuonna 2011 restarttasin blogin kuvallisena, jolloin myos poistin vanhoja juttuja. Kirjoitin aluksi edelleen suhteellisen lyhyita postauksia ja englanniksi. Jalkimmainen johtui lahinna siita, ettei minulla ollut suomalaista nappaimistoa ja olin niin tottunut amerikkalaiseen nappaimistoon, etta ostamani lisanappis ei tuntunut luontevalta. Nykyaan kirjoittelen huonolla suomenkielellani ilman skandikirjaimia. Toiveissa on jossain vaiheessa hankkia lappari kiintealla suomalaisella nappaimistolla, jotta saan skandit pelaamaan helposti.

Vuonna 2011 aloitin myos postaamaan kuvia Random Tuesdays-nimikkeella eli joka viikko postaan yhden kuvan lyhyella kuvatekstilla. Random Tuesdays valikoitui nimikkeeksi vastakohtana Silent Sundaysille, koska en ole kovinkaan hiljainen tyyppi, vaan tosi random :D Olen aika hyvin onnistunut postailemaan kuvia, niita on kertynyt jo yli 200 kappaletta. Jossain vaiheessa varmaan vahingossa postaan jonkun kuvan kahdesti, pahoittelut jo etukateen heh.

Blogini on siis hyvin vapaamuotoinen, kirjoitusvirheellinenkin ja se sisaltaa aitoa kuvausta meikalaisen valilla hyvin tylsastakin elamasta. Koska kirjoittelen vaitoskirjaa, blogi on hyva vastapaino akateemiselle kirjoittamiselle. Ja ketaan ei varmaan yllata, etta kirjoitan vaitoskirjaa englanniksi, sen verran surkeaa suomea kirjoittelen. :) Kirjoittelen blogia edelleen suurimmaksi osaksi vain omaksi hupsuksi ilokseni joskin jotkut jutut, kuten maahanmuuttoasiat, saattavat olla hyodyksi muillekin. Aina valilla saan kommenttejakin ja se saa minut aina hyvin iloiseksi; joku oikeasti kaytti aikaansa ja luki meikalaisen aikaansaannoksen! Blogi on seurannut hyvin elamaani; olen kaynyt lapit lapsen syntyman, haat, opiskelut ja tuon mainitun maahanmuuttoruljanssin. Viimeaikoina blogissa on ollut enemman juttua lahiseuturetkista tutustuessamme Marylandiin ja Virginiaan.

Pari minuuttia sitten otettu kuva olohuoneen ikkunasta, syksy on tulossa Marylandiinkin.

Blogi jatkaa edelleen yhta epamaaraisella linjalla eli kirjoittelen mita mieleen tulee.  Kuvauksessa lukee "Finnish-American life in Maryland - random thoughts and musings" ja niitapa tama blogi oikeastaan sisaltaa:) 

Kiitoksia kaikille, jotka blogia lukevat ja jaksavat viela joskus kommentoidakin!

Koska blogitarinoita on tosi ihana lukea, haastan mukaan seuraavat bloggaajat, jotka jo ehka ovat haasteen ehtineet kertaalleen saadakin:

Leena - Kappelikukkulan kuulumisia

Pilvi - Chicagon laakari

Sofia - At home with Sofia

M-K Katie's Castle

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

I'm having a bad, bad day

Pahoittelut heti alkuun, jos jollain alkoi soimaan "Despicable Me" paassa, tosin ei se mikaan huono kappale ole :)

Joskus on vaan niita paivia. Sellaisia, kun mikaan ei mene putkeen. Tanaan ei onneksi ole sellainen paiva, mutta kylla niita sattuu valilla meikalaista vastaan tulemaan. Kompastun joka toiseen kiveen, unohdan ostaa kaupasta mita piti, sukka ei pysy jalassa vaan menee rullalle kengan karkeen jne. 5-vuotiaalla niita on viela vahan enemman. Eilen alkoi harmittaa moni asia. Mm. se, etta aidilla oli Captain America paita paalla ja hanella ei ole sellaista ole ollenkaan, "poor me". Ihan itku tuli silmaan, koska "olen surullinen, I'm not happy at all." Daddyakin on ikava. Onneksi mies tulee kaymaan taalla Suomessa Juhannuksen jalkeen, han sai kerattya viikon verran lomapaivia. 

Hyva ohje ja sopii taman blogin antilooppi-teemaan, vaikka varmaan vuohi onkin :)

Source: pinterest.com

Olemme siis koti-Suomessa kesaa viettamassa. Seuraavat pari kuukautta hengailemme minimiehen kanssa taallapain maailmaa :)  

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Liebster award - discover new blogs!

Sain blogi-haasteen, kivaa! Paljonpaljon kiitoksia Emmille tasta Liebster-awardista :)

Säännöt, jotka kopsasin Emmilta:

-Postaa haaste blogiisi

-Kiitä bloggaajaa, jolta sait haasteen ja linkkaa takaisin hänen blogiinsa

-Kirjoita 11 satunnaista faktaa itsestäsi

-Vastaa nimeäjäsi 11 kysymykseen

-Keksi omat 11 kysymystä

-Nimitä 11 bloggaajaa, jolle tahdot tämän palkinnon antaa

-Ilmoita ehdokkaille

11 satunnaista faktaa meikalaisesta 

1. Aikaisempia samantyyppisia haasteita loytyypi taalta, taalta ja taalta eli joo, tosiaan tykkaan haasteista :)

2. Istun nyt tyopoytani aaressa ja jos akkiseltaan lasken niin tassa poydalla on pinoissa 23 kirjaa. Poydan alta (kylla vain) loytyy pinossa ainakin 20 kirjaa lisaa. Poydan vieressa taitaa olla pinoissa muutama kymmenen lisaa. Luen siis paljon ja omistan useita satoja kirjoja, suurin osa on porukoiden luona Suomessa. Kindlesta loytyy muutama sata romaania lisaa. 

3. Olen kiinnostunut liian monesta asiasta samaan aikaan :D Oikeasti pitaisi keskittya enemman vaitoskirjaan, mutta eksyn usein lukemaan paleopatologian artikkeleita.

4. Olen valilla rasittavan itsepainen. Meikalaisen ei oikeasti pitaisi ikina alkaa vaittelemaan muun muassa politiikasta.

5. Porukat osti meikalaiselle lapsena aurinkolipan, jossa luki "pieni, mutta pippurinen," vihasin sita silloin ylikaiken, mutta taytyy myontaa, aika osuva :D 

6. Jos saisin aanestaa Yhdysvaltain seuraavissa presidentin vaaleissa, aanestaisin melkein takuuvarmasti demokraattia, vaikka en niin pitaisi kyseisesta ehdokkaasta. Jokainen aani, joka on pois republikaaneilta on vain hyvaksi! :P

7. Oikeasti aanestaisin ehken vihreita, jos tietaisin voivani silla aanella vaikuttaa.

7. Halveksin republikaaneja ihan henkilokohtaisesta syista, heidan politikointinsa takia esimerkiksi menetin aikoinaan sairasvakuutukseni Yhdysvalloissa.

9. Olen nyt asunut Marylandissa nelisen kuukautta ja kohta lahden Suomeen kesaksi, jee!

10. Kesan aikana kayn hakemassa vihdoin ja viimein MBA tutkintotodistukseni. Aion talla kertaa menna jopa omiin valmistujaisiini, jee!

11. Kohta 3. huomaa todeksi, koska vahanko taas poukkoilin naissa jutuissa! :D Lopuksi siis yksi tosi random juttu: lukioaikoinani tunsin kovia antipatioita silloista paavia kohtaan, ja tein siita jonkun uskonnon kurssin kirjoitustehtavankin, mutta nykyisella paavilla tuntuu olevan aika hyvia mielipiteita.

Ja tassapa vastauksia Emmin kysymyksiin:

1. Jos nyt saisit päättää yhden paikan, minne lähtisit reissuun niin mikä se olisi?

- Vietnam. En ole koskaan ollut ja Vietnamin historia kiinnostaa kovasti. Samalla reissulla haluaisin kayda myos Kambodžassa. 

2. Jos voisit asua missa vaan, niin mikä se maa/kaupunki olisi?

- Enpa osaa sanoa, en ole varmaan viela loytanyt omaa paikkaani :)

3. Mikä oli eka (kesä)tyosi?

- Jos porukoiden yrityksissa tyoskentelya ei lasketa, niin eka kesatyo oli kaupungin museossa.

4. Mitä olet opiskellut?

- No vaikka mita :D eli tradenomi-, HuK-, FM- ja kohta MBA-paperit loytyy takataskusta :)

5. Mitä teet työksesi nyt?

- Olen kai virallisesti tohtorikoulutettava, mutta eipa tasta mitaan palkkaa saa :) Viisumissa luki housewife/househusband heh.

6. Mikä olisi unelmatyösi?

- Osteologi tai paleopatologi.

7. Tekeekö raha onnelliseksi?

- Ei, tosin sen taydellinen puute tekee kylla aika pian onnettomaksi...

8. Pidätkö enemmän ranta, kaupunki vai luonto/aktiivilomista?

- Pidan niista kaikista! Loma kuin loma kelpaisi :)

9. Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?

- Minimiehen kanssa ilman aikatauluja oleminen ja ulkoileminen, syksylla han aloittaa koulu-uran ja on jo iso poika!

10. Koska aloit haaveilemaan ulkomaille muutosta vai tapahtuiko muutto "vahingossa"?

- Ensimmaisen kerran kun muutin ulkomaille, muutin silloisen puolison siivella eli kyseessa oli tyokomennus. Eli tavallaan vahingossa siis, 

11. Ja loppuun vielä ihan erilainen kysymys: Mikä on suhtautumisesi muotiin/shoppailetko paljon ja mietitkö pukeutumistasi/tyylia?

- Olen t-paita ja farkut tyyppi. En yleensa mieti pukeutumistani liikaa, mutta tykkaan pukeutua erilaisiin juhliin kuten haihin tms. Vaatekaapissa onkin useampi cocktail-mekko ja muutama pageant gownkin muistuttamassa entisesta elamastani :)

Ja sitten oma kysymykseni, naita olikin vahan vaikeampi miettia! 

Paatin lahtea semi-randomisti (ollaan katseltu taloja ostomielessa) asumiskysymys-linjalle :D

1. Omakoti-, rivi- vai kerrostalo?

2. Yksi- vai monikerroksinen?

3. Kuinka isossa asunnossa (huonemaara) haluaisit asua nyt?

4. Parveke, patio vai takapiha?

5. Keskusta, lahio vai maaseutu?

6. Menetko esittelemaan itsesi uusille naapureille vai odotatko, etta tapaatte muutoin?

7. Onko jokin tyylisuunta, jonka mukaan haluaisit kalustaa kotisi, jos sinulla olisi rajattomasti rahaa kaytossasi?

8. Mika on tai minka haluaisi olevan kotisi paavarimaailma?

9. Suihku- vai amme? 

10. Sauna vai ei?

11. Kotielaimia (mita?) vai ei? 

Tulipas aika yksinkertaiset kysymykset :D No naihin on helppo esim. Essin ja Pilvin vastata ;) Muutkin saavat napata taman haasteen, jos ette ole jo sellaista saaneet!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Heihei 2014, olit kylla ihan huippu vuosi!

Koska viime postaus oli hieman haikea, niin nyt on sitten aika katsoa iloisimmin silmin vuotta 2014 :)

Otan mallia mm. Emmista ja Leenasta eli tassapa on muutama suhteellisen random kuva viime vuodelta.

Tammikuussa juhlistimme minimiesta liikuntasynttareilla :)

Helmikuussa ahkeroin kovasti gradun parissa ja sain vihdoin ja viimein palautettua sen. Graduaineistoa kasatessani kavin lapi satoja vanhoja lehtia ja silmiini osui sattumalta tama kuvaus kotimaasta:) 

Maaliskuussa ahkeroin taas toissa ja se kannatti, koska sain ylennyksen paallikoksi :)

Huhtikuussa kavin kokeilemassa curlingia, oli kivaa!

Toukokuussa osallistuin Helsingin yliopiston promootioon vastavalmistuneena filosofian maisterina :)

Kesakuussa sain mukavia uutisia yliopistolta eli meikalainen oli hyvaksytty tohtorikoulutettavaksi...

...ja paasin jokavuotiseen tapaan Tuskailemaan, jee!

Heinakuussa lomailimme Kreikassa

Elokuussa lomailin lisaa, talla kertaa kotimaassa :)

Syyskuussa toivotin jalleen kerran uudet opiskelijat tervetulleeksi osallistumalla fuksiaisten rastinpitajaksi. Seuraavana aamuna muistin kadottaneeni fuksikuntoni jo ajat sitten :P

Lokakuu oli matkustelukuukausi, ensin oli vuorossa Koopenhamina...

...sitten roadtrippailtiin Floridassa...

...ja lopuksi kavaisin viela Madridissa.

Marraskuussa vietettiin pikkujouluja

Ja lopuksi joulukuussa seikkailin viela Saksanmaalla, kuva Hannoverin joulumarkkinoiden keskiaika-osiosta :)

Naihin kuviin, naihin tunnelmiin...ihanaa alkanutta vuotta 2015!