Happy Independence Day Finland!
Espoonlahti - Bay of Espoo, Finland in 2013
Finnish-American life in Maryland - random thoughts and musings
Showing posts with label Finland. Show all posts
Showing posts with label Finland. Show all posts
Tuesday, December 6, 2016
Tuesday, August 23, 2016
Tuesday, August 2, 2016
Tuesday, March 29, 2016
Tuesday, February 16, 2016
Tuesday, December 15, 2015
Thursday, July 16, 2015
Lyhyen Blogihistorian Suosituin Postaus: Why we left the United States and moved to Finland
Olen kirjoitellut tata blogia vuodesta 2007 eli vahan yli kahdeksan vuotta. Taman lyhyehkon blogihistorian selkeasti suosituimmaksi tekstiksi on valikoitunut huhtikuussa 2012 kirjoittamani Why we left the United States and moved to Finland. Postauksessa myonnan itsekin kirjoittaneeni vahan dramaattisesti, joten sinansa tekstin suosio ei ole yllatys, koska drama just causes more drama :) Postaukseen tuleekin edelleen silloin talloin kommentteja, joskus ihan aiheellisia, joskus aika omituisia.
Kuva alkuperaisesta postauksesta
Kirjoituksesta on tosiaan on kulunut aikaa jo yli kolme vuotta, joten moni asia on muuttunut. Esimerkiksi asumme taas Yhdysvalloissa, vaikka siella asumisesta aika negatiivisesti kirjoitinkin :D Kirjoitus on kuitenkin totuudenmukainen ja esimerkiksi mietteeni republikaanien politikoinneista eivat ole muuttuneet. Edelleenkaan en ymmarra miten puolue, joka niin agressiivisesti hyokkaa naisten reproductive rights (lisaantymisoikeudet?) vastaan, ei valita lapsista tippaakaan sen jalkeen kun ovat tahan maailmaan syntyneet. Toinen mita en ymmarra on looginen epakohta pro-life ja pro-death penalty yhtalossa, eli mielipiteissa, jotka usein kulkevat kasi kadessa. Nama vain siis esimerkkeina.
No en aio kuitenkaan tassa mitaan poliittista keskustelua viritella, vaikka silta ehka hetken nayttikin ;) Why we left-postauksessa mainitsin seka viisumi-, etta vakuutusongelmat. Ne onneksi eivat enaa vaivaa eli nykyisin olen seka LPR, etta vakuutettu miehen tyon puolesta. Sain postauksessa mainitut opinnotkin suoritettua (kiitos Aiti!). Paivahoidon kustannukset sen sijaan estavat edelleen toiden teon, mutta sekin on muuttumassa, koska minimies menee nyt syksylla kouluun. Saa nahda mita tuumaan koulusta, koska niinkuin kirjoitin Why we left-postauksessa "I have reservations when it comes to U.S elementary school system." Toivottavasti minimiehen koulu poistaa nama ennakkoluuloni. Ainakin koulu on Great Schoolsin mukaan saanut arvosanan 9/10 eli ihan hyva koulu pitaisi olla kyseessa. Kohtahan se kaytannossa nahdaan :)
Sen sijaan Nebraskan ystavia ikavoin edelleen :( ja miehen lyhyet lomat ketuttavat. Jalkimmaiseen on vain totuttava ja alettava tekemaan lyhyita viikonloppureissuja pitkien lomien sijaan. Positiivista on kuitenkin se, etta mies tekee lyhyempaa tyopaivaa Marylandissa kuin Suomessa. Tama yllattava fakta johtuu siita, etta mies joutui jatkuvasti tekemaan ylitoita Suomessa, koska hanella oli usean ihmisen tyot tehtavana YT-neuvotteluiden seurauksena. Mies on kotona aina yleensa samaan aikaan, paitsi jos on sattunut liikenneonnettumuuksia tai on lockdowneja. Ikavoin myos sukulaisten lastenhoitoapua. Me emme Marylandissa paase kahdestaan miehen kanssa mihinkaan, koska meilla ei ole sukulaisia alueella. Mutta taman tiesimme jo muuttaessamme, joten siihen olimme asennoituneet jo etukateen. Onneksi me olemme kolmen huipputyypin tiimi :)
Tallaisia mietteita talla kertaa, mukavaa loppuviikkoa kaikille!
Tuesday, July 14, 2015
Thursday, July 9, 2015
Strong, Independent and Finnish
Tuli vahan aikaa sitten keskusteltua ruotsalaisen ystavani, jolla on suomalainen aiti, kanssa suomalaisista naisista. Emme tehneet mitaan vertailevaa tutkimusta vaan keskustelimme suomalaisista aideistamme, isoaideistamme ja suomalaisista naisista yleensa. Ystavani ja mina olimme samaa mielta, etta suomalaiset naiset ovat (anteeksi yleistys) vahvoja persoonia. Meita ei niin vain komennellakaan ympariinsa ja me olemme hyvin itsenaisia. Emme jaa (yleensa) surkuttelemaan karsimiamme kolhuja ja nostamme paamme ylos heti kun voimme. Mies osallistui keskusteluun olemalla samaa mielta ja lisaamalla, etta suomalaiset naiset ovat myos itsepaisia. Tama kommentti varmaan koski tosin ehken vaan meikalaista :)
No kaikki suomalaiset naiset eivat tietenkaan ole samanlaisia, meita loytyy joka lahtoon. Mutta itse olen huomannut, etta itsenaisyyteni tai oikeammin sen kaipuu kuulostaa useista muista meidan asuinalueen kotiaideista jotenkin kummallista. Esimerkiksi ennen lahtoani Suomeen kesaksi juttelimme siita, etta aion hakea taalla Suomessa toita, koska haluan ansaita omat rahani. Tama kommenttini sai osakseen nyokyttelya ja useasti toistettavia "oh I'm sorry"-kommentteja. Yleiso kommenteilleni oli tietenkin taysin vaara, koska suurin osa aideista on career-moms eli eivat palaa tyoelamaan ennenkuin kaikki lapset on koulussa, jos silloinkaan. Heidan ei tarvitse, se on myos eraanlainen status-kysymys. Lisaksi joukossa on muutama poliitikon vaimo, joille edustamisessa lasten hoidon lisaksi on varmasti ihan tarpeeksi tyota. Kasite omat rahat on outo, koska on vain meidan rahamme. Ymmarran taman hyvin, koska emmehan me miehenkaan kanssa hanen tienaamiaan rahoja katso vain hanen rahoikseen. Silti on jotenkin vaikea olla, kun ei tienaa yhtaan mitaan. Omassa paassanihan tama ongelma on.
Helsinki, 2015
Vaikkei minunkaan nyt rahallisesti olisi valttamatta pakko menna toihin, kaipaan itsenaista elamaa. Minullahan on vain yksi lapsi ja hankin alkaa olla niin iso, ettei tarvitse minua samanlailla kuin ennen, varsinkin kun menee kouluun syksylla. Syksylla edessa onkin yksi askel itsenaisempaan amerikkalaiseen elamaan eli autokoulu. Ilman ajokorttia on toihin menosta turha haaveilla meidan alueella. Toivon mukaan loydan osa-aikaisen tyon, jotta voin olla kotona kun minimies lahtee kouluun ja palaa koulusta. Tai keksin jotain muuta itsenaista sisaltoa elamalleni vaitoskirjan lisaksi.
En harmittavasti tana vuonna loytanyt sopivan lyhytta kesapestia ja minun on "tyytyminen" lomailuun heh. Yhta tyota sentaan tarjottiin, mutta en voi jaada niin pitkaksi aikaa Suomeen. Kesasaat Suomessa eivat kylla ole suoranaisesti suosineet, mutta oikeasti olen nauttinut tasta viileydesta ja raikkaudesta Marylandin tukahduttavien saiden jalkeen. Taalla on tilaa hengittaa ja olla itsenainen, suuri kiitos julkiselle liikenteelle ;), ihanille sukulaisille ja ystaville seka asukaspuistotoiminnalle!
Mukavaa heinakuun jatkoa kaikille!
Tuesday, July 7, 2015
Tuesday, June 30, 2015
Random Tuesdays 06/30/2015
Stratovarius playing at Tuska Open Air Metal Festival 2015 in Helsinki, Finland.
Wednesday, June 17, 2015
Friday, June 5, 2015
I'm having a bad, bad day
Pahoittelut heti alkuun, jos jollain alkoi soimaan "Despicable Me" paassa, tosin ei se mikaan huono kappale ole :)
Joskus on vaan niita paivia. Sellaisia, kun mikaan ei mene putkeen. Tanaan ei onneksi ole sellainen paiva, mutta kylla niita sattuu valilla meikalaista vastaan tulemaan. Kompastun joka toiseen kiveen, unohdan ostaa kaupasta mita piti, sukka ei pysy jalassa vaan menee rullalle kengan karkeen jne. 5-vuotiaalla niita on viela vahan enemman. Eilen alkoi harmittaa moni asia. Mm. se, etta aidilla oli Captain America paita paalla ja hanella ei ole sellaista ole ollenkaan, "poor me". Ihan itku tuli silmaan, koska "olen surullinen, I'm not happy at all." Daddyakin on ikava. Onneksi mies tulee kaymaan taalla Suomessa Juhannuksen jalkeen, han sai kerattya viikon verran lomapaivia.
Hyva ohje ja sopii taman blogin antilooppi-teemaan, vaikka varmaan vuohi onkin :)
Source: pinterest.com
Olemme siis koti-Suomessa kesaa viettamassa. Seuraavat pari kuukautta hengailemme minimiehen kanssa taallapain maailmaa :)
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Tuesday, June 2, 2015
Wednesday, May 27, 2015
Tuesday, January 20, 2015
Tuesday, January 13, 2015
Sunday, December 28, 2014
Bloggaajalla suru puserossa
Osa blogin lukijoista on ehka havainnutkin pienta surumielisyytta blogissa. En ole yleisesti ottaen kauhean pessimistinen tyyppi, painvastoin. Viime aikoina vain on ollut yllattavan vaikeaa sopeutua tulevaan muutokseen, vaikka olen useamman vuoden jo aikaisemmin Yhdysvalloissa asunut eli uusi maa ei ole kyseessa. Tai ehka juuri siksi on vaikeaa... Olen tihrustanut ihan jarkyttavat maarat kyyneleita niin kotona, toissa, paivakodissa kuin kavereiden kanssa. Skypessa en sentaan ole miehelle itkeskellyt, jos jotain positiivista voi asiasta etsia :) Oikeastaan itkeskelyt alkoivat jo Floridan reissulla lokakuussa, koska siella joutui ensi kertaa myontamaan itselleen sen tosiasian, etta muutto on oikeasti edessa. Onneksi ei sentaan muuteta Ft. Lauderdaleen, koska tuli taas kerran todettua, etta siella en halua asua. Pohjois-Florida oli enemman meikalaisen juttu, sinne voisin joskus muuttaakin, ehka.
Yllattaen eniten tassa on itkettanyt se, etta joudun jattamaan tyoni. Olen niin paljon tykannyt tyostani ja tyokavereistani :( En ainakaan nyt kevaalla paase toihin, vaan joudun olemaan miehen elattina. Ja se sapettaa meikalaista aivan tajuttomasti :D Tahan asti olen kuitenkin aina talleen aikuisialla ansainnut elantoni jollain tapaa (palkka/opintotuki/stipendi/aipparahat) ihan itse. Toihin paluu on edessa aikaisintaan ensi syksyna, kun minimies aloittaa kindergartenin, jos silloinkaan. Olen yrittanyt keskittya siihen, etta saan nyt viettaa aikaa ja tehda juttuja minimiehen kanssa, mika on oikeasti aikamoinen etuoikeus! Ja iltaisin ja oisin voin sitten jatkaa vaitoskirjan kirjoittelua. Siltikin tuo rahajuttu vaan syo naista, ei voi mitaan :)
Toiseksi eniten on itkettanyt meidan pikkumies, joka on tykannyt olla paivakodissaan todella paljon. Siella on ihanat hoitajat, jotka myos saivat meikalaisen kyyneliin, kun niin ihanasti puhuivat ja halasivat joulujuhlassa. Ja siella on minimiehen kaverit, jotka han nyt joutuu jattamaan, vaikkakin muut vanhemmat ovat sanoneet, etta tuonikaiset ystavystyvat helposti jne. En kylla itse taysin allekirjoita tuota, mutta olenkin vain yksinkertainen aiti, muut varmaan tietavat paremmin. No sen verran aikuinen olen kuitenkin ollut, etten ole minimiehen edessa itkua tihrustellut :)
Omia kavereita en joudu onneksi hyvastelemaan ikuisiksi ajoiksi vaan olen jo toukokuussa tulossa Suomeen useammaksi viikoksi. Lisaksi pari ihanaa kaveria tulee myos samaan maanosaan opiskelemaan/tekemaan toita kevaaksi, joten toivottavasti saan (ja saankin!) myos nahda heita. Ja ehkapa DC:n alueelta myos loytyy uusia ystavia :) Enemman huolestuttaa tosiaan tuo minimiehen kaveripiirin laajentaminen, varsinkin kun olemme autotonna paivisin. Mutta kylla kaikki varmasti lopulta tosiaan jarjestyy, vaikka talla hetkella onkin kovin haikea olo.
Jouluaattona 2014 kotona Suomessa
Tasta kirjoituksesta tuli nyt tallainen avautuminen, pahoittelut.
Seuraavaksi yritan kirjoitella iloisemmista asioista :)
Oikein hyvaa loppuvuotta kaikille!
Tuesday, December 23, 2014
Random Tuesdays 12/23/2014
The weather here yesterday, I believe we're getting a white Christmas, yay!
Southern Finland in 2014
Wishing everyone a wonderful Christmas time!
Tuesday, December 9, 2014
Subscribe to:
Posts (Atom)