Ajokortti taskussa, wootwoot!

Tuosta vuosikatsauksesta unohtui sellainen suuri virstanpylvas kuin etta katosissani on vihdoin ja viimein oikea ajokortti! Tata suoritusta sopii juhlia, vaikka varmasti kaikilla muilla kolmikymppisilla on ollut ajokortti jo yli vuosikymmenen :D 

Itselleni ajokortin hankkimisessa oli suurinpana kynnyksena se, ettei ajaminen kiinnostanut yhtaan ja kuten aikaisemmin kirjoittelin, en ollut ajokorttia koskaan todenteolla tarvinnut. Tuossa aiemmassa postauksessa olin siina vaiheessa, etta pakollinen luentokurssi kokeineen oli suoritettu, mutta ajotunnit suorittamatta.

Ajotunnit olivat 2h mittaisia ja ajokoulun opettaja tuli hakemaan minut kotoa ajelemaan ajokoulun autolla. Olin aika hermostunut ennen ensimmaista ajotuntiani, koska olin harjoitellut miehen kanssa vain parkkiksella pari kertaa muutaman minuutin. Istuttuani autoon selitin opettajalle, etten ole koskaan ajanut liikenteessa. Opettaja katsoi minua suu auki vahan aikaa ja sanoi "do you know which one is the brake and which one is the gas pedal?" Vastattuani myontavasti han vain totesi, etta "let's go" ja vei meikalaisen nelikaistaiselle vilkkaalle highwaylle, jota moms clubin aidit valttelevat, koska siella ajetaan niin agressiivisesti :o No sainpahan heti kattelyssa kunnon tulikasteen :D Highwaysta selvittyani ajattelin, etta ehkapa ajokortin hankkiminen ei olekaan niin mahdoton tehtava. 

Kaksi tuntia kestaneen ensimmaisen ajotunnin paatteeksi ajo-opettaja totesi, etta meikalainen on "excellent driver" ja kaski harjoitella vain vahan lisaa. Ajattelin hanen sanovan tallalailla kaikille, kunnes poimimme kyytiin toisen ajo-oppilaan. Kyseinen nuori oppilas ajoi minut kotiin ja nyt taytyy myontaa, etta kyydissa olo hieman pelotti, sen verran huteraa ajoa oli. Herra mm. pysahtyi poikittain keskelle vilkasta tieta liikenteen jakajan kohdalle, ilmeisesti han vain froze up tai painoi vahingossa jarrua, kun piti painaa kaasua. Ajo-opettaja oli ollut tosi rauhallinen kanssani, mutta nyt han alkoi huutamaan kyseiselle henkilolle, etta "we have got to go, we are going to get hit!" Istuin takapenkilla ja mietin, etta jos tuolta nyt joku auto tulee, niin se osuu juuri meikalaiseen... no oppilas sai onneksi jalan kaasulle ja paastiin jatkamaan matkaa. Ajo-opettaja joutui myos painamaan paniikkijarrua moneen otteeseen hanen kanssaan huh. No se hyoty tasta kokemuksesta oli, etta huomasin tosiaan olevani ihan ok kuski.

Toisella ajotunnilla eri ajo-opettaja vei minut harjoitteleen parkkeerausta. Parallel parkingia ei enaa Marylandin ajokokeessa vaadita, mutta harjoittelimme sitakin. Sen sijaan Marylandin ajokokeessa pitaa peruutusparkkeerata osumatta totteroihin. Tata harjoittelimme hyvinkin kaavamaisesti. Olin kirjoittanut itselleni seuraavat ohjeet "Pole on back of the back window, gear R, sign right, wheel all the way right, check mirrors, turn, see all poles, stop, straighten wheel, back until middle pole next to you. Put on park. Ask, if you can drive, then put on drive, blink right and go straight, turn right." Nyt jo vahan naurattaa lukea tata rimpsua :), mutta siita oli kylla oikeasti apua. Tallakin ajokerralla sain kokea millaista oli olla/pelata toisen ajo-oppilaan kyydissa. Nyt ajettiin mm. pain punaisia valoja highwaylla :o

Kolmas ajotunti menikin jo ihan ruutiinilla. Opettaja kysyi mita haluaisin tehda ja kerroin haluavani kokeilla ajamista Annapolisissa, missa ajokoe suoritetaan. Lahdimme siis ajamaan kohti Marylandin paakaupunkia ja paikallista MVAta. Taalla ajo-opettaja vei minut ajamaan reitteja, mita ajokokeessa yleensa ajetaan ja tasta oli kylla suuri hyoty meikalaiselle, koska ajo-opettaja naytti kaikki stop-merkit ja muut asiat, jotka kannattaa huomioida alueella ajaessa. Ajokoe suoritettiin siis alueella, jolla en muutoin ollut ajellut. Lopuksi harjoittelimme taas peruutusparkkeerausta, koska se oli suuressa osassa ajokoetta. Kaikkien kolmen ajotuntikerran jalkeen sain lomakkeen, jossa oli arvosteltu ajamistani. Jo heti ekalla ajokerralla olin saanut hyvat arviot, eivatka muutkaan ajokerrat olleet poikkeus. Opettajat olivat kannustavia ja en usko, etta olisin paassyt lapi ajokokeesta ilman heidan neuvojaan/pep talkia.

Ajotuntien lisaksi aikuisen (eli yli 25-vuotiaan) piti suorittaa 14h ajoa omalla ajallaan siten, etta autossa on mukana yksi yli 21-vuotias, jolla on ollut voimassaoleva ajokortti hallussaan kaksi vuotta. Ajot pitaisi periaatteessa merkata lokiin ja niista kolme tuntia pitaa suorittaa hamaran aikaan. Kaytannossa lokia ei kuitenkaan haluttu nahda, vaan huoltajan tai minun tapauksessani oman ohjaajan eli miehen piti vain allekirjoittaa paperi, jossa lupaili, etta olin nama ajot suorittanut. Nyt taytyy myontaa, etten edes pitanyt mitaan lokia vaan ajelin silloin talloin autolla, kun olimme menossa jonnekin.

Tarkoituksenani oli suorittaa ajokoe lokakuun lopussa, mutta toisin kavi. Ajotunneille oli tunkua, enka olisi saanut niita suoritettua kokeeseen mennessa, joten siirsin ajokokeen marraskuun loppuun. Thanksgivingina kuitenkin sairastuin ja sain allergisen reaktion minulle maaratyista laakkeista, joten jouduin taas kerran siirtamaan ajokoetta. Seuraava vapaa aika oli jouluaattona, joten joulun kunniaksi lahdin siis ajokokeeseen :) Ajokoe suoritettiin omalla autolla.

Koska mikaan ei mene meilta putkeen, minimies sairastui jouluaaton vastaisena yona oikein kunnolla, joten jouduimme lahtemaan keskella yota viemaan hanta laakariin. Menin siis ajokeeseen parin tunnin younien ja kamalan yskan saattelemana. Koska oikean korvan tarykalvo oli mennyt aiemmin rikki, en myoskaan kuullut kunnolla :D Tasta johtuen kuulin ajokokeessa ohjaajan ohjeet pari kertaa vaarin ja kaannyin vaarasta kohdasta/vaaraan suuntaan. Ennen ajokokeen alkua selitin tilanteeni kokeen pitajalle ja pahoittelin, etta olen puolikuuro (ja zombie-tilassa, mita en maininnut heh). Ohjaaja oli oikein mukava ja lupasi puhua kovempaa.

Ajokoe alkoi rataosuudella, jossa piti suorittaa tuo jo mainittu peruutusparkkeeraus puhtaasti kolmen minuutin sisalla. Lisaksi piti ajaa pieni patka rataa, jossa oli pari stop-merkkia. Ajo-opettajani suosituksesta ajoin radalla hiljaista vauhtia (15-20mph) ja tarkistin peileista tilannetta liiotellusta. Tuloksena oli "very slow, but perfect, you pass" eli paasin seuraavaan vaiheeseen eli liikenteen seassa ajeluun. Kakkosvaiheeseen paasy ei naemma ollut mikaan itsestaanselvyys, koska katselin omaa vuoroani odotellessa kun ajokokelaat yksi toisensa jalkeen reputtivat peruutusparkkeerauksen :o Omalle kohdalleni tullut ohjaaja oli reputtanut kaksi edellista ajokokelastaan, joten siksi ekan vaiheen suorittaminen tuntui jo melkein lottovoitolta :D Liikenteen seassa ajelu olikin radan jalkeen helppoa, koska olin kaynyt ajo-opettajan kanssa alueen kerran lapi ja itse ajelu kesti vain noin kymmenisen minuuttia. Vaikka tosiaan kuulin ohjeet vaarin muutamaan otteeseen, en kuitenkaan rikkonut liikennesaantoja. Lopputuloksena "you pass, congratulations and merry Christmas" :)

Kokeen suorittamisen jalkeen minut ohjattiin takaisin MVA:n rakennukseen, jossa minusta otettiin uusi valokuva ja sain samantien uunituoreen ajokortin katosiini.

Kuvassa kalpeaakin kalpeampi silmapussipeikko-bloggaaja uudenuutukaisen ajokorttinsa kanssa :D

Vielakaan en voi kasittaa, etta omistan ajokortin, vaikka olen jo ehtinyt ihan yksikseenkin ajella kortin saamisen jalkeen. Seuraavaksi pitaisi miettia millaisen auton sita itselleen hankkisi ja mita tyota sita haluaisi tehda. Siinapa mietittavaa talle vuodelle :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Marylandin ajokortti ajokortittomalle :)

Ensimmaista kertaa elamassani olen siina tilanteessa, etta ajokortti on pakko hankkia. Aikaisemmin olen asunut joko julkisen liikenteen lahettyvilla, kampuksella tai kavelymatkan paassa tyopaikasta, kaupoista yms. Vaan nytpa asun sellaisella alueella, josta lahimmalle bussipysakille on 30 minuutin kavelymatka, junalle tunnin. En siis enaa selvia ajokortittomana.

Marylandissa ajokortin saa MVA:n kautta. MVA:n sivuihin kannattaakin tutustua hyvin, koska sielta loytyy mm. kirjallisten harjoitustesteja. MVAn toimipisteista voi hakea myos kirjasen, josta opetella naita kokeessa kysyttavia juttuja. Kirjanen on selkea, joten suosittelen sen hakemista.

Ensimmaisen askeleena ajokortin hankinnassa onkin liikennesaantojen opettelu. Kirjanen kannattaa lukea huolella, mutta eniten opin tekemalla harjoitustesteja netissa. Liikennesaantojen opettelun jalkeen oli vuorossa vierailu MVA:n toimipisteeseen hakemaan Learner's Permit-kortti ajoharjoittelua varten. LP on siina mielessa hyva hankinta, etta se kay myos henkilotodistuksesta. En saanut esimerkiksi avattua pankkitilia itselleni ennenkuin minulla oli joko LP, ajokortti tai State ID. Olen myos kayttanyt LP:ta lentaessani Yhdysvaltojen sisalla. LP on voimassa kaksi vuotta eli lyhyemman ajan kuin ajokortti tai State ID.

Koska en ole Yhdysvaltain kansalainen, minun tarvitsi ottaa mukaan erinaisia dokumentteja saadakseni Learner's Permit kortin:

1) Permanent Resident Card (aka green card, myos EAD kuulemma kavisi) todistamaan henkilollisyyteni ja immigration statukseni

2) Social Security Card (alkuperainen, kopio ei kay)

3) 2kpl todisteita, etta asun Marylandissa. Tahan kavisivat mm. sahkolaskut, pankin kirjeet, mutta koska meilla ne on miehen nimissa otin mukaani tuon Social Security Card-kirjeen seka yhden kirjeen USCIS:lta, joissa kummassakin oli nykyinen osoitteemme

Naiden dokumenttien perusteella MVA:n tyontekija totesi minun asuvan Marylandissa laillisesti ja siten olevan oikeutettu ajokorttiin. Paasimme siis jonottamaan virkailijan luo. Ensimmainen virkailija suoritti vision eli nakotestin. Testissa katsottiin kiikarimaiseen laitteeseen ja lueteltiin kirjaimia rivissa. Ensimmaisen kerran kun katsoin laitteeseen, oli kaikki sumeaa :o Toisella kerralla onneksi erotin kirjaimet, varmaan katsoin liian aikaisin :D Virkailija otti myos kuvan ajokorttia varten.

Nakotestin jalkeen jouduin jonottamaan knowledge eli kirjalliseen testiin. Testiin mennessaan sai valita haluaako testin pelkastaan tietokoneen naytolla vai haluaako myos kuulokkeet. Valitsin kuulokkeet, koska ne blokkasivat muiden testaajien meteloinnit yms ja muutenkin sain keskityttya paremmin testiin:) Itse koe oli tosi helppo eli monivalintakysymyksia, joiden yli sai hypata, jos ei tiennyt vastausta. Kun oli saanut kasaan tarvittavan maaran oikeita vastauksia, koe katsottiin suoritetuksi.

Kokeen suoritettuani sain mukaani paperin, jonka ojensin taas jonotuksen jalkeen virkailijalle. Maksoin hanelle $50 ja sain kateeni tulosteen, joka oli valiaikainen learner's permit. Oikea kortti taisi tulla noin viikon paasta postitse kotiin.

Seuraavaksi oli vuorossa Marylandissa pakollinen Driver's Ed eli ajokoulu. Pakollisena pitaa suorittaa 30h luentoja ja 6h ajoa ohjaajan kanssa. Useimmat ajokoulut tarjoavat myos kalliimpia paketteja, joissa on enemman ajoaikaa. Ajokoulut ovat aikalailla samanhintaisia eli $350, mutta yhdella oli tarjous $299 menossa, joten valitsimme sen. Opetusta oli yhteensa 10 paivaa eli istuin kaksi viikkoa joka arki-ilta 3h luennoilla. Olin muuten kurssin ainoa aikuinen, muut olivat 15-17 vuotiaita :D En voi sanoa oppineeni kurssilla mitaan maata mullistavaa, mutta liikennesaantojen kertaus oli ihan paikallaan. Lisaksi kavimme lapi kaytannon asioita autosta eli esimerkiksi mita erilaiset merkkivalot tarkoittavat ja mita pitaa tehda, jos autosta menee jarrut jne. Kurssin lopuksi piti suorittaa hyvaksyttavasti (vahintaan 80% kysymyksista oikein) kirjallinen monivalinta koe. Kysymyksia oli 50 ja sain itse tulokseksi 96% eli koe ei ollut kovinkaan vaikea.

En ole viela kaynyt ajotunneilla, mutta ensimmainen sellainen on vuorossa kolmen viikon paasta. Ajotunnit ovat 2h mittaisia ja ajokoulun opettaja tulee hakemaan minut kotoa ajelemaan ajokoulun autolla. Taman lisaksi aikuisen (eli yli 25-vuotiaan) pitaa suorittaa 14h ajoa omalla ajallaan siten, etta autossa on mukana yksi yli 21-vuotias, jolla on ollut voimassaoleva ajokortti hallussaan kaksi vuotta. Ajot pitaa merkata lokiin ja niista kolme tuntia pitaa suorittaa hamaran aikaan. Aikuisella pitaa olla LP hallussaan 45 paivaa ennenkuin voi suorittaa ajokokeen.

Nyt siis itsellani on edessa ajelua opettajan ja miehen kanssa. Driving skills test eli ajokoe on varattu lokakuun lopussa, joten raportoin silloin, miten loput ajoharjoittelusta meni, jos siis paasen lapi ajokokeesta :D Onneksi sen voi suorittaa uudelleen, jos ei ekalla kertaa korttia irtoa heh.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Vierailulla sosiaaliturvatoimistoissa...

Aiemmassa postauksessa mainitsin, etta minun pitaa hakea viela uutta sosiaaliturva-korttia paikallisesta Social Security Administrationin (SSA) toimistosta. Numerohan minulla jo on, koska ensimmaisen kerran muutin tahan maahan jo 10 vuotta sitten. SS-kortti sen sijaan oli syntymasukunimella ja siina on teksti "valid for work only with DHS authorization", koska sain sen ollessani taalla opiskelijaviisumilla.

Mies joutui ottamaan palkatonta vapaata tata korttimuutoksen hakua varten, koska julkista liikennettahan taalla meidan asuinalueella ei ole. Tai no tunnin kavelymatkan paassa on juna-asema, mutta SSA-toimistot eivat ole sen junamatkan varrella. Paatimme lahtea Columbiaan, koska siella oli lahella myos MVA (eli paikallinen DMV) ja voisimme samaan syssyyn kayda hoitamassa auton rekisterointiin liittyvia juttuja. Samalla voisimme kayda avaamassa minulle pankkitilin ja kayda ostoksilla Arundel Mills mallissa. Tai niinhan me luulimme.

Olin Columbian SSA-toimistolla vahan myohassa eli 10 minuuttia ennen toimiston avaamista. Tama tarkoitti sita, etta toimiston edessa oli jonoa jo pitkalti kulman taakse. Jonossa seistessani en voinut valttya kuulemasta edessani olevan iakkaan naisen valitusta siita, kuinka viime kerralla hanelle oli sattunut todella toykea SSA tyontekija, joka oli kaskenyt hanen nayttaa miten hyvin han kavelee ilman tukea, vaikka hanella oli laakarin todistus disabilitystaan. Kyseinen henkilo siis kaveli rollaattorin avustuksellakin hyvin vaikeannakoisesti. Muutenkin jonossa oleva porukka oli aika suurimmaksi osin aika huonossa kunnossa. Ja jo ulkojonossa huomasin sen ikavan hajun, joka johtuu pesemattomyydesta:( Sisalle paastyani odottelin tunnin ennenkuin paasin tyontekijan luokse. Taman tunnin aikana sisalle talutettiin muun muassa nainen, joka ei enaa pysynyt pystyssa omilla jaloillaan olleenkaan ja tuskinpa tajusi maailman menosta muutenkaan mitaan...

Kun tuli oma vuoroni sain huomata paatyneeni ehka juuri sen toykeimman tyontekijan eteen. Olin tayttanyt muutoksenhakupaperit etukateen, joten minulla oli antaa valmis paketti papereita tadille. Tati ei ilmeisesti kuitenkaan tykannyt kirjoittamistani numeroista vaan huokaili ja kysyi, etta onko kirjoittamani numero 9 numero 5 jne. Kun tuli avioliittotodistusten vuoro (niilla siis todistin nimenvaihdoksen), han katseli niita vahan aikaa, jonka jalkeen kaytiin seuraava dialogi: "Where did you get married? " "Finland" "Where?" "Finland" "Oh Germany," Arvaatte varmaan, etten saanut nimea vaihdettua. Tati ojensi paperit minulle takaisin ja kaski menna paikalliselle oikeustalolle "to get a certification." Tama kuulosti minusta todella oudolta, joten yritin sanoa, etta nama on ne paperit jotka USCIS eli immigration hyvaksyi eli ei naita tarvitse erikseen sertifioida. Eipa auttanut vaan minulle osoitettiin ovea.

Seuraavaksi lahdimme siis ajamaan kohti Marylandin paakaupunkia eli Annapolisia ja siella sijaitsevaa oikeustaloa. Tassa vaiheessa jo tiesimme, etta melkeinpa turha reissu, mutta ei tassa muukaan auttanut. Ja turha reissuhan se oli, mitaan "certification" ei ollut saatavilla, ainoastaan "certified copy", joka ei auttanut asiaan yhtaan. Tarkemmin papereitamme tutkiessa, oikeustalon tyypit viela huomasivat, etta olimme menneet naimisiin kirkossa ja sehan on "religious ceremony" joten mitaan certified copyakaan ei voinut antaa. Virkatodistus ei kelvannut ja ainoa ohje mita meille annettiin oli, etta kannattaa menna takaisin Suomeen hakemaan oikea "marriage certificate". Tassa vaiheessa totesin, etta haluan muuttaa takaisin Suomeen.

Suomeen muuttamisen sijaan lahdimme viela kerran kokeilemaan onneamme Glen Burnien SSA toimistoon. Talla kertaa mies tuli mukaan, ehka minulle ei heti osoitettaisi ovea, jos mukana olisi oikea kansalainen, eika vain tallainen kakkosluokan immigrant. Jos Columbian toimistossa oli surkeassa jamassa olevaa porukkaa, niin Glen Burnie oli monta kertaa ikavampaa katsottavaa, hajusta puhumattakaan. Itselle tuli tosi huono omatunto, etta valitan tallaisesta ympariinsa ajeletuttamisesta, kun toisilla menee niin paljon huonommin. Sairaita ja/tai iakkaita, likaisia ihmisia oli joka puolella, kaikille ei riittanyt istumapaikkaa. Olimme Glen Burnien toimistossa odottamassa vahan yli tunnin kunnes meidat kutsuttiin taas takahuoneeseen. Talla kertaa homma hoituikin nopsaan ja ilman asiakaspalvelijan huokailuja. Han tarkasti passin, green cardin ja avioliittotodistukset ja naputteli tiedot koneelleen. Lopuksi viela pyysi minua tarkistamaan tiedot ja sanoi, etta kortin pitaisi tulla parin viikon paasta postitse. Kiitos ja nakemiin.

Tahan ruljanssiin menikin sitten koko paiva eli auton rekisterointi, pankkitilin avaus jne siirtyivatkin tulevaisuuteen. Onneksi MVA on auki myos viikonloppuisin, siella vaan on tosi paljon porukkaa silloin eli saamme odottaa useamman tunnin. Mutta kylla itseani vahan havettaa valitukseni, kun sain taas kerran omin silmin kokea millaisessa jamassa porukkaa taalla on, vaikkei se mitaan "uutta" olekaan. Taalla meidan asuinalueella elaa kylla eraanlaisessa kuplassa.

Sellaista taalta, toivottavasti seuraavaksi saan aikaan mukavamman postauksen!    

p.s Nyt pitaa antaa pieni hatunnosto SSAlle. Kavin nimittain toimistoilla maanantaina ja heti perjantaina oli kortti postilaatikossa! Nopeaa toimintaa siis kun osuu oikean tyontekijan luokse :)