A very random fall photo from Southern Finland, 2010 :)
Tuesday, January 20, 2015
Thursday, January 15, 2015
Perilla eli kuvatulvaa naapurustosta :)
Olemme olleet nyt muutaman paivan perilla uudessa kodissamme Marylandissa. Rahti ei valitettavasti vielakaan ole saapunut perille, joten olemme nukkuneet ilmapatjasangylla tyhjassa asunnossa. Minimiehelle ostimme sohvatuolin, jonka voi muuntaa vierassangyksi, joten hanella on ollut hieman paremmat oltavat :) Asunnossa ei siis ole viela paljoa nayttamista, joten tassa muutamia kuvia asuinalueeltamme.
Nakymaa parvekkeelta, kuvassa viereinen 55+ adult community eli asumme todella happening alueella :D
Kerrostaloasuminen vaatii viela hieman totuttelua varsinkin meidan minimiehelta, koska alakerran mummeli on ehtinyt jo kertaalleen kayda nyyhkimassa meidan metelointia heh. Emme ole mielestani pitaneet mitenkaan erityisen kovaa aanta, mutta rakentamisen laatu on tietenkin taalla hieman erilaista...
Laheinen community playground, jossa emme ole viela tahan mennessa tavanneet yhtaan muita lapsia :(
Itseasiassa emme ole nahneet ketaan muita lapsia missaan, ainoastaan elakelaisia ulkoiluttamassa koiriaan. Ehka kun ilmat lampenevat, uskaltautuvat muutkin vanhemmat ulos?
Lapsellisen seuran puutteessa olemme kayneet kavelemassa laheisessa metsikossa kerailemassa tammenterhoja
Melkein jokaisella korttelilla on taalla geneerinen nimi kuten Green Meadows
Kyseessa on uudehko asuinalue, joten kaikki talot ovat vahan samannakoisia
Suuri osa on townhouse-tyylisia taloja
Toinen lahella oleva leikkipaikka on ollut yhta tyhjillaan
Kyseessa on isompi community park, jossa on pari football ja baseball kenttaa
Taustalla nakyy se 55+ community, joka meidan parvekkeeltakin nakyy :)
Pieni mies ihmettelee isoa kenttaa. Onneksi taalla sentaan saa juosta niin paljon kun haluaa, ilman etta mummeli tulee koputtelemaan ovelle :)
Lisaa community park-maisemaa
Jaatynyt baseball field
Aika tylsan nakoistahan taalla on tahan aikaan vuodesta. Toivottavasti kevaammalla saamme vahan lisaa varia. Ja toivottavasti loydamme pian kavereita, koska kahdestaan hengailu alkaa kayda hieman pitkaveteiseksi :)
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
Tuesday, January 13, 2015
Friday, January 2, 2015
Heihei 2014, olit kylla ihan huippu vuosi!
Koska viime postaus oli hieman haikea, niin nyt on sitten aika katsoa iloisimmin silmin vuotta 2014 :)
Tammikuussa juhlistimme minimiesta liikuntasynttareilla :)
Helmikuussa ahkeroin kovasti gradun parissa ja sain vihdoin ja viimein palautettua sen. Graduaineistoa kasatessani kavin lapi satoja vanhoja lehtia ja silmiini osui sattumalta tama kuvaus kotimaasta:)
Maaliskuussa ahkeroin taas toissa ja se kannatti, koska sain ylennyksen paallikoksi :)
Huhtikuussa kavin kokeilemassa curlingia, oli kivaa!
Toukokuussa osallistuin Helsingin yliopiston promootioon vastavalmistuneena filosofian maisterina :)
Kesakuussa sain mukavia uutisia yliopistolta eli meikalainen oli hyvaksytty tohtorikoulutettavaksi...
...ja paasin jokavuotiseen tapaan Tuskailemaan, jee!
Heinakuussa lomailimme Kreikassa
Elokuussa lomailin lisaa, talla kertaa kotimaassa :)
Syyskuussa toivotin jalleen kerran uudet opiskelijat tervetulleeksi osallistumalla fuksiaisten rastinpitajaksi. Seuraavana aamuna muistin kadottaneeni fuksikuntoni jo ajat sitten :P
Lokakuu oli matkustelukuukausi, ensin oli vuorossa Koopenhamina...
...sitten roadtrippailtiin Floridassa...
...ja lopuksi kavaisin viela Madridissa.
Marraskuussa vietettiin pikkujouluja
Ja lopuksi joulukuussa seikkailin viela Saksanmaalla, kuva Hannoverin joulumarkkinoiden keskiaika-osiosta :)
Naihin kuviin, naihin tunnelmiin...ihanaa alkanutta vuotta 2015!
Sunday, December 28, 2014
Bloggaajalla suru puserossa
Osa blogin lukijoista on ehka havainnutkin pienta surumielisyytta blogissa. En ole yleisesti ottaen kauhean pessimistinen tyyppi, painvastoin. Viime aikoina vain on ollut yllattavan vaikeaa sopeutua tulevaan muutokseen, vaikka olen useamman vuoden jo aikaisemmin Yhdysvalloissa asunut eli uusi maa ei ole kyseessa. Tai ehka juuri siksi on vaikeaa... Olen tihrustanut ihan jarkyttavat maarat kyyneleita niin kotona, toissa, paivakodissa kuin kavereiden kanssa. Skypessa en sentaan ole miehelle itkeskellyt, jos jotain positiivista voi asiasta etsia :) Oikeastaan itkeskelyt alkoivat jo Floridan reissulla lokakuussa, koska siella joutui ensi kertaa myontamaan itselleen sen tosiasian, etta muutto on oikeasti edessa. Onneksi ei sentaan muuteta Ft. Lauderdaleen, koska tuli taas kerran todettua, etta siella en halua asua. Pohjois-Florida oli enemman meikalaisen juttu, sinne voisin joskus muuttaakin, ehka.
Yllattaen eniten tassa on itkettanyt se, etta joudun jattamaan tyoni. Olen niin paljon tykannyt tyostani ja tyokavereistani :( En ainakaan nyt kevaalla paase toihin, vaan joudun olemaan miehen elattina. Ja se sapettaa meikalaista aivan tajuttomasti :D Tahan asti olen kuitenkin aina talleen aikuisialla ansainnut elantoni jollain tapaa (palkka/opintotuki/stipendi/aipparahat) ihan itse. Toihin paluu on edessa aikaisintaan ensi syksyna, kun minimies aloittaa kindergartenin, jos silloinkaan. Olen yrittanyt keskittya siihen, etta saan nyt viettaa aikaa ja tehda juttuja minimiehen kanssa, mika on oikeasti aikamoinen etuoikeus! Ja iltaisin ja oisin voin sitten jatkaa vaitoskirjan kirjoittelua. Siltikin tuo rahajuttu vaan syo naista, ei voi mitaan :)
Toiseksi eniten on itkettanyt meidan pikkumies, joka on tykannyt olla paivakodissaan todella paljon. Siella on ihanat hoitajat, jotka myos saivat meikalaisen kyyneliin, kun niin ihanasti puhuivat ja halasivat joulujuhlassa. Ja siella on minimiehen kaverit, jotka han nyt joutuu jattamaan, vaikkakin muut vanhemmat ovat sanoneet, etta tuonikaiset ystavystyvat helposti jne. En kylla itse taysin allekirjoita tuota, mutta olenkin vain yksinkertainen aiti, muut varmaan tietavat paremmin. No sen verran aikuinen olen kuitenkin ollut, etten ole minimiehen edessa itkua tihrustellut :)
Omia kavereita en joudu onneksi hyvastelemaan ikuisiksi ajoiksi vaan olen jo toukokuussa tulossa Suomeen useammaksi viikoksi. Lisaksi pari ihanaa kaveria tulee myos samaan maanosaan opiskelemaan/tekemaan toita kevaaksi, joten toivottavasti saan (ja saankin!) myos nahda heita. Ja ehkapa DC:n alueelta myos loytyy uusia ystavia :) Enemman huolestuttaa tosiaan tuo minimiehen kaveripiirin laajentaminen, varsinkin kun olemme autotonna paivisin. Mutta kylla kaikki varmasti lopulta tosiaan jarjestyy, vaikka talla hetkella onkin kovin haikea olo.
Jouluaattona 2014 kotona Suomessa
Tasta kirjoituksesta tuli nyt tallainen avautuminen, pahoittelut.
Seuraavaksi yritan kirjoitella iloisemmista asioista :)
Oikein hyvaa loppuvuotta kaikille!
Friday, December 26, 2014
Kodintapainen hankittu
No nyt on sitten onneksi loytynyt uusi asunto, josta siis jo aikaisemmin kerroin ja jossa mies on asunut parisen viikkoa. Tahan asti on kuulemma vaikuttanut ihan ok-paikalta, tosin takan korjaamiseen taisi menna huoltomiehelta viikko ennenkuin viitsi tulla paikalle. Mutta lammot ovat pysyneet paalla ja suihkutkin ovat pysyneet kayttokunnossa.
Hyvin "generic" olohuone, jossa mies huonekalujen puutteessa kamppaa ilmapatjalla :)
Kyseessa on eri kaupunki, kuin mista meidan alkuperainen asunto loytyi ja harmittavasti tama uusi paikka on aika keskella ei mitaan. Ensimmaisesta asunnosta olisi paassyt kavellen kirjastoon, nyt meilla on minimiehen kanssa kavelyetaisyydella vain lahipuisto. Muualle emme sitten paivisin paasekaan, koska mies vie auton mennessaan toihin ja esimerkiksi lahimpaan kauppaan on 30 minuutin kavelymatka. Toivotaan, etta alueelta loytyisi kavereita minimiehelle, yksin on kovin tylsa leikkia puistossa. Asumme aika lahella army basea eli kompleksissa asuu paljon military porukkaa, toivottavasti siis myos perheita lapsineen.
Meillakin siis lahto lahenee, enaa kaksi viikkoa kotimaa-asumista jaljella, iiks... ja nyyh :(
Tuesday, December 23, 2014
Random Tuesdays 12/23/2014
The weather here yesterday, I believe we're getting a white Christmas, yay!
Southern Finland in 2014
Wishing everyone a wonderful Christmas time!
Wednesday, December 17, 2014
Subscribe to:
Posts (Atom)


















